Saavuimme pelipaikoille Pekan kanssa kolmelta aamulla piirtelemään ja tutkimaan yöksi suunniteltuja reittejä. Into oli kova ja luotto omiin kykyihin taivaissa. Karttaa tutkiessamme missaattiin kisabriefingit, mutta harvemminhan noissa mitään kummallisuuksia kerrotaan, joten emme pitäneet sitä kovin isona mokana.
Kisa alkoi lyhyellä suunnistuksella, joka meiltä osui nappiin vaihtaessamme ensimmäisenä fillarille. Tästä eteenpäin kisa alkoikin sitten mennä aivan päin seiniä. Ykkösrastilla oli heti luvassa quest, jossa piti etsiä 2 rastia joen varresta. Tietysti alkupuheissa oli kerrottu, että se kannattaa suorittaa pyörällä. No kun kerran ei puhuttelussa Pekan kanssa oltu, niin jostain kumman syystä käsitettiin, että quest pitää suorittaa jalkaisin ja eiku juoksemaan. Kohta meidät ajoi kiinni Multisportin joukkue ja voi sitä kiroilemisen määrää kun huomasimme, että sieltähän tulee kaikki ohi pyörillä ajaen. Takkiin questilla tuli noin 7min ja tipuimme kärjestä koko porukan viimeiseksi, mutta tästä vain sisuuntuneena päätettiin ajaa kärki vielä kiinni. Heti seuraavalle rastille teimme uuden parin minuutin pummin, ja kolmoselle vielä jotain uskomatonta säätöä jolloin ero kärkeen oli jo vartin luokkaa. Sieltä saimme haettavaksi pari lisärastia, jotka ihme kyllä löytyivät kivutta. Näiden rastien jälkeen haettiin vielä yksi rasti, jota myös onnistuimme pummaamaan, ennen melonnan alkua. Siellä meidän kerrottiin olevan kärjestä noin 10min, eli olimme saaneet 5min etumatkasta kiinni. Hyvin ei siis mennyt kärkitiimeilläkään.
Äkkiä tankkeri vesille ja melomaan. Rannasta irtauduttuamme huomasimme, ettei meillä ole edes liivejä päällä joten kanootti ympäri ja takaisin rantaan. Samalla huomasin että voisihan sen leimankin ottaa rastilta jolta juuri lähdimme. Vahvaa suorittamista. Kanootti kulki sitten vähän miten sattui, välillä lyhyitä hetkiä jopa suoraankin, mutta tavallisesti lähinnä ympyränkaarta pitkin. Yksi rasti niemenkärjestä ja sen jälkeen pikkuiselle joelle/ojalle ”melomaan”. Tai tuuppaamaan kanoottia, tai kantamaan tai uittamaan tai mitä kukaan ikinä halusikaan sen kanssa tehdä. Me uitimme ja hyvin uitimmekin, sillä melonnan päättymiseen mennessä olimme saaneet kärjen kiinni. Puolen tunnin vesileikkien jälkeen jalat olivat kohmeessa, sormet olivat kohmeessa sekä pää oli kohmeessa, mutta eteenpäin jatkettiin.
Nyt edettiin jalkaisin läheisen pujottelurinteen päälle jossa oli seuraava quest, 5 kertaa rinne ylösalas. Syksyllä on tullut viihdyttyä välillä sauvarinteessäkin, mutta eipä tuosta juuri apua ollut sillä kovasti löivät pohkeet hapoille. Tosin ei kulkenut kipuaminen muillakaan ja lähdimme rastilta kärjessä yhdessä Multisportin kanssa kohti pyöräilyä.
Tarkoituksena oli ajaa isoakovaa muilta karkuun, mutta heti seuraavalle rastille tehtiin aivan säälittävän huono reitinvalinta ja päädyimme kantamaan pyöriä hakkuulle. Multisport ajoi meidät jälleen kiinni ja peesasivat seuraavan asfalttitie pätkän rastille, jota pummasimme yhdessä. Hiekalla ajoimme heiltä karkuun ja seuraavat pari pyöräilyrastia löytyivätkin ilman ongelmia, joten pääsimme kisan ratkaisevaan rogaining-osuuteen parin minuutin keulilla. Aikaa hakea rasteja meille jäi 19 ja puoli minuuttia.
Kisaan kulkuun sopien emme muuttaneet suunnistustaktiikkaamme vaan haimme 5 rastia ehkä huonoimmassa mahdollisessa järjestyksessä. Tämän aikana saimme Multisportilta, jotka myös noutivat 5 leimaa, turpaan 5 minuuttia emmekä edes ehtineet maaliin aikarajan sisällä. Näin saimme tilille vielä yhden miinuspisteenkin. Team Multisport.fi kruunattiin X-kaadon mestariksi ja samalla he veivät koko multisport cupin, vilpittömät onnittelut heille. Me jäimme toiseksi ja kolmanneksi tetsasi Hiiltomiehet, joille Espoolainen maasto oli myös tuottanut ongelmia suunnistuksen osalla.
Kisasta jäi suuhun todella huono maku, sillä voitto olisi ollut otettavissa suhteellisen helposti. Mutta mitäpä siinä valittamaan kun itse virheensä teki. Reittinä kilpailu oli mukava, korttelisuunnistusta oli vähän ja lajiarsenaali oli jakautunut mielestäni hyvin.
Kisaa edeltäneenä iltana kävimme testaamassa velipojan kanssa Heikin uuden Rocketin. Liekö tällöin jo pää mennyt niin kohmeeseen ettei kisaamisesta tullut enää mitään, sen verran merivesi on syksyllä päässyt jäähtymään. Oma saldo: 2 vetoa ja nurin, Villen saldo: 3 vetoa ja nurin. Edetyksi matkaksi tuli yhteensä noin 4m. Hieno peli, mutta ajankohta harjoitella kyseisellä kajakilla oli ehkä hieman vilpoinen.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti