O M J A K O N

Loppiaisrogaining

2012-01-09T20:26:00.002+02:00

Johanna, Heikki, Ville ja Jaakko kävivät viettämässä loppiaista Espoon Nuuksiossa pidetyssä rogaining tapahtumassa. Jo yhdeksi Suomen suurimmista rogaining tapahtumista kasvanut loppiaisrogaining tarjosi tänäkin vuonna hyväkulkuista, mutta märkää maastoa kenkien alle kahdeksaksi tunniksi. Seuraavassa hieman tarinaa veljesten reissusta.

Päätös mukaan lähtemisestä tehtiin joulun pyhinä, kun kinkkua ja laatikoita tuli syötyä siihen tahtiin, että jossain ne kalorit pitäisi myös kuluttaa. Kuluneen talven hiihtoharjoittelu on jäänyt syystä tai toisesta hieman vähäiseksi, joten juostua on tullut ehkä jopa normaalia enemmän. Maltillisesti kuitenkin, joten kunto ei tällä hetkellä päätä huimaa. Torstai-iltana oli aika kaivaa kaapeista kaikki mahdolliset eväät ja pakkailla kamppeet, jotta aamulla saisi nukkua. Jaakolle evääksi löytyi pähkinöitä ja pari keksiä. Villellä oli jotakuinkin sama linja, mutta pähkinät oli korvattu lakritsilla.

Lähtö tapahtui kello 11 ja kuten monesti ennekin, taktiikkamme oli jo armeijasta opittu "alusta täysiä ja lopussa kiristäen". 8h juoksussa tämä ei välttämättä ole se täydellisin, mutta harjoituksena se palvelisi oikein hyvin tulevia massahiihtoja. Lähdimme monien muiden tapaan ensin kiertämään pohjoisen rastit. Homma sujuikin ilman ongelmia koko valoisan ajan, eikä muita suunnistajia juuri edes näkynyt. Silti jo noin 3h kohdalla molemmat veljeksistä naureskelivat, että alkaa muuten jalka jo hieman painaa "heh heh, onneks ollaan melkein puolivälissä". Pähkinät eivät tuoneet sitä tarvittavaa pöhinää, ja Jaakko onneksi saikin pummittua metsässä muutaman geelinkin. Kiitos Johannalle :) Ongelmat alkoivat lähtiessä rastilta 47. Emme huomanneet reittiä suunnitellessa etelässä ollutta valtatiepolkua, jota pitkin olisi päässyt hyvin lähelle rastia 50. Nyt tetsasimme pieniä polkuja ja "umpihankea" kohti 50, jota vielä pimeässä pummasimme noin 25min. Tässä kohtaa mieli oli jo maassa ja mietimmekin vain Mäkkärissä odottavia hampurilaisia. 50 rastin jälkeen suunnitelmissamme oli käydä vielä 46-41-51-31, mutta pummaamisen johdosta jouduimme jättämään 51 ja 31 pois ja hakemaan vain säälipisteet 21 ja 23. 21 rastin jälkeen Jaakon totaalinitkahdus oli tosiasia, kun taas Ville paahtoi päkiäaskeleella kohti seuraavaa. Nitkahdukseen yhtyi myös Lupine, joka sammahti yllättäen viimeisellä rastilla. Pistesaaliiksi kertyi veljeksille 112p ja Johannalle & Heikille 103p. Tapahtuma oli jälleen varsin mukava kaikessa leppoisuudessan, joten kiitokset järjestäjille hyvästä meiningistä!

UTMD TDS-Ultrajuoksun hurmaa.

2011-12-19T21:19:00.006+02:00

UTMB ultramaraton tapahtuma on yli 5000-osallistujalla maailman suurin ja kovatasoisin maastoultrajuoksutapahtuma, joka koostuu neljästä eri matkasta, joissa kaikissa on nousua tarpeeksi, jottei juoksuaskelia ajallisesti tarvitse ottaa kovinkaan kauaa. Sprinttimatkana on CCC:n 100km pituudellaan, TDS puolestaan on 110km reitti pieniä ja teknisiä polkuja kierrellen ja päämatkana on Mont Blancin isoja polkuja pitkin kiertävä UTMB,166km, johon kaikki maailmanparhaat maastoultrajuoksijat osallistuvat voittomielessään. Tämänlisäksi on vielä vaellustyyppinen 300km mittainen PTL, jossa läpsytellään lähes viikon verran kauniista maisemista nauttien. Omjakonista kisaan osallistuivat Jaakko ja Heikki Penttilän Mikon kanssa.
Joukkueemme valinta oli TDS-koska kellään meistä ei ollut PTL:n tarpeeksi pisteitä ja muiden reittien hiekkateitä saa juosta tarpeeksi Kolin Vaarojen Maratonilla.

Kisapaikalle Chamonixiin saavuttiin 5-päivää ennen kisaa ohueen ilmaan totuttelua varten ja heti tietenkin piti vetää useampi päivä 12h mäkeä ylösalas, jotta reidet sai räjähdyskuntoon kisa-aatoksi. Onneksi tavoitteena ei ollut menestyä vaan päästä maaliin asti joten betonireidet takasivat ainakin sen ettei kisassa ainakaan tullut lähdettyä liian kovalla vauhdilla matkaan.

Kisa alkoi sadistisen aikaisella kuljetuksella kisa-aamuna Courmayeuriin, josta startti oli 09.00 aikaan. Lähtöpaikalla oli mieletön festivaali-meininki ja kun kisan tunnusbiisi lakkasi soimasta alkoi Jukolan starttia kovempi juoksukilpailu kohti ensimmäistä 1400 nousumetrin nousua. Perinteisesti melkein kaikki paahtoi ekasuoralla ohitse ja mäkeen sitten päästiin seisoskelemaan, kun jokainen Ranskalainen päätti alkaa jatkuvasti säätämään kamojaan keskellä polkua ja polkujen ulkopuoleltakaan ei saanut ohittaa koska järjestäjiä oli ympärillä vahtimassa polulla pysymistä diskauksen uhalla. Mäki päästiin ylös ja alkoi betonireisille sopivat alamäet. Vähän aikaa juoksu tuntui jopa hyvältä, mutta äkkiä tunnelma katosi ja ajatuksissa alkoi odottamaan reilun 40km kohdalla olevaan St.Burgundin kylää, jossa piti olla herkullista paikallista pähkinäjuustosalamia ja homejuustoja tarjolla. Päätinkin kirmata kyseiseen kaupunkiin hiukan soikkaa ennen, jotta pääsee nautiskelemaan kokorahan edestä. Ja kyllä kannatti.

St. Burgundista kisan piti jatkua reitin vaativimmalla 1800 nousumetrin nousulla, mutta sää oli järjestäjien mielestä niin altis ukkoselle, että päättivät juuri ennen huippua ohjata meidän 15km ylimääräiselle asfalttikierrolle. Samalla päätettiin laittaa Soikan kanssa vauhtia jalkoihin ja tiputtaa Ruotsin ja Tanskan edustajat pois mitaleilta Pohjoismaiden sisäisessä mestaruustaistelussa. Muutama ranskalainen kyllä katosi samalla horisonttiin ilman reppuja aina välillä omasta huoltoautosta mehua hörppien. Kisassa reitinvarrella omat huoltajat oli kielletty englanninkielisissä ohjeissa, mutta kai Ranskankielisissä säännöissä oli paikallisille sitten hiukan erisanamuodot. Mutta kiitos paikallisten huijaamisen saatiinkin kunnon raivo päälle etenemiseen ja matka jatkui entistä kovempaa. 65-Kilometrin kohdalla Roselandissa poimittiin myös mukaan kolmas suomalainen O-P Liinalaakso, joka oli UTMB-ultraviikolla jo ties monennetta kertaa. Porukalla paineltiinkin sitten kokoyö Contaminekseen asti, josta oli enää 23km loppukiri maaliin runsaslukuisen yleisön hurratessa teiden varsilla.

Maalissa olotila oli kesän harjoitteluun(400km juoksua) nähden hyvä ja reitti tuntui loppuneen kesken, vaikka se oli ehkä hyvä juttu, koska viikko kisan jälkeen allekirjoittaneella oli useamman vuorokauden mittainen seikkailukisa Gold Rush Californiassa. Kokonaisuudessaan matka oli onnistunut ja pienellä lisätreenillä ja painon pudotuksella sijoitukset voisivat olla huomattavasti parempia, vaikka joukkueen sijoitukset 160, 311 ja 344 reilun tuhannen juoksijan joukossa eivät ole huonoja. Reittinä TDS oli erinomainen ”isonmiehen” läpsyttely. Alustat olivat jokapuolella kovaa ja älyttömän jyrkkiä nousuja oli tarpeeksi, jottei tarvinnut hirveästi juosta ja alamäet olivat tarpeeksi jyrkkiä ja teknisiä suosimaan vahvajalkaisia juoksijoita. Samalla täytyy todeta,että Suomesta tähän kisaan valmistavat juoksukisat oikeastaan puuttuvat. Vaarojen Maraton on Suomen ultrista varmasti lähimpänä kun se on osittain reitiltään yhtä tekninen, mutta toisaalta se on profiililtaan lähes tasainen ja sisältää tuskaisen paljon hiekkateitä. Ehkäpä joku lähivuosina jaksaa tehdä johonkin Suomen laskettelukeskukseen ultrajuoksukisan, johon mäkeä saataisiin tarpeeksi? Sitä ennen Jaakko käykin hakemassa helppoja ultrapisteitä ensivuoden arvontaan http://annapurna100.com juoksukisasta Nepalista, jossa ainakin kunnon mäkiä on reitin varrella kavuttavana. Omat pisteet kävin jo hölkyttelemässä Vaarojen Maratonin 86km, joka on tunnelmaltaan ehkä Suomen paras urheilutapahtuma.

Gold rush adventure race 2011

2011-12-06T16:32:00.000+02:00

Gold rush adventure race 2011

Kuva: Gold Rush.

Gold Rush Adventure Race -kisa on 3,5 vuorokauden mittainen non-stop -seikkailukisa, joka käydään Kalifornian ja Nevadan osavaltioissa Jenkkilässä elo-syyskuun vaihteessa. Kisa oli ensimmäistä kertaa yksi Tasmanian MM-kisojen karsintakisoista. Kisassa suurin osa tiimeistä oli jenkkiläisiä, muut Kanadasta ja me Suomesta enkä muista enää oliko siellä muualta päin maailmaa väkeä.

Kisa käytiin lähes kokonaan Sierra Nevadan vuoristoalueella, jossa olisi kuumaa ja kuivaa, sekä mäkeä joka lähtöön. Kisan startti oli nevadalaisesta Bridgeportin pikkukylästä, jossa oli erityisen monta hotellia ja ruokaravintolaa kylän kokoon nähden, mutta ei yhtään ruokakauppaa. Niissä kaikissa oli tarjolla lähes ainoastaan hamppareita ja ranskiksia, joten niillä mentiin lähes koko reissu.

Ennen kisaa käytiin Walmartissa ostamassa kisaruoat, ja hyvät sellaiset löytyikin! Lisäksi käytiin fillaroimassa The Flume Trail South Lake Tahoella. Aivan mahtava paikka, upeat maisemat!! Lämpimästi suositeltava paikka, sananmukaisesti "lämpimästi", koska aurinkoa ja paahdetta siellä kyllä riittää.
Kisa kesti torstaiaamusta sunnuntai-iltapäivään eli meidän tiimiltä (Heikki, Outi, Janne Hietala ja Reijo Roininen) noin 75 tuntia jakautuen viiteen eripituiseen etappiin seuraavasti:

Section 1: juoksu kaupungissa, fillarointi asfaltilla, packrafting järvellä ja trekki matalilla vuorilla (9 tuntia)
Section 2: fillarointia erikokoisilla hiekkateillä ja tunkkausta märällä suolla ristiin rastiin ja käynti n. 3000 m korkealla vuorella (18 tuntia)
Section 3: Trekkausta lähinnä pikkupoluilla mäkisessä maastossa + kiipeilytehtävä, johon kuului jumarointia 2x, laskeutuminen 2x (17 tuntia)
Section 4: fillarointia, tiukkoja ylämäkiä, bushwackingia ja tunkkausta, kisan ainoat sateet noin 5 tuntia yöllä, vähän viileää keliä (17 tuntia)
Section 5: melontaa järvellä sit-on-topeilla, melonnan välissä oli juoksurasti, joka vei noin 1½ tuntia aikaa. Melonnasta fillaroitiin vuoren päälle kylään, jossa oli maali. Maaliin tultiin noin klo 12.00 sunnuntaina.

Kisa oli kaikenkaikkiaan hyvin järjestetty. Etapit olivat reilun mittaisia, eikä huoltopaikkoja kisassa siten ollut kuin 4. Reitti oli tehty aika monimuotoiseksi, eli fillarilla päästiin pyöräilemään mielestäni hienoja reittejä, joissa oli nousua ihan kiitettävästi. Välillä tietysti joka kisaan kuuluvaa tunkkausta harrastettiin jokaisella fillariosuudella tiiviissä pusikossa. Trekkauspätkät olivat myös sopivan pituisia ja meni monenlaisessa maastossa eli pikkuhiekkateitä, metsäpolkuja, umpimetsää, umpipuskaa ja vuorenrinteitä ylös alas. Päivällä trekkauspätkillä oli aika paahteista, koska aurinkoisilla rinteillä ei kasva oikein mitään muuta kuin kuivaa ruohoa ja joka paikka hohkaa kuumuuttaan. Yöllä oli sopivaa keliä.
Huonoa kisassa oli ehkä se, ettei tiennyt tarkalleen millä sijoilla tiimimme kisailee kullonkin ja millaiset erot oikeasti oli kärkitiimien välillä. Huoltajamme Jack hoiti hommansa erittäin hyvin (ruokaa oli paljon joka vaihdossa, pesi fillareita ja laittoi kamat vaihtopaikoilla niin valmiiksi kuin vain voi), mutta ei toisaalta tiennyt kisan kulusta niin paljon, että olisimme siitä hyötyneet. Kisan formaatti oli rogaining, eli kaikilla oli sama kisa-aika ja eniten rasteja hakenut joukkue voittaa. Yllättävän hyvin tuo kisaformaatti toimi tässä kisassa, ehkä siksi, että rasteja oli sopivan vähän, samoin kuin etappeja. Kisan formaatin toimivuutta nosti ehkä myös se, että kaikki rastit olivat saman arvoisia, jolloin kisajärjestäjien ei tarvinnut arpoa tiimien paremmuusjärjetystä tulosluetteloa tehdessä.

Outi

Vaude Trans Schwarzwald – Pyörällä halki mustan metsän

2011-11-30T18:54:00.003+02:00

Seikkailu- ja multisportkisojen kiertäminen oli allekirjoittaneilla kesällä 2011 hiukan pienemmässä roolissa, sillä otimme tavoitteeksemme ajaa useampipäiväisen maastopyöräetappikilpailun. Kilpailu, johon päätimme osallistua oli Saksassa ajettava Vaude Trans Schwarzwald. Kyseisessä kilpailussa ei suomalaisia aikaisemmin ollut ainakaan tietääksemme näkynyt Pia Sundstedtia lukuun ottamatta, joka asuu kilpailualueen laitamilla. Saksan kilpailun valitsimme sen takia, että se on aloitteleville maastopyöräilijöille hieman lempeämpi kuin Cape Epic, Trans Alpine Bike tai muut yli viikon mittaiset etappikilpailut. Trans Schwarzwaldissa ajettiin vuonna 2011 viitenä päivänä noin 420 kilometrin matka, jonka aikana noustiin noin 10000 vertikaalimetriä. Lisäksi kisavalintaan vaikutti sen hinta, sijainti ja ennakkotuntuma järjestelyihin.
Vuoden 2011 kilpailussa oli mukana suhteellisen kovia niiloja. Naisten sarjassa tietenkin Pia Sundstedt, joka oli tänä vuonna yksi maailman parhaista naisista maratonkilpailuissa. Miehissä mukana oli Hannes Genze, joka oli keväällä Cape Epicissä kakkonen, syksyn maailmanmestaruuskisoissa yhdestoista ja vei muun muassa viime vuoden Birkebeinerittetin voiton. Toinen kova mukana ollut Multivan Meridan kuski oli Andreas Kugler, joka ajoi Sveitsin mestaruuspaidassa. Hän oli Cape Epicissä kuudes parinsa Markus Kauffmanin kanssa, joka nyt ajoi Centurion Vauden väreissä. Heidän lisäkseen mukana oli liuta keskieurooppalaisia suuruuksia, jotka ajavat enemmän tai vähemmän kovaa suomalaisen maastomittapuun mukaan. Vauhdinpidosta ei siis tarvinnut lähtökohtaisesti itse huolehtia. Ainakaan, jos ei sattuisi putoamaan porukasta.
Lensimme maanantaina 15.8 Stuttgartiin, josta pääsi junalla oikein näppärästi ja halvalla starttikaupunkiin Pforzheimiin. Otimme pari päivää tuntumaa kaupunkia ympäröiviin mäkiin ja metsäautoteihin sekä järkkäilimme asioita hotellin tädin kanssa, jotta voisimme jättää ylimääräiset kamamme hotelliin viikoksi. Etelä-Saksassa oli satanut koko kesän ja mamma pelottelikin meitä, että saisimme ajaa viikon vesisateessa.

Etappi 1: Pforzheim – Freudenstadt 82,5 km; 1830 nm

Ensimmäiselle etapille startatessa ei ollut oikeastaan mitään kuvaa siitä mikä tulisi olemaan kupletin juoni. Etappi starttasi klo 11, jota ennen olimme jättäneet kassimme hotellin aulaan, josta järjestäjä ne tulisi poimimaan. Itse täytyi huolehtia vain siitä, että oli starttipaikalla hetki ennen starttia pullot täynnä juomaa. Järjestäjä oli luvannut huolehtia kisakassit etapin maalikaupungin hotelliin.
Starttialuella lämmitteli toinen toistaan kovemman näköisiä kuskeja. Ajoimme samaa matkaa Giant-Rabobankin äijän kanssa soratietä, joka loppupeleissä paljastui Bart Aernoutsiksi. Ilmeisen kova sälli cyclocross-rintamalla. No worries, ajetaan omaa vauhtia joka tapauksessa, kun ei mitään hajua mikä on vauhti, päätimme Jaskan kanssa.
Startti oli oudosti laitettu pienen sillan kupeeseen, joka piti ensin ylittää. Ensimmäinen minuutti meni rauhassa, mutta sen jälkeen saikin lyödä kaasun pohjaan. Jokaisesta mutkasta piti kiihdyttää niin kuin tunnin Bianchi Cupissa konsanaan. Pidimme varsin hyvää vauhtia eikä porukkaa mennyt meistä juurikaan ohi. Ensimmäisessä pitkässä nousussa kuulimme naisen äänen sanovan ”links”. Ei muuta kuin Pialle tilaa ja hetki siinä juteltiin. ”Eikö oo pojat komeet treenimaastot” sanoi Pia. Olihan ne, ja vauhdista päätellen olihan sitä hiukan hinkattu mäkeäkin. Nätisti pyöritellen kärkinainen eteni ja jonkin aikaa ajoimme hänen kanssaan. Eipä uskallettu enempää ajaa, kun ei tiedetty mitä vielä on edessä. Ensimmäisen pitkän mäen jälkeen idän pikajuna painoi ohitsemme. Keulilla oli Udo Bölts, joka on ajanut muun muassa Ranskan ympäriajon 12 kertaa Deutsche Telekomin väreissä. Sen verran oli posket lommolla, että reenattu oli näitäkin karkeloita varten.
Etapilta päästiin maaliin varsin mukavasti, vaikka ajo olikin hiukan ujoa. Villeltä meinasi yhden pitkän vetopätkän jälkeen jalat hiukan tummua, mutta onneksi maali oli silloin jo lähellä. Maalissa odotti loistava tarjoilu pullaa, banaania, vichyä, cokista etc. Hotellimme oli noin 200 metrin päässä maalista, jossa laukkumme odottivat. Ennen kuin raahauduimme hotelliin pesulle kävimme pesemässä pyörät painepesureilla, voitelimme ketjut ja tsekkasimme, että kaikki oli kunnossa seuraavaa etappia varten. Illalla oli vielä järjestäjien tarjoama pastaparty, jossa sai/joutui syömään n. kilon pastaa kera jonkun soosin.
Ekan etapin lopputuloksissa taisimme olla 11. pari, joka oli ihmeen hyvä, kun ottaa huomioon, että pareja oli lähes 60 miesten sarjassa. Etapilla kävi myös lapsus, jonka päätimme korjata seuraavilla etapeilla. Päästimme veteraanien voittajat edellemme ja sekös tuntui pahalta.

Etappi 2: Freudenstadt – Wolfach 66,2km; 1600 nm

Toinen etappi oli kilpailun lyhin eikä nousuakaan ollut kuin 1600 metriä. Edelliseltä etapilta oppineina päätimme, että mäissä piti pysyä porukoissa mukana, sillä tasaisella vetäminen oli isossa porukassa aina helpompaa ja vauhti siten kovempaa. Keskieurooppalaisten maratonkisojen tyypillinen alustahan on metsäautotietä tai muuta varsin hyväkulkuista polkua. Nousujen mitta oli muutamien satojen metrien pystysuorista töppäristä kymmenen kilometriä jatkuneisiin kinnauksiin. Kalusto on suomen kisoista eroten 99-prosenttisesti jäykkäperäistä ja on joillakin jopa täysjäkkiä fillareita. 29erit on kuin tehty näihin kisoihin ja oikeastaan kaikki kärkimiehetkin niillä ajavat. Villen oli tarkoitus ajaa Scotin Scale 29erilla, mutta se varastettiin kaksi viikkoa ennen kisaa. Onneksi tilalle saatiin nopeakulkuinen No Saint. Jaska ajoi myös No Saintin pyörällä. Osista varsinkin kiekkojen laatuun on syytä panostaa, sillä alamäissä yli 70 kilometrin nopeus ja aika kova röykytys pistää vanteet lujille. Pitkissä ylämäissä kiekkojen tulee kuitenkin olla keveät.
Toisella etapilla oli jo selvää miten pitää ajaa. Koska pyöräilyharrastuksemme on verrattain lyhyt ja harjoittelua siten aika vähän, otamme ylämäissä turpaan. Tasaisella pystyimme ajamaan etappien alut kärjen kanssa samaa tahtia tuulen suojissa, mutta kun hypätään ylämäkeen, ratkeaa letka. Eli ylämäet pitäisi jaksaa ajaa mahdollisimman kovaa ja tasaisilla ottaa hyöty myös muista. Etappi kulki hyvin ja huomasimme, että muutamat ensimmäisenä päivänä meidät voittaneet tyypit jäivät taaksemme. Etapin lopussa oli pitkä, noin 5 kilometrin alamäki, jossa tehtiin kärjen osalta koko kilpailun kestänyt ero. Genze ei pystynyt tykittämään kivistä ja juurakkoista pikkupolkua täysjäykällä pyörällään yhtä kovaa kuin Kugler ja jäi lopulta 45 sekuntia. Tämä ero kesti kilpailun loppuun.
Maalissa odotti varsin idyllinen pikkukaupunki Wolfach, jonka läpi virtaavassa joessa uiskenteli hymyileviä kannattajia. Etapin jälkeen samat rutiinit kuin edellisenä päivänäkin ja valmistautumaan seuraavaan päivään.

Etappi 3. Wolfach - Donaueschingen 88,0 km - 2.000 hm

Kolmas etappi alkoi kahdella noin 5km pitkällä nousulla, joiden jälkeen seurasi lähes tasamaata etapin loppu eli noin 65km. Tavoitteenamme oli ajaa mäet kovaa, jotta saamme hyvää peesiapua itseämme kovemmista kuskeista loppuetapin ajaksi. Etappi lähti kovaa liikkeelle, mutta jaksoimme ajaa molemmat ensimmäiset rinteet ylös mukavalla tahdilla ja olimmekin hyvässä porukassa toisen mäen päällä. Kuitenkin lähes heti toisenmäen huipun saavuttamisen jälkeen Jaakolle tuli flätti, jota korjatessa meni noin 3minuuttia. Samalla letka karkasi ja toinenkin letka meni ohi. Jouduimme ajamaan kahdestaan ensin muutaman kilometrin, kunnes saimme kolmannen kaverin porukoihin. Takaa tuli kuitenkin jälleen uusi letka, jonka mukaan hyppäsimme. Jaakko alkoi kuitenkin alkoi tummua pahaa enteilevästi, kun etappia oli ajamatta vielä 40km. Harmiksi Villellä olisi tällä etapilla ollut jalkaa vaikka kuinka ja hän meinasi karatakin aina letkalta vetovuoronsa päätteeksi. Jaakko kuitenkin kitkutteli hämärän rajamailla maaliin letkan mukana, joten Villen efortti porukan keulassa jäi tällä kertaa turhaksi. Eroa letkaan josta tipuimme flätin takia tuli noin 9min. Sijoitus 14 ja etapeista tämä meni ehdottomasti huonoiten. Maalissa paljastui myös yksi tekijä miksi Jaskalla alkoi jalka painaa etapilla. Takarengasta vapaasti pyörittäen pyörä pyöri tuskin lainkaan. Hätäisesti tehty renkaanvaihto kostautui laahaavina jarrupaloina ja sitä myöden huonona sijoituksena etapilla.

Etappi 4. Donaueschingen - Murg-Niederhof 117,9 km - 1.790 hm

Neljäs etappi oli kisan pisin, mutta nousumetrejä se tarjosi vähemmän. Nousut tosin keskittyivät etapin loppuosaan, jolloin ne saivat etapilla aikaan mukavasti eroja. Etappi lähti liikkeelle järkyttävää vauhtia, mutta pysyimme silti kärkiletkan mukana koska kisan alku ei sisältänyt nousuja. Jaakolla painoi takaraivossa edellisen etapin tummumiset, joiden takia paidan takataskut pullottivat geelejä. Kun etappia oli ajettu 40km, olimme yhä kärkiletkassa. Tällöin kisan järjestäjä keskeytti etapin, kun keulassa ajava mönkijämies oli hukannut reitin. Etapin uusintastarttia odoteltiin noin 15min jolloin suurin osa kilpailijoista oli kerinnyt paikalle. Kuskit ohjattiin oikealle reitille ja täysivauhti alkoi taas. Tipuimme kärkiletkasta kun etappia oli ajettu noin 60km. Tällöin alkoivat myös kisan nousut, jotka repivät suuremmat letkat pieniin osiin. Oma ajamisemme oli hyvää ja jaksoimme ajaa koko etapin vahvasti. Suunnittelimme jo kuinka iskemme viimeisessä noin kilometrin pitkässä nousussa karkuun muilta. Viimeisen mäen alle tultaessa Jaakko teki hirveen iskun, jolla karkasimme hetkessä muilta. Nousu muuttui puolivälissä tiestä poluksi, jolloin vain kasvatimme eroa muihin letkassa ajaneisiin. Nousun todellinen mitta oli kuitenkin pidempi kuin miltä se kartassa näytti ja noin 200m ennen maalia jalka alkoi painamaan niin paljon, että Jaakon ajattelukyky sumeni ja hän ajoi päin rotvallia siten, että takarengas halkesi. Onneksi maaliin oli vain lyhyt matka, jonka uskalsi ajaa tyhjälläkin renkaalla ja saavuimme letkastamme ensimmäisenä maaliin. Maalissa vanteen tsekkaus ja XTR-lujuuteen luottaen se olikin täysin suora. Etappi oli meiltä ehkä kisan paras ja sijoituksemme sillä oli 8.

Etappi 5. Murg-Niederhof - Feldberg 62,7 km - 2.000 hm

Viides ja viimeinen etappi sisälsi lähes pelkästään nousua, päättyen Feldbergin laskettelukeskukseen. Olimme luottavaisia etappiin, sillä olimme ajaneet kisassa nousut vahvasti tähänkin asti. Etappi eteni ihan ok, vaikka yhdessä vaiheessa letka repesikin välistämme jolloin olimme eri ajoryhmässä noin 5 kilometrin ajan. Letka johon Jaakko oli jäänyt, ajoi kuitenkin Villen letkan kiinni jolloin lähdimme nousemaan kisan ”loppunousua”, joka oli noin 10 kilometriä pitkä. Nousussa emme olleet ihan vahvimmillamme ja tuskaa teki etenkin viimeiset pari kilometriä jotka noustiin laskettelurinnettä pitkin. Etapilla olimme 13. ja koko kisassa 11.
Kisaan oli vaikea lähteä hakemaan mitään sijoitusta, koska muiden tasosta ei ollut mitään tietoa. Kuitenkin ensimmäisten etappien jälkeen asetimme tavoitteeksemme 10. sijan, josta nyt jäätiin reilu minuutti. Kärkeen kisassa jäimme hieman vajaat pari tuntia, joka on aivan järkyttävän paljon. Sundstetin Piiallekin jäimme noin 50min, joka kertoo hänen tasostaan hyvin paljon. (Tai meidän tasostamme).

Kisajärjestelyt olivat saksalaisen täsmällisiä ja kaikki meni niin kuin oli kerrottu. Juomapullut annettii jokaiselle huoltopaikalla käteen eikä varusteet jääneet ikinä saapumatta hotellille. Myös sää suosi hotellimuorin manauksista huolimatta.

Kisa oli kuitenkin niin hieno, että MBros on ilmoittautunut myös vuoden 2012 kilpailuun, jonka tavoitteet tarkistetaan myöhemmin. Hitaampaa kuin tänä vuonna ei kuitenkaan ole tarkoitus ajaa.
lisää tietoa täältä: http://www.trans-schwarzwald.com/index.php?lang=en

Omjakon voittoon 2011 X-kaadossa

2011-09-25T09:49:00.005+02:00

Omjakon joukkueelle Jaakko Mäkelä ja Heikki Hihnala voittivat X-kaadon. Vauhti ei ehkä tällä kertaa ollut maailmanluokkaa, eikä suunnistuskaan sujunut alussa pummeitta, mutta järjestäjien "kivasta" kannustuksesta ja questin sakkorundista johtuen joukkue päätti lyödä pari viimeistä tuntia voittotahtia ja pokkasi uunivuoat korkeimmailta palkintopallilta.

Kokonaisuudessaan vuoden 2011 multisport-cupin voittajaksi selviytyi massiivista voittopokaalia kotiinsa eniten halunnut Team Multisport (Ville Niemelä ja Petri Forsman). Omjakon osallistui 2011 cupissa vain 2/4 osakilpailuun(No limit mixed ja X-kaato avoin) voittaen ne kummatkin.

Omjakon keräili kuntoa ja sijoituksia Rokualta

2011-07-31T19:28:00.002+02:00

Omjakonista Mäkelät keräilivät mitalisijoja Rokualla Multisportin ja hiiltomiesten tiimeissä ja Omjakon nimellä kisanneet Heikki Hihnala, Reijo Roininen ja viimehetken varamies Niko Sorvari kisasivat reitin läpi pintakaasulla nautiskellen. Reitti oli todella hienoa perinteistä kosteaa Oululaismaastoa. Kisasta Omjakon-tiimin raportti löytyy Lupus Extremen blogista: http://lupusextreme.blogspot.com/

Kuumaa menoa No Limitissä

2011-06-14T20:25:00.002+02:00

Omjakon otti osaa Multisport-cupin toiseen osakilpailuun No Limitiin, joka käytiin Nuuksiossa 11.6.2011. Kisan maksimiaika
oli 7 tuntia ja kaikki kilpasarjalaiset käyttivät sen hyvin hyödyksi ja kisasivat loppuminuuteille saakka. Omjakon osallistui
vaihteeksi sekasarjaan ja tiimissä olivat Heikki ja Outi. Tiimille tuli voitto! Tässä raporttia ja tunnelmia kisasta.

Kisapäivä oli todella kuuma ja paahteinen, eikä iltapäivän pieni tuulenvire paljon kisailijoita viilentänyt. Kisa alkoi
lyhyellä ja sähäkällä noin 1,5 kilometrin melonnalla, jotta kisailijat saataisiin hiukan hajaantumaan seuraavaa etappia varten.
Melonnassa päästiin suht hyviin asemiin rastille mentäessä, saimme juuri leimattua ennen kuin suurin osa tiimeistä saapui rastille.
Rasti oli laiturin nokassa, ja ryysis sinne oli taattu, kun osa pyrki rastille ja osa halusi äkkiä pois kasan keskeltä. On
se varmaan aina yhtä hauskan näköistä rynnimistä tuo kisan alku. Melonnasta juostiin kisakeskukseen, joka sijaitsi Solvallan Swinghillissä
laskettelumäen yläpäässä. Tietenkin kisassa hinkattiin ylös-alas rinnettä, pyörillä ja jalan. Mäen päällä oli ollut juuri noin 32 astetta lämmintä,
eli kenellekään ei tullut sinä päivänä kylmä.

Melonnan jälkeen lähdettiin pyörillä laskettelumäen huipulta merkittyä reittiä pujotellen mäkeä alas. Edessä olisi noin 15 km pätkälle, joka johdattelisi
kisaajat coastaleering-osuudelle. Pyöräily sujui meiltä ihan ok, päästiin kärkiletkaan mukaan. Polkupätkällä vähän jäätiin,
mutta sen verran vähän että coastaleering-osuudella kisan kärki oli näkyvissä yhtä rastia edellä.
Coastaleering-osuus oli sekasarjalaisille harmillisesti lyhennetty, joten miesten sarja jatkoi uimista vielä muutaman rastin lisää, kun sekasarja
lähti takaisin pyörille ja edelleen kisakeskukseen noin 6 km matkan. Coastaleering-osuus oli todella hieno, sitä olisi voinut
jatkua vähän pidempäänkin! Varsinkin kun keli oli niin helteinen niin uiminen virkisti erittäin paljon. Coastaleering-osuutta edettiin osittain
Lupuslaisten kanssa.

Kiskeskuksesta jatkettiin matkaa melontaan juosten laskettelurinnettä alaspäin. Olimme melonnassa ensimmäiset vesille menijät ja Teron mukaan
noin 10-15 minsaa etuajassa. Tuli heti epäilys, että olemmeko jättäneet jotain huomaamatta väliin, ja kun ketään ei näkynyt niin epäilyksen määrä
kasvoi. Oli pakko vilkaista reittikirjaa. Sen mukaan kaikki oli ok, joten eikun melaa heiluttamaan noin 8 km verran.

Melonta meni hyvin, lämpimissä tunnelmissa! Kellotimme, että sekasarjan toinen joukkue oli about 30 minuuttia meitä jäljessä. Miesten kärki leimasi melonnan
toisen rastin samoihin aikoihin kuin me melonnan viimeisen rastin ennen vaihtoa. Naisten kärki haki melomalla vain yhden rastin samaan aikaan kuin me ko.
osuuden viimeisen rastin. Kenelläkään ei varmaan ollut ongelmia löytää melonnan rasteja.

Melonnasta päästiin ekana pois ja juostiin suoraa taas laskettelumäen huipulla sijaitsevalle vaihtoalueelle. Tähän saakka kaikilla
kisaajilla oli ollut päällä (ja joillian harvoilla repussa) pelastusliivit. Niillä tarkenee ulkoilla vähän viileämmälläkin kelillä.
Nyt vihdoin niistä päästiin eroon. Pyöräilyä oli vuorossa melonnan jälkeen noin 6 km. Tässä meidän tiimi teki pummia varmaan noin 25-30 minuuttia. Emme millään
meinattu löytää rastia nro 9. Aikamoista pörräämistä.

No, ettiäppäin sanoi mummo lumessa, ja 9 rastin löytymisen jälkeen loputkin pyöräilyrastit löytyivät suhteellisen hyvin. Pyöräily loppui rullaluisteluun. Rullaluistelua
oli lyhennetty yhden rastin verran sekasarjalaisten kohdalta. rullaluistelussa ei kovin kauaa aikaa kulutettu kun jo taas oltiin takaisin pyörillä aloittamaan kisan viimeinen
pyöräilyetappi. Se olisi noin 17 kilometrin mittainen. Alku oli tietä ja se vaihtui lopulta poluksi. Hieno pätkä olikin. Karttaan oli merkattu tämä polku pakolliseksi
reitinvalinnaksi ja polun loppupäässä oli rasti, jonka jälkeen polku vaihtui hiekkatieksi. Pyöräiltiin vaihtoalueelle.

Pyöräilyn jälkeen edessä oli kisan viimeinen osuus. Se oli rogaining-etappi, jossa sekasarjalaisten piti hakea kartassa näkyvistä rastipisteistä 7 vapaavalintaista.
Tässä pummattiin toisen kerran aika hyvin ja ensimmäisten 2 rastin hakemiseen paloi paljon aikaa. Vähän pörrättiin taas. Sen jälkeen loput viisi rastia löytyi suht. helposti.
Maaliin päästiin ajalla 6.49 kaikki roganining-rastit keränneenä. Maaliin tuli samoihin aikoihin miesten kärki ja sen jälkeen sekasarjan toiseksi sijoittunut Lupus sekasarja.

Hienoa ja kuumaa oli. Nähtävästi tuli juotua tarpeeksi, kun ei piiputtanut missään vaiheessa kuumuuteen. Pyöräilyreitit olivat todella hienoja: hienoa polkua ja maisemia, ylä- ja
alamäkiä ja kallioisia pätkiä. Myös coastaleering-pätkä oli hieno. Kisan jälkeen auringon polttamia kohtia yritettiin paikkailla rasvalla ja varjolla, tosin vähän huonoin tuloksin.
Nyt on kumpikin saanut tälle kesälle hieno "töimiesrusketus": selkeät sukan rajat nilkoissa, hihan rajat käsivarsissa ja sortsirajat reisissä.

Kiitos järjestäjille hienosta kisasta! Tästä on hyvä jatkaa ensi viikonlopun Jukolaan ja Venloihin. Suunnistuksen lisäksi luvassa on fillarointia, kun on koko viikonloppu aikaa ulkoilla.
Outi

Baltic Tour

2011-06-08T21:24:00.004+02:00

Omjakonista oli vahva edustus Vilnus Challengessa lauantaina. 8h kisa oli jälleen erinomaisesti järjestetty ja keräsi vajaat 1000-henkeä lähtöviivalle. Mäkelän veljesten joukkue oli ensimmäisenä joukkueen maalissa, mutta voittoa heille ei palkintojen jaossa myönnetty, kun kiipeilytehtävien odotusaikaa ei kärjessä tullut tarpeeksi kerättyä ja muutoma joukkue tuli takaa hyvitysminuuttien takia ohitse. Täten kisassa ylivoimaisesti eniten hyvitysminuutteja taktisesti kerännyttä Petri Forsmannin ja Heikki Hihnalan "maailmanluokan" vauhtia edennyttä joukkuetta juhlittiin palkintojen jaossa hopeapallilla paikallisten suunnistajien jälkeen. Kolmas suomalaisjoukkue kisassa oli Pasosen ja Kolehmaisen Mikon tiimi, joka myllytti tyylikkäästi myös radan lävitse. Ainoa miinus kisasta oli tulospalvelu, joka toimii multisport-cupin tyyliin ja pitää kisaajian lopullisista sijoituksista jännityksessä vielä lähes viikko kisan jälkeen.

