Gold rush adventure race 2011
Gold Rush Adventure Race -kisa on 3,5 vuorokauden mittainen non-stop -seikkailukisa, joka käydään Kalifornian ja Nevadan osavaltioissa Jenkkilässä elo-syyskuun vaihteessa. Kisa oli ensimmäistä kertaa yksi Tasmanian MM-kisojen karsintakisoista. Kisassa suurin osa tiimeistä oli jenkkiläisiä, muut Kanadasta ja me Suomesta enkä muista enää oliko siellä muualta päin maailmaa väkeä.
Kisa käytiin lähes kokonaan Sierra Nevadan vuoristoalueella, jossa olisi kuumaa ja kuivaa, sekä mäkeä joka lähtöön. Kisan startti oli nevadalaisesta Bridgeportin pikkukylästä, jossa oli erityisen monta hotellia ja ruokaravintolaa kylän kokoon nähden, mutta ei yhtään ruokakauppaa. Niissä kaikissa oli tarjolla lähes ainoastaan hamppareita ja ranskiksia, joten niillä mentiin lähes koko reissu.
Ennen kisaa käytiin Walmartissa ostamassa kisaruoat, ja hyvät sellaiset löytyikin! Lisäksi käytiin fillaroimassa The Flume Trail South Lake Tahoella. Aivan mahtava paikka, upeat maisemat!! Lämpimästi suositeltava paikka, sananmukaisesti "lämpimästi", koska aurinkoa ja paahdetta siellä kyllä riittää.
Kisa kesti torstaiaamusta sunnuntai-iltapäivään eli meidän tiimiltä (Heikki, Outi, Janne Hietala ja Reijo Roininen) noin 75 tuntia jakautuen viiteen eripituiseen etappiin seuraavasti:
Section 1: juoksu kaupungissa, fillarointi asfaltilla, packrafting järvellä ja trekki matalilla vuorilla (9 tuntia)
Section 2: fillarointia erikokoisilla hiekkateillä ja tunkkausta märällä suolla ristiin rastiin ja käynti n. 3000 m korkealla vuorella (18 tuntia)
Section 3: Trekkausta lähinnä pikkupoluilla mäkisessä maastossa + kiipeilytehtävä, johon kuului jumarointia 2x, laskeutuminen 2x (17 tuntia)
Section 4: fillarointia, tiukkoja ylämäkiä, bushwackingia ja tunkkausta, kisan ainoat sateet noin 5 tuntia yöllä, vähän viileää keliä (17 tuntia)
Section 5: melontaa järvellä sit-on-topeilla, melonnan välissä oli juoksurasti, joka vei noin 1½ tuntia aikaa. Melonnasta fillaroitiin vuoren päälle kylään, jossa oli maali. Maaliin tultiin noin klo 12.00 sunnuntaina.
Kisa oli kaikenkaikkiaan hyvin järjestetty. Etapit olivat reilun mittaisia, eikä huoltopaikkoja kisassa siten ollut kuin 4. Reitti oli tehty aika monimuotoiseksi, eli fillarilla päästiin pyöräilemään mielestäni hienoja reittejä, joissa oli nousua ihan kiitettävästi. Välillä tietysti joka kisaan kuuluvaa tunkkausta harrastettiin jokaisella fillariosuudella tiiviissä pusikossa. Trekkauspätkät olivat myös sopivan pituisia ja meni monenlaisessa maastossa eli pikkuhiekkateitä, metsäpolkuja, umpimetsää, umpipuskaa ja vuorenrinteitä ylös alas. Päivällä trekkauspätkillä oli aika paahteista, koska aurinkoisilla rinteillä ei kasva oikein mitään muuta kuin kuivaa ruohoa ja joka paikka hohkaa kuumuuttaan. Yöllä oli sopivaa keliä.
Huonoa kisassa oli ehkä se, ettei tiennyt tarkalleen millä sijoilla tiimimme kisailee kullonkin ja millaiset erot oikeasti oli kärkitiimien välillä. Huoltajamme Jack hoiti hommansa erittäin hyvin (ruokaa oli paljon joka vaihdossa, pesi fillareita ja laittoi kamat vaihtopaikoilla niin valmiiksi kuin vain voi), mutta ei toisaalta tiennyt kisan kulusta niin paljon, että olisimme siitä hyötyneet. Kisan formaatti oli rogaining, eli kaikilla oli sama kisa-aika ja eniten rasteja hakenut joukkue voittaa. Yllättävän hyvin tuo kisaformaatti toimi tässä kisassa, ehkä siksi, että rasteja oli sopivan vähän, samoin kuin etappeja. Kisan formaatin toimivuutta nosti ehkä myös se, että kaikki rastit olivat saman arvoisia, jolloin kisajärjestäjien ei tarvinnut arpoa tiimien paremmuusjärjetystä tulosluetteloa tehdessä.
Outi
Kuva: Gold Rush.
