Costa Rica Kisaraportti

Kisaennakko
Kisajoukkue Pekka Sorjonen, Veronica Bravo (Chile), Heikki Hihnala ja Tuomas Hallila. Osallistuminen oli voitettu loppujen lopuksi Peru 8Mil kilpailusta Pekan ja Veron toimesta. Kisan tarkoitus oli toimia viimeistelyharjoituksena MM-kisaa varten Pekan, Heikin ja Tumen osalta. Ajankohta oli ainakin sopiva, 1kk ennen itse päätapahtumaa.



1.osuus Rafting

Kisa starttasi Serapiquista sillan päältä josta joukkueet juoksivat omille veneilleen. Liivit niskaan ja oppaan ohjeiden mukaan suoraan kuohuihin. Meno oli mahtavaa, mutta ei meidän osalta kuitenkaan kovin vauhdikasta. Olimme suunnilleen sijalla 10 ja kivillekin jäätiin kiinni. Ensimmäiset 2h oli koskea ja sen jälkeen opas hyppäsi pois. Joki jatkui tasaisena ja sitä meloimme toiset 2h.

2.osuus MTB

Vaihtopaikalla kasasimme fillarit ja lähdimme matkaan. Heti muutaman kilometrin jälkeen Pekka ja Heikki totesivat kartan todella vaikealukuiseksi. Harhailimme muutaman tunnin mudassa muiden joukkueiden sinkoillessa meidän tapaan edestakaisin pitkin lehmien polkuja. No totta kai kärkijoukkueet tekivät meihin eroa muutaman tunnin. Keli oli muuten todella kuuma! Itse mietiskelin kauhulla jo että miten tässä selvitään seuraavasta päivästä kun kisan ensimmäiset tunnit ovat tällaista tuskaa. Loppujen lopuksi löysimme oikean väylän ja joen yli menevän sillan. Väylä oli aivan umpeen kasvanut – no kartatkin olivat 30vuotta vanhoja.

3.osuus vaijeriliuku

Tässä vaiheessa Pekan vatsavaivat olivat niin kovat että kisa jäi kesken. Jatkoimme kolmelleen ja vaijeriliu’ut olivat todella vaikuttavia. Vauhti oli kohdallaan ja turvallisuudestakaan ei tingitty – Costa Ricalaiseen tapaan! Sitten alkoi armoton vesisade. Pari päivää aikaisemmin vettä satoi yli 200mm muutamassa tunnissa ja nyt oli sama meininki. Ukkonen jytisi ja salamatkin alkoivat iskeä juuri samalle kukkulalle jossa me olimme koko ajan kiinni vaijereissa. Ainakin Heikki ja joku muu saivat pikku tärskäykset. No se osuus peruttiin sitten meidän perässä tulleilta. Liukuja taisi olla 10kpl. Huippumeininki.

4.osuus MTB

Veronicakin päätti lopettaa kisaamisen ja jatkoimme Heikin kanssa kisaa. Ensimmäiset muutamat tunnit menivät mukavasti ja sitten tulikin jo pimeä. Siinä painettiin menemään tasaista asfalttia ja Heikkiä alkoi väsykin painaa. Laulettiin hirvimettällä, hirvimettällä me kuljemme pitkin soita….no sitten tien pinnan päällyste hieman muuttui paikalliseksi mukulakivitieksi. Heikin unikin katosi saman tien. Tiellä oli sellaisia pyöreitä pään ja nyrkin väliltä olevia pyöreitä irtokiviä jossa ajaessa paikat lentelivät hampaista. Jossain vaiheessa yön pimeinä tunteina saavuttiin sitten vaihtoon.
5.osuus Canyoneering

