Võhandu maraton - Melontakisa virolaisittain

Omjakon otti osaa Vohandu maraton –melontakilpailuun lauantaina 17.4.2010. Kisa starttasi lauantaina aamuna kello 7.00 Võrun kaupungista, joka sijaitsee Tamula-järven rannalla. Matkaan lähdettiin kahden auton voimin perjantai-iltana ja perillä Võrussa oltiin yöllä kahden maissa. Matkaan lähtivät Heikki ja Jaakko, Kaisu, Heikin veli Tero ja toisessa autossa Pete, Outi ja Olli Vaittinen. Jää nähtäväksi, monetko sakot postimies kantaa kotiin, koska valvontakameroiden salamavalot välähtivät kummankin auton kohdalla… Noin 3 tunnin ajomatkan jälkeen otettiin unta palloon noin neljäksi tunniksi ja seuraavana aamuna ajettiin starttiin parin kilometrin päähän Tamula-järvelle. Tapahtuma keräsi suuren suosion ja lähtöviivalla olikin ruuhkaa, koska osanottajia oli huimat 316 kanoottia, kajakkia tai muuta vastaavaa menopeliä! Virossa nähtävästi kestävyysurheilu on pop. Kalusto ja melontatyyli olivat erittäin kirjavaa. Matkaan lähti kaikenlaisia menopelejä sukkelista kajakkikaksikoista kumilauttoihin ja puisista kanooteista soutuveneisiin saakka.

Startin jälkeen melottiin noin neljä kilometriä järvellä ja kulkupelien letka venyi jo tässä vaiheessa about kilometrin pituiseksi. Eroja siis tulisi valtavasti päivän kuluessa. Järvipätkän jälkeen alkoi joki, jota pitkin koko loppureitti kulkikin.



Heikki ja Jaakko kanootti/miehet –sarjassa vetivät hyvin heti alusta lähtien: He menivät oman sarjansa kärkeen ensimmäisen 10 kilometrin aikana. 20 kilometrin kohdalla aikaa heiltä oli kulunut 1,53 tuntia kokonaissijoituksen ollessa 27. Reitin noin puolessa välissä, eli 53,5 kilometrin kohdalla aikaa oli kulunut 5,06 tuntia (kokonaissijoitus 15.). Heikki ja Jaakko selvisivät oman sarjan selkeään voittoon ajalla 9.37 tuntia kokonaissijoituksen ollessa 15. Eroa seuraavaan kanootti/miehet –sarjalaisiin he tekivät 18 minuuttia.

Outi ja Pete vetivät hyvin omassa sarjassaan eli kanootti/mix -sarjassa: startissa he ottivat kärkipaikan eikä sitä päässeet muut uhkailemaan. 20 kilometrin kohdalla aikaa oli kulunut 2,04 ja kokonaissijoitus oli 54. Noin reitin puolessa välissä, eli 53,5 kilometrin kohdalla aikaa oli kulunut 5,31 ja kokonaissijoitus oli 45. Maalissa 100 km:n kohdalla aikaa heiltä oli kulunut 10.20 tuntia ja kokonaissijoitus oli 32. Seuraavaan kanootti/mix –sarjalaisiin Pete ja Outi tekivät 1.11 tuntia.

Olli meloi yksikkökajakki/miehet -sarjassa hienosti ajalla 10.24 sijoittuen sarjassaan kahdeksanneksi. Ollin matkaa hidasti kuitenkin pieni loukkaantuminen, kun alittaessaan matalaa siltaa, osui pää sillan reunaan tehden miehekkään vekin leukaan ja huuliin. Olli oli 20 km:n kohdalla käyttänyt aikaa 2.06 ja oli 53,5 kilometrin kohdalla ajalla 5.31 tuntia.

Kaiken kaikkiaan suurimmat erot tulivat siltojen ja patojen ylityskohdissa, joissa kulkupeli oli kannettava toiselle puolelle estettä. Samoissa paikoissa melojien oli mahdollista saada huoltoa omilta huoltajilta sekä kisan järjestäjiltä, jotka tarjosivat ruokaa ja juomaa matkan varrella. Muut ratkaisun paikat olivat muutamat kinkkisemmät virtapaikat, joissa kaatuminen oli mahdollista. Virtapaikat menivät hyvin, mutta Heikki ja Jaakko sekä Outi ja Pete kummatkin joutuivat sen verran pysähtymään muutaman dropin ja kosken jälkeen, että saivat ylimääräiset vedet kaadettua kanootista pois. Kanootin keulaan viritetty pressu toimi todella hyvin muutamissa paikoissa vähentäen veden määrää kanootissa.

Reitti oli kokonaisuudessaan hieno: joki mutkitteli jatkuvasti, kulki välillä metsien ja välillä maalaismaisemien läpi. Joki virtasi koko kisareitin pituudelta, välillä hiukan vuolaammin ja välillä vähemmän. Muutamat padot vauhdittivat virtausta ja melojien etenemistä. Vettä oli paljon ja välillä oli vettä noussut joen yli kaislikkoon ja ruohikolle.