Gold Rush Adventure Race -kisa on 3,5 vuorokauden mittainen non-stop -seikkailukisa, joka käydään Kalifornian ja Nevadan osavaltioissa Jenkkilässä elo-syyskuun vaihteessa. Kisa oli ensimmäistä kertaa yksi Tasmanian MM-kisojen karsintakisoista. Kisassa suurin osa tiimeistä oli jenkkiläisiä, muut Kanadasta ja me Suomesta enkä muista enää oliko siellä muualta päin maailmaa väkeä.
Kisa käytiin lähes kokonaan Sierra Nevadan vuoristoalueella, jossa olisi kuumaa ja kuivaa, sekä mäkeä joka lähtöön. Kisan startti oli nevadalaisesta Bridgeportin pikkukylästä, jossa oli erityisen monta hotellia ja ruokaravintolaa kylän kokoon nähden, mutta ei yhtään ruokakauppaa. Niissä kaikissa oli tarjolla lähes ainoastaan hamppareita ja ranskiksia, joten niillä mentiin lähes koko reissu.
Ennen kisaa käytiin Walmartissa ostamassa kisaruoat, ja hyvät sellaiset löytyikin! Lisäksi käytiin fillaroimassa The Flume Trail South Lake Tahoella. Aivan mahtava paikka, upeat maisemat!! Lämpimästi suositeltava paikka, sananmukaisesti "lämpimästi", koska aurinkoa ja paahdetta siellä kyllä riittää.
Kisa kesti torstaiaamusta sunnuntai-iltapäivään eli meidän tiimiltä (Heikki, Outi, Janne Hietala ja Reijo Roininen) noin 75 tuntia jakautuen viiteen eripituiseen etappiin seuraavasti:
Section 1: juoksu kaupungissa, fillarointi asfaltilla, packrafting järvellä ja trekki matalilla vuorilla (9 tuntia)
Section 2: fillarointia erikokoisilla hiekkateillä ja tunkkausta märällä suolla ristiin rastiin ja käynti n. 3000 m korkealla vuorella (18 tuntia)
Section 3: Trekkausta lähinnä pikkupoluilla mäkisessä maastossa + kiipeilytehtävä, johon kuului jumarointia 2x, laskeutuminen 2x (17 tuntia)
Section 4: fillarointia, tiukkoja ylämäkiä, bushwackingia ja tunkkausta, kisan ainoat sateet noin 5 tuntia yöllä, vähän viileää keliä (17 tuntia)
Section 5: melontaa järvellä sit-on-topeilla, melonnan välissä oli juoksurasti, joka vei noin 1½ tuntia aikaa. Melonnasta fillaroitiin vuoren päälle kylään, jossa oli maali. Maaliin tultiin noin klo 12.00 sunnuntaina.
Kisa oli kaikenkaikkiaan hyvin järjestetty. Etapit olivat reilun mittaisia, eikä huoltopaikkoja kisassa siten ollut kuin 4. Reitti oli tehty aika monimuotoiseksi, eli fillarilla päästiin pyöräilemään mielestäni hienoja reittejä, joissa oli nousua ihan kiitettävästi. Välillä tietysti joka kisaan kuuluvaa tunkkausta harrastettiin jokaisella fillariosuudella tiiviissä pusikossa. Trekkauspätkät olivat myös sopivan pituisia ja meni monenlaisessa maastossa eli pikkuhiekkateitä, metsäpolkuja, umpimetsää, umpipuskaa ja vuorenrinteitä ylös alas. Päivällä trekkauspätkillä oli aika paahteista, koska aurinkoisilla rinteillä ei kasva oikein mitään muuta kuin kuivaa ruohoa ja joka paikka hohkaa kuumuuttaan. Yöllä oli sopivaa keliä.
Huonoa kisassa oli ehkä se, ettei tiennyt tarkalleen millä sijoilla tiimimme kisailee kullonkin ja millaiset erot oikeasti oli kärkitiimien välillä. Huoltajamme Jack hoiti hommansa erittäin hyvin (ruokaa oli paljon joka vaihdossa, pesi fillareita ja laittoi kamat vaihtopaikoilla niin valmiiksi kuin vain voi), mutta ei toisaalta tiennyt kisan kulusta niin paljon, että olisimme siitä hyötyneet. Kisan formaatti oli rogaining, eli kaikilla oli sama kisa-aika ja eniten rasteja hakenut joukkue voittaa. Yllättävän hyvin tuo kisaformaatti toimi tässä kisassa, ehkä siksi, että rasteja oli sopivan vähän, samoin kuin etappeja. Kisan formaatin toimivuutta nosti ehkä myös se, että kaikki rastit olivat saman arvoisia, jolloin kisajärjestäjien ei tarvinnut arpoa tiimien paremmuusjärjetystä tulosluetteloa tehdessä.
Outi
0 kommenttia:
Lähetä kommentti