Omjakon otti osaa jo perinteikkääseen TietoEnator Adventure raceen, joka järjestettiin vappuna Karlstadissa. Tiimillä olisi edessä noin 230 kilometrin matka ja noin puolentoista vuorokauden urakka.
Juuri sopivasti kisa-aamuna alkoi sataa ripsotella, joka jatkui käytännössä koko kisan ajan. Sade ei Omjakonia haitannut, koska kisa alkoi hyvin heti alussa Omjakonin näyttäessä tahtia ensimmäisellä etapilla. Ensimmäinen etappi piti sisällään lyhyen kanoottispurtin, jonka kääntöpaikalla oli karttojen jako melontaa seuraavalle n. 6km juoksu/suunnistuspätkälle, jossa oli haastava apinasilta-tehtävä. Apinasilta oli haastava koska siinä liikuttiin kahteen suuntaan ja tiimit joutuivat ohittelemaan vastaantulijoita ja taiteilemaan samalla löysähköllä vaijerilla Siitä lähdettiin sitten toiselle etapille, joka piti sisällään lyhyen melontapätkän järven toiselle puolelle sekä rullaluistelu- ja juoksupätkän. Ko. etappi oli noin 18 kilometriä pitkä. Omjakon pääsi heti Light male -sarjan kärjen perään melomaan ja rullaluistelemaan. Rullaluistelu sujui hyvin märästä kelistä ja kurasta huolimatta.
Tiimien matka jatkui ensimmäisellä pidemmällä etapilla kohti toista TA:ta. Edessä oli siten noin 55 km maastopyöräilyä, jossa Omjakonin johto haastettiin oikeastaan ensimmäisen ja viimeisen kerran. Kartan epäselvyyden takia Omjakon teki pienen reitinvalintavirheen. Pienen pyörien raahaamisen metsässä jälkeen saavuttiin hiekkatielle, jossa samaan aikaan Light mix -sarjan toiseksi tullut SMS Norr painoi ohi iloisesti "hejaten". Sanoisinko ennemminkin meidän suusta: pe¤%Xe. No, ei muuta kun perään ja tulimmekin SMS Norrin kanssa samaan aikaan vaihtoon ja seuraavalle rullaluistelu/juoksuosuudelle, joka oli noin 17 kilometriä pitkä. Juoksuosuuksia ei ollut kuin yksi ja sekin oli niin lyhyt, vain 3 km, että rullaluistimet kainaloon ja reippaaseen juoksuun. Rullaluistelussa sai olla tiimillä vain yhdet sauvat ja niitä käytti Outi tällä osuudella. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, koska tiimi sai taas vedettyä eroa tällä osuudella noin 10 minuuttia. SMS Norrin naiskisailija ei rullaluistellut kovinkaan aktiivisen oloisesti, joten ero heihin tuli aika helposti.
Kuudes etappi oli jälleen pyöräily, noin 55 km, jossa oli kiipeilytehtäviä myös mukana. Etappi oli rutiinisuoritus nopeine kiipeilytehtävine ja saimme tehtyä ne vielä suhteellisen lyhyellä jonotusajalla. Lopulta SMS Norr tuli kiipeilyrastille juuri kun olimme lähdössä. Eroa tuli siten 25 minuuttia.
Seitsemäs etappi tuli olemaan ennakkotietojen mukaan kisan ratkaisuosuus, ja niin se sitä kyllä olikin. Luvassa oli siis 33 kilometriä juoksua ja rullaluistelua ja kiipeilymomentti uinteineen yöllä sateessa. Omjakon lähti reippaasti liikenteeseen ja rullaluisteli ensimmäisen asfaltti- ja hiekkatiepätkän hämärässä, jossa otimme miestenkisan johdossa olleet tanskalaiset kiinni ja yhdessä pidimme vauhtia sen verran että tiimi ehti hakemaan hyvin rasteja ennen täysin pimeää aikaa. Rullaluistelu sateessa ja pimeässä oli mielenkiintoista, koska alamäissä ei nähnyt eteensä laisinkaan, kun otsalampun valo heijastui kaikkiin sadepisaroihin. Ei kaaduttu. En muista montako tuntia juostiin ja luisteltiin ennen kiipeily- ja uintirastia, mutta sinne päästiin hyvissä ajoin samoihin aikoihin kun Male-tiimin kärkikin tuli. Flying-fox-rasti oli upeasti järjestetty ja sillä sai hienon vauhdin toiselle puolelle jokea. Kaiken kukkuraksi järjestäjät olivat laittaneet "grillin" kuumaksi ja yllättäneet kisailijat tarjoamalla kahvia, mehua ja yhden sortin tortilloja. Herkkua. Tiimiläisistä toisen piti vielä uida uimapatjan kanssa toiselle puolelle jokea palauttamaan rissa ja yhdet valjaat. Heikki suoritti sen upeasti!
Tilannekomiikkaa:
- Ruotsalainen multisport-Jorma: tässä on sullekin tämä märkäpuku... (ojentaa)
- Heikki: mihin sitä tarvitaan?
- Ruotsalainen multisport-jorma: No, uintiin ettei tule kylmä...
