Expedition Africa - Maalissa!

Expedition Africa - Matkalla alas

Nyt ollaan merkityllä reitillä ja suunnistuksen pitäisi onnistua pimeässäkin...14 km. ..

Expedition Africa - Playing it safe?

Nyt omjakon ja sweco näyttävät valinneen luupin joka johtaa kisan alussa kuljetulle merkitylle reitille. Tätä kautta alaspääsy voi olla VERRATTAIN varmempaa. Lisämatkaa tulee reippaasti. nyt arviolta jäljellä 17km

Punainen alakuvassa on mahdollinen reitti maaliin (17 km)

Expedition Africa

Expedition Africa - kuus kilsaa

Taas ollaan kimpassa Swecon kanssa. Reittiä alas ei löytynyt ekalla eikä tokalla yrittämällä. Kiire tulee päästä alas ennen pimeää...

Expedition Africa - Vajaa kymppi jäljellä

Omjakon (#11) ja Sweco (#1) ottivat viimeiseltä rastilta eri reitinvalinnat. Sweco seurannee järjestäjän ennakoimaa reittiä (vihreä viiva), kun taas suomalaiset ovat ehkä valinneet toisin (punainen viiva, kirj. arvaus). Itäinen reitti on ollut luotettavampi tähän saakka. Läntisellä reitillä alastulolinjan hakeminen on haastavampaa tai oli ainakin pimeällä (vrt. Silva). Jos vuoren ylitys menee sujuvasti ovat suomalaiset alas vuorelta jo valoisan aikana.

Silva saapui hetki sitten maaliin ykkösenä. Toisen sijan ottanee Tecnu, vaikka Cyanosiskin on lähellä. Tecnun etuna on noin 30 minuutin aikahyvitys. Raidlightin träkkeri on pimeänä, mutta he ovat löytäneet kisan alussa kuljetun polun jota paukuttavat nyt vain eri suuntaan, kuin avausetapilla.

Expedition Africa - 20 km maaliin

Eilen illalla, ennen viimeistä 28 kilsan trekkiä, lopputulokset näyttivät jo suht varmoilta. Yö, sumu, väsymys jne. pisti suunistuksen haastavaksi ja pakka on taas lähes auki.

Kärjessä suurimman osan kisasta painanut HaglöfsSilva (#9) haki reittiä alas vuorelta lähes koko yön. Nyt aamun valjettua saivat suunnan, muttei suorimmalle reitille. Heillä siis noin kymppi maaliin..

HaglöfsSilvan (#9) harhaillessa näytti että ranskalaiset (Raidlight #13) menee heittämällä ohi ja kävivät parin sadan metrin päässä Silvasta....mutta ei...suunta länteen, kun seuraava rasti ja maali ovat lännessä.

Hetki sitten näytti että Tecnu (#22) saattaisi nousta kolmannelta sijalta jopa voittokamppailuun mutta...he päättivätkin ryhtyä mäkitreeniin CP50:n jälkeen. Tecnun höylätessä mäkeä,  4. sijalta trekille lähtenyt paikallinen Cyanosis (#14) menee ohi. Tecnulla on tosin plakkarissa vajaan tunnin tyvitys edellisen melonnan alusta, kun järjestäjä ei onnistunut toimittamaan heille melontakalustoa ajoissa. Paljonko paikallistuntemus auttaa Cyanosista ja tyytyykö Tecnu peesaamaan jos pääsevät kantaan?

Omjakon (#11) ja ruotsin Sweco (#1) tulevat yhtämatkaa sijoilla 5 ja 6. He päättivät ottaa melonana jälkeen reilun kierron, minimoiden näin trekkaamisen vuoristossa. Ero Tecnuun ja Cyanosikseen, eli kolmanteen sijaan on noin 1.5 tuntia. Suomi-Ruotsi parivaljakko lappaa tietä menemään reilu 10 km/h...kohta siirrytään tiukempaan maastoon...Parikymppiä maaliin...Saas nähdä...

Loppusijoitukset siis vielä ihan auki. Yksikään top6 joukkueista ei ole nukkunut aikoihin...mitä vaan voi tapahtua. Kärkijoukkueiden oletettiin olevan maalissa jo keskiyöllä, mutta haastava keli pisti aikataulut uusiksi....Place your bets!

GPS Seuranta

Expedition Africa - Ennakkotunnelmia

Seuraavana vuorossa Etelä-Afrikassa kisattava Expedition Africa. Joukkueen ankkuripää, Mikko ja Heikki, läksivät hikoilemaan itseään kisakireyteen ja haistelemaan kisamestoja jo viikko etukäteen, kun taas höyhensarja, Laura ja Pekka, ovat paraikaa matkalla. Startti kajahtaa maanantaiaamuna. Alla poikien raportointia esiseikkailuistaan kohteessa.

------------------------------------------------------
Heikki ja Mikko laskeutuivat Etelä-Afrikan lämpöön hyvissä ajoin viime sunnuntaina (28.4) ottamaan tuntumaa korkeaan ilmanalaan ja paikallisiin oloihin. Laura ja Pekka saapuivat Johannesburgiin vajaata viikkoa myöhemmin perjantaina.

Tuskaisen pitkän yölennon ja useamman punaviinin ja gintonicin avulla varmistettujen yöunien jälkeen Heikki ja Mikko laskeutuivat Johannesburgiin. Tuntuma Etelä-Afrikan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen otettiin täyteen ahdetulla karvalakkimallin Nissan Tiidalla. Sowetoon johtavien moottoritieopasteiden avittamana Heikin kaasujalka löysi paikallisen ajotavan. Drakensbergin moottoritien varrelta bongatulta huoltoasemalta haimme evääksi pizzat, juomaa ja biltongia eli paikallista kuivalihaa. Viikon aikana oli tarkoitus suorittaa Suuri Biltong-testi ja varmistaa siten parhaat mahdolliset eväät kisaan. Turvallisuussyistä ostokset tehtiin yksitellen toisen odottaessa käynnissä olevassa autossa.

Matkalla kisakeskuksena toimivalle Mont-aux-Sources-hotellille peesailimme useita maastopyöriä kuljettaineita autoja ja seurasimme niitä Sterkfonteindam-järven rantaan. Rantahotellilla oli menossa Berg2Coast-maastopyöräkisa. Yhdeksänpäiväisessä etappikisassa matkaa kertyi 900km ja mukana oli n. 800 kahden hengen tiimiä. Yllättäen paikalta bongattiin myös kisaa järjestävän Kinetic Gearin auto. Myöhemmin illalla kisahotellilla haastattelimme hieman järjestäjiä ja kuulemma kovalla tuulella kyseiselle patojärvelle nousee samanlaiset aallot kuin merellä. Olisiko järvellä siis yksi melontaosuus?

Ensimmäisenä iltapäivänä kasasimme pyörät ja kävimme tekemässä pienen testilenkin hotellin ympäristössä. Viereisen kylän Rainbow-supermarkettiin emme enää illansuussa uskaltautuneet, mutta järjestäjien mukaan niissäkin kannattaa kisan aikana käydä ostoksilla. Paikallisten baareissa saattaa sen sijaan päästä eroon mm. fillaristaan. Suomalaisen mittapuun mukaan reippaita nousuja löytyi heti hotellin ympäristöstä.

Reissun päiväohjelmaksi alkoi muodostua herätys kuudelta tai seitsemältä, aamupalaksi biltongia ja sipsejä, lenkille ja kaupoille, tuhti iltaruoka ja malarialääkitys päälle. Jos ei itse herännyt aikaisin, niin pahaääniset linnut pitivät siitä kyllä huolen.

Pari valokuvaa puiston vartiotuvan seinällä olleesta kartasta ja polulle. Hyväkuntoinen polku mutkitteli Sentinel Peakin rinnettä kohti kuuluista Chain Ladderia, joita pitkin pääsi nousemaan Lesothoon vievälle ylängölle. Ylängön heinikolla lämpötila alkoi muuttumaan jo inhimilliseksi. Mont-aux-Sourcesin huipulla otimme hetken aurinkoa, ihailimme Lesotholaista kivikkoa ja jätimme terveisiksi suomalaisen lumiukon. Alas jatkettiin juosten ja matkalla tehtiin mutka katsomaan Afrikan korkeinta vesiputousta, Tugela Fallsia. Paluumatka autoillessa jännitystä toivat yön pimeydessä kadun varressa kävelleet paikalliset. Liikenneturva voisikin jakaa tänne kehitysapuna muutaman miljoona heijastinta.

Maanantain ohjelmassa oli kevyt vuoritrekki lähiseudun korkeimmalle. Nissani alle, pikku koukku Bergvilleen huoltoasemalle kauppaan ja sitten vuorten toiselle puolelle kohti Witzieshoekia ja Mont-aux-Sourcesia. Kansallispuiston tie oli paikoitellen kivilaatoitusta, paikoitellen autoa raatelevaa kivikkoa. Lopulta auto jäi parkkiin tielle muutama kilometri ennen pysäköintialuetta, koska joku oli onnistunut pysäköimään autonsa reitin kivikkoisimman mäen ainoaan ajokelpoiseen kohtaan. Saimme siis juosta ylös, tai kävellä - vuoristoilma ei suosinut tasamaan miehiä.

Sentinel Peak

Pari valokuvaa puiston vartiotuvan seinällä olleesta kartasta ja polulle. Hyväkuntoinen polku mutkitteli Sentinel Peakin rinnettä kohti kuuluista Chain Ladderia, joita pitkin pääsi nousemaan Lesothoon vievälle ylängölle. Ylängön heinikolla lämpötila alkoi muuttumaan jo inhimilliseksi. Mont-aux-Sourcesin huipulla otimme hetken aurinkoa, ihailimme Lesotholaista kivikkoa ja jätimme terveisiksi suomalaisen lumiukon. Alas jatkettiin juosten ja matkalla tehtiin mutka katsomaan Afrikan korkeinta vesiputousta, Tugela Fallsia. Paluumatka autoillessa jännitystä toivat yön pimeydessä kadun varressa kävelleet paikalliset. Liikenneturva voisikin jakaa tänne kehitysapuna muutaman miljoona heijastinta.

Chain ladderia

Vapunaatto sujui hotellin lähistölle rakennetuilla maastopyöräreiteillä. Tarjolla oli aivan uskomattoman hienoa singletrackia. Iltapäivästä uskalsimme poiketa jo Bergvillen supermarketissa hakemassa pihvit ja vappujuomat. Illaksi siirryimme Amphitheater Backpackersiin, jossa totuttelimme helteeseen porealtaassa ja infrapunasaunassa. Iltapalaksi grillailimme paketin paikallista braaiworsia ja isot possunpihvit.

Vapunpäivän aamuna lähdimme reippaasti autolla Cathedral Peakille. Cathedral Peak-hotellilta lähteneet vaellusreitit eivät olleet kaikista selkeimpiä, eikä alueen karttojakaan voi juuri kehua. Yksi missattu polun lähtö ja yksi karttaan merkitsemätön polku pakottivat meidät kipuamaan puolisen kilometriä jyrkkää heinikkoa ja väistelemään jyrkänteitä toiselle karttaan merkitylle polulle. Oikea polku olisi mennyt laakson toisella puolella, välillä oli ylipääsemättömät jyrkänteet ja viidakko, josta kuuluneet eläinten huudot eivät ainakaan kutsuneet luokseen. Trekki muuttuikin huiputuksesta polkujen etsimiseksi, kun laaksoa kiertänyt polku peittyi välillä heinikkoon ja välillä hävisi kokonaan. Iltapäivän helteessä hiki virtasi ja nestettä kului. Heikki totesi parhaaksi aloittaa illan malariakuurin hyvissä ajoin. Trekki huipentui vajaan viiden kilometrin alamäkijuoksuun hotellille.