Tällä osuudella oli muutama reitinvalintavaihtoehto ja otimme varmimman päälle. Juoksu kulki hyvin kohti jokea jossa aktiviteetin oli määrä tapahtua. Minulla oli tietysti lamppuna Heikin Petzl Tikka. Matkalla Multisport tuli vastaan ja kertoi joen olevan vaarallinen. He olivat jättäneet osuuden väliin. Ihmettelimme asiaa ja päätimme palaveerauksen jälkeen kömpiä katsomaan kuitenkin paikkaa. Samaan aikaan paikalle saapui 3 joukkuetta ja kun kaikki muutkin työntyivät uomaan niin mekin menimme muiden perässä. Tässä meiltä jäi hakematta yksi rasti kilometrin päästä, mutta olimme jo muutenkin keskeyttäneet niin se ei haitannut varsinkaan kun minulla ei ollut kunnon valoa. Siinä sitten muiden joukkueiden valojen avulla painettiin rännistä läpi. Uoma oli todella ryteikköinen ja jyrkkä. Siinä taisi mennä muutamaan kilometriin aikaa vajaa 4h.
6.osuus MTB

Homma jatkui samasta paikasta johon olimme fillarit jättäneet. Osuuden alku oli helppoa maantietä, mutta sitten piti siirtyä ns. polkuosuudelle. Oikeaa uraa ei meinannut löytyä millään ja poukkoilimme keskellä suurta laidunmaata jossa oli upottavia soita. Parin tuskaisan suonylityksen jälkeen oikea ura löytyi. Vaihdossa päätimme nukkua 1h30min mutta hyttysten syödessä uni jäi vajaaseen tuntiin.


7.Osuus 42km trekki
Osuuden alussa kyselimme löytyisikö matkalta vettä. No järjestäjien mukaan vedensaanti olisi niukkaa. Aamu sarasti ja aurinko alkoi jo polttelemaan joten molemmilla oli vähintään 6l juomaa repuissa. Osuus alkoi mukavasti ensin 10km tiepätkällä. Olimme säästelleet juomaa ja tässä vaiheessa samat järjestäjät, joilta olimme kyselleet vedensaantimahdollisuuksia, söivät ravintolassa hummeria. No siinä joimme varmaan 3l mieheen vettä ja kolaa ennen kuin painoimme veneellä joen yli. Coastal Challenge oli juuri mennyt ennen meitä joten juoksimme heidät kiinni. Osuudella alkoi todella haastavat pätkät, jyrkkää ylämäkeä, liukasta ja upottavaa mutaa. Onneksi meillä oli kaksi sauvaa mukana! Kartalta paikantaminen oli hieman haastavaa ja vesikin oli taas vähissä. Onneksi matkasimme paikallisen joukkueen kanssa! Reitillä näimme myös vilaukselta team Bosin. Osuudesta tuli loppujen lopuksi todella raastava. Oli sikamaisen kuuma ja hommaan meni koko päivä. Matka ei edennyt millään. Jossain vaiheessa iltaa pääsimme vaihtoon ja nälkäkin taisi olla kova.


Matkaa jatkettiin unien jälkeen fillarilla. Tästä alkoi todella hankala pyöräilyosuus josta en muista juuri mitään. Olo oli huono ja oksensin pari kolme kertaa. Väsytti ja energiat olivat vähissä. Nukuin matkalla varmaankin 5 kertaa. Yhdellä tauolla herättiin kauheaan ihon poltteluun ja totesimme lepopaikan olevan muurahaisten polulla. Tässä vaiheessa en uskonut että maaliin päästäisiin. Matkalla oli sellaista mukavaa mutaa joka tarttui Heikin renkaisiin mutta ei minun, joten pääsin siinä vähän helpommalla onneksi. Osuuden lopussa pyörät jätettiin peräkärryyn ja siinä nukuin vielä puoli tuntia Heikin jutustellessa rastimiesten kanssa. Nyt alkoi olo helpottaa ja matka jatkui jalan. Osuus oli lyhyt siirtyminen ja olo alkoi helpottaa. Tosin seuraava kuuma päivä alkoi jo pelottaa. Vaihtopaikka oli Fortunassa urheiluhallissa. Heikin pestessä pyöriä kävin hakemassa ravintolasta mahtavat pihvit. Oli niin iso annos äkkiseltään että molemmilla taisi osa jäädä syömättä. Nukuttiin muistaakseni vähän yli tunti.