- Heikki: no ei sitä tämmöisissä tarvita ei täällä ole edes kylmä
Ruotsalaisen multisport-Jorman ilme olisi ollut tallentamisen arvoinen, mutta sitä harmi vaan eivät kisaa kuvanneet henkilöt huomanneet. Rastilla ollut "grillin"henkilö oli aika puhelias tyyppi eikä hänellä siten ollut mikään kiire tehdä niitä tortilloita kisailijoille. Onneksi Outi kävi Heikin uidessa hakemassa pari tortillaa, jotka grillinpitäjä sai vihdoin ja viimein tehtyä. Meinasi kärsivällisyys olla koetuksella odotellessa. Kaiken kaikkiaan Omjakon pelasi uintipätkällä paljon aikaa ja ohitti siten Miesten-sarjan kärjen. Tästä eteenpäin edettiin omaa suoritusta vaihtoon asti tiukasti tahtia ylläpitäen ja lopulta olimmekin etapin toiseksi nopein joukkue mukaan lukien myös miesjoukkueet.
Noin kolmelta yöllä Omjakon aloitti kahdeksannen etapin, joka oli kanoottimelontaa joessa ja järvessä. Ilma oli tyyni ja sade taukosi. Aurinko alkoi nousta ja oli kaunis aamu. Omjakonin seurana olikin monia majavia ja vesilintuja. Musta mieli oli ainoastaan paikallisilla lintumetsästäjillä, jotka eivät saaneet varmasti laisinkaan lintusaalista, kun kanootista kuului niin kova puheen pälpätys. Saalista ei ollut mahdollista varmaankaan saada sellaisen metelin jälkeen mistään pitkään aikaan. Metsästäjät eivät varmaan olleet tietoisia meneillään olevasta kisasta. Melonnan puolivälissä oli saaressa suunnistus, johon meni noin tunti uimahyppyineen. Uimahyppy tehtiin kalliolta ja sen suoritti jokaisesta joukkueesta vähintään yksi henkilö, joka arvalla sattui olemaan Heikki. Ilma oli tyyni eikä kovin kylmä, joten ihan ok tehtävä siihen väliin. Omjakon mietti saarisuunnistuksen aikana, että jos toisena oleva SMS Norr ei ole tullut saarelle silloin kun Omjakon lähtee niin silloin ei ole kovinkaan suuria paineita. SMS tuli saarelle vasta paljon myöhemmin. Omjakon saapui Light Male ja Mix -sarjoista toisena kyseessä olevalle saarelle. Melonta jatkui vielä vastavirtaan Karlstadin keskustaa kohti, jolloin yksi Male-sarjan tiimi kauhoi nopeasti ohi. Vastavirtaan melonta osoittautui aika hitaaksi hommaksi, mutta reilun parin tunnin kauhomisen jälkeen keskustan vaihtopaikka oli käsillä.
Keskustassa oli edessä neljä lyhyttä kaupunkiosuutta, joista ensimmäinen oli rullaluistelu ja juoksu noin 9 kilometriä. Omjakon teki sen rauhaisin mielin ja palasi takaisin vaihtopaikalle aloittaakseen lyhyen melonta/juoksuosuuden. Melonnassa tiimit pujottelivat vanhan kivisillan pylväitä myötä- ja vastavirtaan ja meloivat sen jälkeen takaisin vaihtopaikan tuntumaan. Vaihtopaikka sijaitsi joen varrella, joten melontaosuudelle saatiin ujutettua kiipeilytehtäviä. Tehtävänä oli siirtyä kanootista sillalla roikkuvaan köyteen ja nousta sitä pitkin ylös toisen tiimiläisen auttaessa. Omjakon suoritti tehtävän nopeasti ja palasi jälleen vaihtoon. Toisiksi viimeinen etappi oli pyöräily 10 km ja se tapahtui keskustan tuntumassa. Tässä vaiheessa näimme myös SMS Norrin. Viimeinen etappi ennen maalia oli aivan parin kilometrin pituinen juoksu- ja kiipeily- ja uintitehtävä. Tiimien piti laskeutua paikallisen ostoskeskuksen ylimmästä kerroksesta katutasoon ja juosta sen jälkeen vaihtopaikan läheisyyteen toiselle puolelle jokea. Joki piti ylittää uimalla käyttämällä uimapatjoja. Uinti sujui Omjakonilta hyvin. Osa Male-sarjan miehistä vahingossa lähti virran mukana väärään suuntaan ja järjestäjien piti noutaa heidät pois väärästä paikasta. Onneksi Omjakon osasi arvioida suurin piirtein mistä kohtaa virta ei lähde viemään tiimiläisiä väärään suuntaan. Omjakon tuli maaliin noin 27,5 tunnin kisailun jälkeen ensimmäisenä mix-sarjassa ja kolmanneksi Male-sarjassa. Kisan viimeisen tunnin aikana alkoi paistaa aurinko ja kelistä tuli mitä mahtavin.
Omjakonille kisa oli hieno ja ainakin allekirjoittanut oppi paljon uutta kisaamisesta, jota toivottavasti osaa hyödyntää myöhemmissäkin kisoissa. Kisajärjestäjät olivat tehneet kovan homman järjestääkseen hyvin toimivan kisan live-seurantoineen ja hienoine reittivalintoineen.
Kiitos kuuluu myös ison urakan tehneelle huoltajalle, joka oli ensimmäistä kertaa kisareissulla ja sai näin ollen ensimmäisen kosketuksen seikkailu-kisailun maailmaan. Omjakonin huoltajana toimi Outin isä, joka oli sopivasti vapun lomalla ja pääsi aktiivilomalle Karlstadiin.
Outi