Illasta jatkettin autolla vielä Durbanin eteläpuolelle ja Mikkokin pääsi opettelemaan miten paikalllisia taksikuskeja ja rekkoja ohitellaan. Durbanin etelärannikon Mantis&Moon Backpackers oli sisustukseltaan vielä pahempi viidakko, missä aiemmin päivällä oltiin etsitty polkua. Huoneen homeisuutta yskiessä todettiin, että ruvetaan äkkiä nukkumaan ja lähdetään aamulla vielä nopeammin pois.

Torstai startattiin pikku kävelyllä Intian valtameren rantaan ja samalla huuhdeltiin edellisen päivän heinikon tekemät naarmut raikkaalla suolavedellä. Matka jatkui kohti Durbania. Matkalla kävimme ostamassa marketista osan kisaruuista. Durbanin keskustassa ei ollut juuri muuta nähtävää kuin helvetillinen ruuhka ja rantabulevardi. Onneksi moottoritie Durbanista pois oli yhtä loistavassa kunnossa kuin muutkin moottoritiet ja matkalta löytyi valtava biltong-kauppa. Päätimme palata kisahotelliin ja ottaa joukkueelle varatun huoneiston päivää aiemmin käyttöön. Illalla grillaillessa kisajärjestäjä kertoili, mitä kaikkea on tulossa.

Voittajia odotellaan maaliin torstaina aamulla ja viimeiset ohjataan maaliin lauantaina. Huollon puolesta kisasta on tulossa täyttä luksusta, vaihtopaikoilla on vettä ja pakollisella tauolla on ruokaa, suihkut ja sängyt. Kisassa tullaan myös liikkumaan kylien läpi, joista löytyy usein kauppoja. Alueen kartat eivät kuulemma täysin vastaa todellisuutta, kartalla on polkuja, joita ei ole olemassa ja osa poluista puuttuu kartoilta. Lisäksi alueella liikkuminen on opettanut, että polut saattavat olla paikoin todella heikkoja ja joka paikasta ei ole mahdollista mennä läpi. Melonta tulee olemaan patojärvillä ja joissa, jotka ovat näyttäneet varsin runsasvetisiltä. Osa koskista kuulemma kannattaa kantaa alas. Pimeää on suunnilleen iltakuudesta aamukuuteen, joten valoa tarvitaan paljon. Auringonnousut- ja laskut vuoristossa ovat näyttäneet todella vaikuttavilta. Lämpotilat vaihtelevat suuresti niin korkeuden kuin vuorokaudenajan mukaan. Paikallisille joukkueille yömelonnat tulevat järjestäjän mukaan olemaan todella kylmiä.

Luvassa on siis hyvin järjestetty kisa upeassa ympäristössä. Alueen maisemat ovat upeat, lähes koko ajan on näkyvillä joko Lohikäärmevuoret Lesothon suunnassa tai KwaZulu-Natalin kumpuilevat viljelysmaat.

Kirjoittaa Mikko

Võhandu Maraton 2013

Heikki ja Jaakko S ottivat osaa Viron Võhandu maratoonille, yhteen Euroopan suurimmista marathon-melontatapahtumista, joka järjestettin jo kahdeksannen kerran. Samalla miehistöllä Vohandu-neitsyys korkattin jo 2010 ja sen reissun tarinointia voi selailla täältä. 

Valmistelut

Kevään ja melontakelien tulo viivästyi niin harjoituspaikoilla Suomessa, kuin kisapaikalla eteläisemmässä Virossa. Jokeen päästiin puljailemaan tasan kaksi viikkoa ennen starttia, mutta tehokas melontalihasten shokkihoito kolmeen otteeseen reilun viikon sisään tuntui tepsivän tai ainakin lihakset saatiin kipeiksi (pakkohan se sillon on hyvä reeni olla).

Melontakisoissa kalustolla on äärettömän suuri merkitys ja kanootin valinta aiheutti vähän pähkäilyä. Võhandun joessa on onneksi suoraa ja syheröä sekä virtausta ja vähemmän virtaavia paikoja, mikä tasoittaa kalustoeroja - hieman. Aikaisemmin 2010 meloimme Acronin Whitewaterilla hyvin tuloksin, joten otimme sen reenikäyttöön samalla miettien tarpeellista varustusta. Kisastartin lähestyessä aloimme kuitenkin vertailemaan omia vanhoja osuusaikoja 2012 voittaneisiin tsekkeihin ja totesimme että painavalla ja leveällä Whitewaterilla ei ole mitään saumaa vastata heidän ja heidän Tripperinsä vauhtiin kisan alun ja lopun pitkillä suorilla.

Toinen kanoottivaihtoehtomme, Acron Martre, tekisi matkasta tai edes maaliinpääsystä epävarmaa, eikä kukaan ollut melonut kyseistä jokea vastaavanlaisella järvikanootilla. Martren matalat laidat sekä huono kääntyvyys olisi ehkä liian suuri haaste mutkittelevassa kovassa virrassa ja pohjapatojen kuohuissa. Aikaisemmalla kerralla olimme vielä todennet keskenämme että Matrella ei olisi maaliin pästy. Whitewater-vaihtoehto alkoi kuitenkin tuntumaan tylsältä, koska olimme sillä jo kertaalleen kisan voittaneet, joten päätimme pistää paatit testiin ja meloa vertailulenkki kummallakin kisalastissa. Testi oli ajanhukkaa: eroa ei saatu aikaiseksi. Lilluimme Teuronjoen yläpäässä, pähkäilimme ja puntaroimme....Martre! no risk - no fun.

Meloimme vielä päätöksen tehtyämme Teuronjokea alas vajaat 40 km kunnes saavutimme sulan rajan. Seuraavan kerran istuisimme kanoottiin Võrussa.

Kisaviikko meni kanoottia viritellessä koskikelpoisemmaksi ja palautellessa helliä melontamuskeleita. Martren sotavarustukseen kuului iso keskikelluke joka katettiin vielä ohuella laavukankaalla. Viritimme myös sähköisen pilssipumpun Bilteman/Motonetin tarvikkeista nopeuttamaan kanootin tyhjennystä pohjapatojen kuohujen jälkeen. Muuten minimoimme kaiken painon, koska meidän tapaukseaa jo miehistön painolla uppouma alkaa tiputtamaan Martren runkonopeutta. Kaikki vaatteet jalkineista lakkiin minimoitiin ja juomaakin sai ottaa vain pari litraa mieheen. Ei varavaatteita, ei varaenergiaa.

Kisa

Suuresta osanottajamäärästä (+500 paattia) johtuen kisan startti tapahtui ensimmäistä kertaa tunnin porrastuksin. Kanoottien lähtö tapahtuisi klo 8, kun hitaammat raftit ym olivat lähteneet jo tuntia aiemin ja kajakkisarja starttaisi tunnin meidän perän. Kisaa ei melottu täysimittaisena koska reitin alussa oleva järvi oli edelleen jäässä ja startti oli järven laidalla olevan sillan alta. Kuten aina massatapahtumissa, hyvästä lähtöpaikasta kannattaa vähän taistella tai muuten jäät pussiin ja pääset heti takaa-ajoon. Niinpä laskimme kanoottimme vesille startin alapuolelta ja tuupasimme pakilla parhaimman näköiseen koloon. Kättelimmen viereen ilmestyneet viimevuoden voittajat ja aloimme tähtäilemään toivottavaa ajolinjaa lähtösuoralle.

