Winter adventure raid Latvia - kisaraportti

Outi, Tume (Tormas) ja Jaakko kävivät menneenä viikonloppuna Baltiassa haistelemassa Latvialaista seikkailukulttuuria. Reissuun lähdettiin perjantai-aamuna, ja perillä Vecpiebalgassa oltiin hyvissä ajoin perjantai-iltana. Illalla laitettiin varusteet järjestykseen, pakattiin reput, kuunneltiin kisabriefingit ja saatiin vielä hyvät yöunet. Kisa tultiin käymään rogaining-tyyppisesti, eli kaikkia rasteja ei välttämättä ollut pakko hakea ja jokaisella etapilla oli maaliintuloaika, josta myöhästyminen tarkoittaisi sakkopisteitä. Kartat sai käsiinsä aina vasta etappien alussa.

Kisa alkoi lauantaiaamuna klo 10 40minuutin juoksuetapilla. Tämä oli ainut etappi jossa eri rasteista sai eri pistemääriä. Nämä sitten vielä muutettiin vastaamaan varsinaisen radan rastimääriä. Haimme yhteensä 6 rastia, joista saimme 2 pistettä kisaan. Ehdimme juuri ja juuri ajoissa maaliin 40minuutin sisällä, mutta ihmetykseksemme vaihdossa ei ollut vielä ketään muuta. Silloin mieleen juolahti, että yhden sakkopisteen ottamalla olisi ehtinyt hakea jopa 3 rastia enemmän, ja saaden näin enemmän pisteitä. Kärki teki näin ja saikin yhden pisteen meitä enemmän.

Seuraavana oli 37km pitkä pyöräily, ja kartan saatuani tajusin, että nyt ei tule olemaan helppoa. Kartta oli vuodelta 1911 oleva Latvian armeijan sotilaskartta, jossa lähes yksikään tie ei enää pitänyt paikkaansa luonnossa. Ensimmäistä rastia pummasimmekin heti reilut 30min, ja sanomattakin oli selvää että kärki oli karannut kauaksi. Loppu etappi osuikin sitten hieman suorempaa lipulle, vaikka hapuilu jatkui lähes joka rastilla. Etapin maalin poljimme kuntosarjalaisia ohitellen.

3.etappi oli 30km pitkä hiihto. Se oli toteutettu lähinnä pikkuteitä kiertelemällä, mutta mukaan mahtui myös muutama satametriä umpihankea. Tiesimme että nyt oli mahdollista ajaa kärkeä urakalla kiinni. Lippuja tuli vastaan toinen toisensa jälkeen eikä pummeja sattunut ennen viimeistä rastia. Siinä etsimme lippua 200m liian aikasin ja aikaa tuhrautui noin 5min. Etapin maalissa taisimme olla kolmantena ja jouduimme pitämään pakollisen 40min tauon koska seuraavalle etapille ei saanut vielä startata. Yksi Latvialainen porukka oli siltikin meitä nopeampi hiihdossa, joten hiihto taitaa olla tuttua heillekin.

Seuraavana oli luvassa 25km pyöräilyä kilpailun toiselle vaihtopaikalle. Matkalla poimimme 2 rastia ilman ongelmia ja saavuimme vaihtoon yhdessä neljän muun joukkueen kanssa. Täältä starttasi 12km pitkä trekki ja nyt pimeyskin oli jo saapunut. Olimme päättäneet ennen pyöräilyä että otamme lumikengät etapille mukaan vaikka yksikään toinen kärkijoukkue ei tätä ollut tehnyt. Nyt vaan piti toivoa että trekki olisi hirveää umpihangessa kyntämistä. Kartan käteen saatuani tuli huokaistua helpotuksesta, sillä tietä osuuden aikana pystyi etenemään vain noin kilometrin verran ja luntakin metsässä oli paikoin jopa yli puolimetriä. Annoimme muiden joukkueiden lähteä vaihdosta ensin, jolloin itse lähdimme kiertämään rataa eri suuntaan, jotteivat he pysty peesaamaan lumikenkien jälkiämme. Aikaa etappiin oli "pakko" käyttää 4 tuntia, sillä seuraava fillarietappi aukesi vasta sen jälkeen ja pakkasessa ei olisi kiva värjötellä paikallaan. Juosta ei siis edes kannattanut. Liput tulivat jälleen hyvällä prosentilla eteen, emmekä joutuneet osuuden aikana puristamaan juurikaan. Aikaa käytimme 3h 45min, jolloin ehdimme hyvin välppäämään kamat kuntoon ennen seuraavaa starttia. Muut kärjessä olleet joukkueet käyttivät aikaa trekkiin jopa yli 5 tuntia.