Tero ja Kaisu olivat huoltamassa melojia ja tekivät sen erittäin hyvin! Melojat pääsivät jatkamaan matkaa lähes pysähdyksettä, saaden uutta evästä ja juomaa mukaan seuraaville pätkille. Huolto oli sen suhteen mukava toteuttaa, kun melojat eivät hajaantuneet liikaa ajallisesti reitille.

Reissu jatkui maalista Tarton iltaan, ohjelmanumerona banketointi. Hotellille päästyään porukka lähti kaupungille syömään vanhaan tunnelmalliseen ravintolaan kuunnellen paikallisen bändin musiikkia. Olli voitti banketin selkeästi! Ehkä Ollin voiton ratkaisi melonnassa tapahtuneesta kolhusta turvonneet huulet. Reissu oli kaiken kaikkiaan onnistunut! Kisa on hyvä startti kesän melonta- ja kisakauden avaukseen ja sitä voi lämpimästi suositella kaikille melonnasta pitäville. Tapahtumassa on rento meininki ja järjestelyt toimivat hyvin.

Kirjoitti Outi

Lähettäjä 2010-04-17_vohandu

Jaakon kommentit:

Ensikertalaiselle tapahtuman teki mielenkiintoiseksi ensinnäkin seikkailulliset tekijät kun ei voinut oikeen varmistua mitä tuleman pitää. Vanhoja kuvia katsellessa sai kuitenkin sen verran betaa että pystyimme suunnittelemaan varustusta/kalustoa. Päätimme lähteä matkaan Acronin WW:llä, sillä se on meidän painoisilla melojilla lähes yhtä nopea kuin Marte. Matkalle tarvitsee tietysti vielä kymmenisen kiloa ruokaa ja juomaa, jolloin Martre uisi jo todella syvällä. WW:llä ei kantavuus tule vastaan ja käsiteltävyys, korkeammat laidat jne. ovat plussaa.

WW:n varustimme keskikolmanneksen täyttävällä noin 200 litran kellukkeella. Tämä pitämään osan sisään työntyvistä kuohuista ulkona ja pyörähdyksen sattuessa nopeuttamaan matkan jatkumista.

Kisan kulku:
Alun järvipätkällä iskimme Latvian melontakunkkujen kanootin peesiin ja sama asetelma säilyikin ensimmäiset 15 kilometriä. Latvialaiset meloivat korkeasta polviasennosta: helvetin uljaan näköistä verrattuna meidän neitimäiseen tikkaukseen! Välillä menimme rinnalle ja yritimme ohi, mutta Latvialaiset laittoivat lumilapion kokoiset melat heilumaan muutaman sadan metrin ajaksi, jolloin sinnittelimme juuri ja juuri kyydissä. Latvialaisilla oli takataskussa myös moninkertainen määrä hienoja melaliikkeitä, meidän yhteen (=suoraan eteenpäin) verrattuna.

Jossakin vaiheessa Latvian poikien menoon tuli pieni suvantovaihe, jolloin laitoimme vilkun päälle, emmekä nähneet heitä sen koommin. Emme ehkä olisi uskaltaneet lähteä ohi jos olisimme siinä vaiheessa tieneet heidän meriittinsä: 5 vuotta pelkkiä voittoja Baltiassa, Yukonin kolmas jne...

Ohittamisen jälkeen saimme hyvän peesin jostakin kaksikkokajakista, jonka turvin teimme eroa nyt haastajiksi muuttuneisiin kilpakumppaneihin. Samalla virtakin alkoi voimistua ja kajakkeja alkoi tulla perä edellä vastaan. Kajakkisarjalaiset olivat saaneet kaulaa alun tuulisella järvipätkällä, sekä joen alussa jossa ei virtausta ollut.

36 kilometrin kohdalla teimme pienen kauneusvirheen, kun rupesimme väistämään virtaavassa mutkassa ollutta puuta. Karahka tarttui perämieheen ja kohtahan sitä oltiin jo nurin. Heti alkoi jännittämään josko latvialaiset tulisivat takaa samalla kun me tässä uidaan. Kaatumisesta matkan jatkumiseen kului kuitenkin vain 90 sekunttia, vaikka virta meinasikin meitä jonkin aikaa kuljettaa. Kelluke auttoi ja nopeutti kanootin tyhjäämistä.

Reitillä oli pari isomppaa koskea, jotka selvitimme hyvin. Jouduimme toki käymään pariin otteeseen tyhjentämässä kanootin rannalla.

Keskivaiheilla kisaa oli suhteellisen paljon lyhyitä kantopätkiä, joissa ohitimme aina kourallisen kajakkeja. Saimme huollolta hyvin tietoa väliajoista haastajiin nähden ja matkan puolessa välissä alkoikin olla selvää että takaa ei tulla ohi jos ei mitään dramaattista satu. 30...40 kilsaa ennen maalia aloimme laskemaan että 10 tunnin alitus voisi olla mahdollinen (edellinen ennätys latvialaisten 10h 40min). Tämäkin alkoi olla selviö kun 20 kilometriä oli jäljellä. Viimeinen jännitys oli Peten ja Heikin veto, jonka Heikki vei 3 minuutin turvin. Eli saimme kiskoa ihan kunnolla loppuun asti.

Mukava tapahtuma, näitä lisää. Yukon...?