Kanuuna sanoi PAM! ja sillon mentin. Liettualaiset ampaisivat turbo-Tripperillän vakuuttavan näköisesti heti kärkeen, me heti heidän peräaaltoon. Tsekin mestarit seurailivat takanamme. Muutama sata metriä ja Liettualaisten perässä melominen alkoi tuntumaan lipsuttelulta ja takaraivossa painoi kanoottimme soveltuvuus  noin 30 km:n päästä alkaviin virtaosuuksiin. Eroa tulisi repiä ennen sitä, sillä olimme varmoja että emme tulis selviämään ilman uintireissua. Nostimme tahdin reiluun 80 iskuun ja pääsimme irti. Tsekit ainoastaan seuraa. Tulvivassa joessa suunnistaminen oli haastavaa ja otimme heti kättelyssä väärän haaran. Kaikki ulkomaiset tiimit kärjessä tulivat onneksi perässä. U-käännös ja suunta oikeaan uomaan, sijoitus oli tippunut kympin huonommalle puolelle. Parin minuutin pummi oli kuitattu pian ja asetelma oli palautunut: Tsekki vs. Suomi.

Kulku tuntui hyvältä ja iskimme vähän lujempaa: tsekki jäi pari minuuttia. Näköetäisyys kuitenkin säilyi.

Lappamista

Virtaavampi ja mutkitteleva osuus alkaa. Tsekki tulee pian kantaan paremmilla ajolinjoilla. Otamme oppia konkareilta. Pysymme perässä helposti. Yritämme silloin tällöin ohi, tsekki vastaa spurtilla. Päätämme seurailla vaikeimmat paikat heidän perässään. Kosket selvitämme vaivatta, joskin tyhjentelemme kanoottia vauhissa. Viimeinen ja vaativin pohjapato, Suvahavva tulee yllättävän äkkiä. Tätä kohtaa on pelätty ja painajaisia nähty....Valitsemme linjan keskikohdan vasemmalta puolelta...lisää vauhtia...keula sukeltaa syvälle aaltoon...tuenta jonnekin..Heikkikin on vielä kyydissä...täyttä eteen! Selvitimme sen tyylillä ja vettäkään ei tullut sisään kuin joitakin kymmeniä litroja. Tsekki katsoo taakseen ja näkee meidän selvinneen..onko tuo pettymys heidän kasvoillaan?? Pahoja paikkoja ei ole enää jäljellä. Vain 50 km maaliin. Tuntuu hyvältä, liian hyvältä...

Süvahavvan pohjapato. 51 km maaliin. (Kuva: Piret Ahman)

Melomme tsekin kantaan ja tyhjentelemme alustamme. Joki levenee ja ajolinjoja on useita. Jossakin vaiheessa menemme ohi ja ero kasvaa ehkä puleen minuuttiin. Vastaan tulee putkisilta: "sopiiko ali?" "sopii" "ei sovi" "perrr..!". Virta painaa kanootin siltaa vasten ja ympäri. Uidaan. Virta vie ja yritetään päästä lähemmäs rantaa. Tarraan koivusta ja saan kanootinkin pysäytettyä. Heikki roikkuu virrassa kanootin toisessa päässä. Saamme kanootin pystyyn ja Heikkikin jotain tukevampaa jalkojen alle. Hyppäämme kyytiin , keula menosuuntaan ja lappamaan vettä pois. Toinen meloo vuorollaan, toinen tyhjentää. Tsekki minuutin karkumatkalla. 

Matka etenee, työstäminen on palauttanut lihaksiin lämmön ja tsekkikin saadaan kiinni. Sileää jokea, joskin pyörteet heittelevät leikkaavaa keulaa välillä milloin minnekin. Väistämme virrassa ollutta puuta. Jokin pyörre nappaa keulasta. V*ttu! Uimaan....