Pyöräilykarttana oli taas vanha sotilaskartta, nyt vuodelta 1926. Kartta ei pitänyt edellisen tapaan yhtään paikkaansa, ja kun suunnistus oli "sujuvaa" oli Latvialaiset ajaneet meidät jo ensimmäiselle rastille kiinni. Eli ykköselle tuli reipas tunnin pummi. Matkalla ei voinut kuin ihmetellä paikallisten suunnistustaitoa, sillä osalle heistä kartta ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Meidän ongelmat taas jatkuivat koko yön, emmekä edes onnistuneet löytämään kaikkia etapin rasteja. Kisan saattoikin jo arvata ratkenneen tähän, sillä hävisimme johtavalle joukkueelle 3 pistettä tällä osuudella. Vaihtoon piti ehtiä ennen klo 03, jonka jälkeen oli pakollinen yötauko. Johtavat joukkueet olivat olleet yötauolla jo iät ja ajat. Nuudelit naamariin ja pari tuntia nukkumista oli tauon epistola. Sijoitus oli varmaankin jollain 10. sijan tienoilla.

Kello 06 kisa jatkui 17km hiihdolla. Nyt karttaan oli piirretty vain reitti, ja matkalta piti itse huomata poimia vastaan tulevat rastit. Reitti oli tehty ajaen moottorikelkalla kaksi uraa vierekkäin, ja se oli järjestäjän mukaan Latvian hienoin hiihtoreitti jolla järjestetään oikein massahiihtoja. Vertasipa Normuds (kisajärjestäjä) sitä oikein Tarto maratoniin. No aivan sitä se tuskin vastasi, mutta liput löytyivät ja maaliin päästiin.

Seuraavana pätkänä oli 18km pitkä trekki, jolle emme ottaneet lumikenkiä sillä kuntosarjalla oli ollut sama pätkä jo edellisenä päivänä. Vaikka urat etapilla jo olivatkin, oli eteneminen hyvin hidasta. Kaikki olivat käytännössä kävelleet samoja jalanjälkiä syvässä hangessa, joten jalkaa piti aina nostaa yhtä korkelle kuin mitä sitä pystyi viemään eteenpäin. Aikaa kului hieman rapiat 4 tuntia, noin 10min nopeimmalle häviten. Reitillä oli mahdollisuus valita jättääkö muutaman rastin väliin ja käy vielä fillarilla hakemassa 2 rastia viimeiseltä etapilta. Molempia oli lähes mahdotonta ehtiä suorittamaan, ja tuskin kukaan niin tekikään. Vaikka trekki oli hidaskulkuista, päätimme hakea mielummin kaikki trekin rastit hyvällä kartalla, sillä epäilimme että fillarikarttana olisi toiminut taas joku nuijasodan aikainen huippukartta jolla ei rasteja välttämättä edes löytyisi.

Maalissa olimme käyttäneet aikaa rataan 23h59min +3h yötauko ja sijamme oli kahdeksas, häviten kärjelle 4 rastia ja podium sijaan 2 rastia. Jos haluaa jossitella, niin prologista olisi helposti saanut ainakin yhden rastin enemmän, ja paikallistuntemuksen avulla yöpyöräilystä 3 rastia enemmän. Mutta kun paikallistuntemusta ei ole, niin sillon suunnistuksen pitää olla napissa eikä jossittelu auta. Suomen kisoissa tottuukin helposti "liian" hyviin karttoihin joissa kaikki pitää paikkansa ja suunnistus on tätämyöten helppoa. Suunnistus vaatii siis vielä paljon treeniä, vaikka sitä olenkin harrastanut jo herrat 8v sarjasta lähtien.
Muuten vauhtimme oli kisan kärkitasoa, ja jaksaminen kisassa oli hyvää.

Kisa järjestelyt toimivat moitteetta, mutta mielestäni etappien aloitusajat saisi poistaa, jottei tule turhaa odotusta. Järjestäjät olivat ystävällisiä, eivätkä (kai) jättäneet meiltä mitään kisaan liittyviä tietoja pimentoon. Karttoina käytettiin useaan eri mittakaavaan painettuja topologisiakarttoja, sekä värillisiä että mustavalokoisia valokuvakarttoja, tiekarttoja ja niitä surullisen kuuluisia armeijan karttoja. Hinta kisalle oli n. 100e/joukkue, ja näin hyvin järjestetyksi kisaksi se oli tuntui todella halvalta. Taisi myös olla ensimmäinen kisa, jossa järjestäjä tiesi mitä sana OMJAKON tarkoittaa.