8.OsuusTulivuoritrekki.
No päivähän oli taas kuumimmillaan kun lähdettiin kamuamaan ylös rinnettä. Haisteltiin että kannattaa lähteä paikallisen joukkueen kanssa. No kai se taas kannatti. Heillä oli jo reitit tiedossa, olihan yksi joukkueen jäsen vuoristo-opas ja toimi pääasiassa juuri sillä alueella jossa kisailimme. Opas jopa kehui, että parhaalla viikolla on noussut saman reitin yli 20-kertaa:) Emme menneet juurikaan kartan polkuja pitkin – yllätys. Nousumetrejä taisi tulla vajaa 1000, mutta paahtavassa kuumuudessa se tuntui todella raskaalta. Jouduimme pitämään taukojakin varjopaikoissa. Olo helpotti kuitenkin ylös päästyämme ja alas mennessä Coastal Challenge jäi johonkin ja heitä ei kisassa enää sen jälkeen näkynyt.

9.Osuus melonta
Pääsimme melomaan juuri kun valoisaa oli jäljellä 1h. Ehdimme löytää ensimmäisen rastin valoisalla, mutta loput haettiinkin säkkipimeässä. Melontakalustona oli sit on top mallinen kanootti. Se olikin herkkua hankaumilla oleville pakaroille ja haaravälille, istua vesilätäkössä 6h! Pelotti jo seuraavat fillaroinnit ja perseen saaminen yhtenä kappaleena kotosuomeen. Melonnan aikana jouduimme ottamaan 10min tirsat, mutta veneeseen jatkuvasti tunkeneiden "hyppysilakoiden" ansioista unista ei tullut liian pitkät. Osuuden lopussa Heikki nukkui puolisen tuntia pelastusliivikasassa ja minä kanoottivarustesäkissä.

10.Osuus trekki 15km
Edessä oli kartalta katsottuna lyhyt osuus. Mukaamme lähti karttansa hukanneet Brasilialaiset. Reitti vei suoraan viidakkoon ja matkalla ylittelimme samaa jokea moneen otteeseen. Märkää ja mutaa riitti ja välillä monenmuotoista pörriäistä. Koko osuus oli käytännössä ylämäkeä ja siinä menikin sitten koko loppuyö. Punaisia käärmeitäkin näkyi matkalla. Olo oli aika epämiellyttävä kun kävelimme ylöspäin 2m syvässä ja vajaan metrin kapeassa rännissä jossa köynnökset (käärmeet) kutittelivat jatkuvasti käsiä. Osuuden lopussa oli kilometrin pituinen maisemareitti joka sisälsi 5 siltoja jotka oli viritetty viidakkopuiden latvojen yläpuolelle. Lopussa järjestäjien hehkuttama SkyTrek korkealla kulkevine maisemariippusiltoineen. Komeat oli maisemat, mutta lähinnä katse kohdistui kenkien kärkiin hirveän nitkahduksen takia.



11.Osuus MTB 120km
Käytännössä viimeinen osuus oli fillaroida maaliin tyynen valtameren rannalle Samara Beachille. Ensimmäiset 20km oli jyrkkää ja kivistä alamäkeä. Matkalla oli maansortumia ja autoja jumissa mudassa. Tässä vaiheessa alkoi vaseliinia kulua ihan todenteolla. Heikillä puhkesi kumikin ja vielä kahteen otteeseen. Jossain puolivälin paremmalla puolella päätimme jättää muutaman rastin väliin jotta ehtisimme illaksi maaliin ja nukkua edes yhden yön ennen kotimatkaa. Kyselimme paikallisilta reittejä mutta kenelläkään ei ollut mitään käsitystä kartoista. Loppujen lopuksi Bensa-aseman turistikartta sinetöi loppumatkan reittimme. Muutaman tunnin siinä säästimme. Lopussa piti olla vielä melonta, mutta se oli peruttu liian kovan merenkäynnin vuoksi. Maalikin löytyi loppujen lopuksi kun olimme ajaneet sen ohi kahteen kertaan. Toivotaan että reissusta oli hyötyä ajatellen MM Espaniaa.




Tume