Homma uusiksi. Voi tämän tehdä vaikeastikin...tai ainakin yrittää. Revimme seuraavat 2...3 tuntia tosissaan saavuttaaksemme Tsekit. Tsekki näyttää iskevän tosissaan, ero ei kapene. Loppuuko meiltä matka kesken?

Palauttelua tsekkien peräaallossa

15 km ennen maalia saavutamme Tsekit. Lepäämme peräaallossa muutaman kilometrin. Tuttu Räpinan mutka alkaa häämöttää. Kierrokset tappiin ja saamme tehtyä eroa ennen viimeistä kanto-osuutta.

Rantautumassa Räpinaan, Tsekit perässä. Vajaa kymppi maaliin. (Kuva: Piret Ahman)

Voimalan ohitus maitse ja hyppäämme takaisin kanoottiin. Tsekkiä ei näy. 9 km maaliin ja ero on noin 2 minuuttia. Jatkamme tikkaamista, mutta tsekki roikkuu takana, joskin riittävän etäisyyden päässä. Joku saunoja hypäää rannalta kelteisillään uimaan, toinen huutaa "3 km jäljelä...heja heja!"

Maalisilta. 8h1min44s ja kahdeksan kymmenystä. Voitto. Telttasauna. Saku (vain yks).

Maalisilta.

Kiitokset huoltajillemme Tepalle ja Kaisulle!

Kaisun kuvia

Tiimi voittoon SnowFlakes Talviseikkailussa

Omjakon voittoon tiimillä Outi Seppä ja Heikki Hihnala. Tiimi haki tiukan kisailun jälkeen kauden ensimmäisen voiton Snowflakes talviseikkailusta. Kisa alkoi tunnin muistisuunnistuksella, jossa joukkue tarkkaili kärjen tuntumassa ja vaihtoon kaikki kärkijoukkueet saapuivat näköetäisyydellä toisistaan. Toisena osuutena oli reilun 2h mittainen hiihtosuunnistus. Matkaa edettiin Omjakonista tutun lauttasaaren lujan Jörge Mäkelän vetäessä letkaa hiihtopuolelta kovaksi tunnetun Elisa Sihvolan kanssa. Menossa kuitenkin pysyttiin mukana sauvan remmin katkeamisesta huolimatta ja kolmannelle osuudelle päästiin 7-minuutin päässä kärjessä viilettäneistä Jytkyistä. Pyöräily on tunnetusti tiimille vahvalaji ja puolessa välissä pyöräilyosuutta olimme nousseet kärkeen pienestä harhailusta huolimatta, joka johtui kartan lievästä puuttteellisuudesta. Pyöräilyn jälkeen pääsimme Questille jossa piti tehdä mittakepin korkuinen lumitorni ja joka oli kerrassaan hyvä questi, koska siinä sai vähän levähtää ja kenenkään kisa ei varmastikaan kaatunut tähän yllätystehtävään. Viimeisenä osuutena kisassa oli tunnin mittainen lumikenkäily. Matkaa taitettiin yhdessä Lauttasaaren Lujan kanssa turhia kiirehtimättä, sillä tiedettiin, että loppukirissä emme häviä. Ja kisan loppuun sitten pienoinen kirikamppailu ja voitto oli meidän. Kisa oli hyvin järjestetty ja sisälsi kivoja suunnistustehtäviä, jotka antoivat sekajoukkueelle hyvät mahdollisuudet haastaa turhaa hätäilevät miesjoukkueet, joista paras tällä kertaa sijoittuikin kisassa neljännelle sijalle.
Lisätietoa kisasta löytyy osoitteesta: http://teamsnowflakes.blogspot.fi/

Voiton juhlien jälkeen tiimillä alkaa kova treenikausi ja kuntopiikin hakeminen kauden pääkilpailuun Expedition Africaan, joka kisaillaan toukokuun alussa Etelä-Afrikan ja Lesothon rajamailla.