Sunnuntaina tiimejä sekoitettiin Viron X-dreamiin Mika-Matti Paatelaisen jalkapallomaajoukkueen tyyliin ja tuloksiksi saatiin runsaasti nokkosen pistoja ja Virossa korkealle arvostettavat sijoitukset kahdenkymmenen parhaan tiimin joukossa eli A-radalla Mäkelät Ja Pete tulivat sijalle 17. ja B-radalla vauhtia testanneet Kolehmainen, Pasonen ja Hihnala tiimi sijalle 13.

100 km Vohandu-melonnasta voitto!

2011-05-02T21:40:00.007+02:00

100 km Vohandu-melonnasta voitto!

Outi ja Heikki viettivät vapun Etelä-Virossa Vohandu-melonnassa. Reissuun lähtivät Heikin ja Outin lisäksi huoltajiksi Outin pikkusisko Ulla sekä Rami.
Perjantai-ilta kului laivalla istuskellessa ja Tallinnasta Vöruun ajaessa. Kisan startti oli Vörussa Tamula-järven rannassa, joten majoituimme osuvasti
Tamula-hotellissa. Suosittelemme lämpimästi! Halpa hotelli, isot ja siistit huoneet, joissa parveke järvelle sekä hyvä aamupala. Ennen lauantai-aamun kello 7.00 starttia ehdimme virittämään kanotin kisakuntoon, hakea kisamateriaalin ja vaihtaa muutaman sanasen Suomesta niin ikään tulleiden Kari Hellströmmin ja Hannu Backmanin kanssa. Lisäksi Suomesta oli kisaan tulleet mukaan yksi naiskajakkikaksikko, mutta muuten kovin vähänlukuisesti muut suomalaiset Vohanduun olivat osallistuneet kisan läheisestä sijainnista huolimatta.

Vohandu-melonta on suuri maraton-melontatapahtumia ja siihen osallistui tänäkin vuonna about 650 henkilöä+lukuisa joukko melojia kisan ulkopuolella. Pienehköllä Tamula-järvellä oli siis ruuhkaa. Kello seitsemältä pamahti jonkinlainen uudenvuoden bileistä ylijäänyt raketti startin merkiksi. Porukka lähti kuka minkäkin näköisellä paatilla lätkyttelemään järven toiseen päähän, jossa oli muutama kääntöpaikka. Järvellä melottiin yhteensä noin 8 kilometriä, jonka jälkeen alkoi 92 kilsan jokiosuus. Maali odottaisi joen toisessa päässä Räpina-kylän itäpuolella. Oli ihan hyvä, että järvellä melottiin alkuun, ettei kapea joki olisi aivan tukossa heti aluksi. Järviosuuden lopuksi melojien letka oli venynyt noin 2 kilometrin pituiseksi, ja tulisi venymään ihan hulluna lisää kisan edetessä.

Otimme eturivin paikat, ja lähdimme reippaalla tempolla eteenpäin, reippaalla tempolla virolaisten melontatekniikkaan nähden. Ei mennyt kuin noin kilsa, niin jo tuli ensimmäinen kommentti nopeasta melontatekniikastamme. Kun melottavaa on 100 kilometriä niin nopeaa tempoa kevyemmällä voimalla jaksaa ylläpitää kauan.
Otimme kanootti-seka-sarjan kärkipaikan heti alussa, eikä sitä muut tulleet uhkaamaan. Meloimme tasaista tahtia kaikenkaikkiaan kolmantena kanoottina koko reissun ajan,
edellä kulki kaksi kanootti-mies-sarjalaista heidän näkökulmastaan aika turvallisen etumatkan päässä meistä.

20 kilometrin jälkeen kanootti-mies-sarjalaisten paalupaikkaa piti (maaliin saakka) latvialais-könsikkäät ja aikaa he olivat kuluttaneet alkumatkaan 1.52. Toisena tulleet olivat kolme minuuttia kärjeltä ja me tulimme 11 minuuttia kärjestä. Neljäntenä tulleet olivat 18 minuuttia jäljessä kärjestä. Ensimmäiset 20 kilsaa oli sitä järveä ja rauhallista jokea.

41 kilometrin kohdalla kanoottisarjan kärjeltä oli mennyt 3.55, toisena tulleet olivat 3 minuuttia perässä ja me 12 minsaa perässä, neljännet kanoottityypit jäivät 27 minuuttia kärjeltä. 30 ja 60 kilometrin väli kaiken kaikkiaan oli mutkittelevaa ja virtaavaa kapeaa jokea. Tälle välille osui muutama koskikohta ja yksi pohjapato, joista ryöpsähti kanoottiin vettä sisään. Onneksi meidän muovipeite-viritelmä kanootin etuosaan esti suurimmman vesimäärän ryöpsähtämästä kanoottiin. Silti sitä jouduttiin koskien jälkeen hiukan tyhjentelemään äyskärillä.

76 kilometrin kohdalla kanoottisarjan kärki oli päässyt meiltä hieman enemmän karkuun. He olivat käyttäneet 76 kilometriin aikaa 7.23, toisena tulleet olivat
9 minuuttia heidän perässään, me 20 minuuttia kärjen perässä. Neljännet olivat jääneet 23 minuuttia kärjeltä. Erot syntyivät lähinnä siksi, että tässä välissä oli pitkähköjä pätkiä leveämpää jokea, jossa pääsi vastatuuli puhaltamaan todella kovalla voimalla. Välillä puskettiin suoraan vastatuuleen, jolloin kanootti tuskin liikkui mihinkään ja välillä sivutuuleen, jolloin tuuli painoi kanoottia sivulle aika hyvällä voimalla. Sai meloa aivan tosissaan nämä pätkät.

Loppuosa joesta oli hieman leveämpää uomaa. Talven sulamisvedet olivat nostattaneet tulvia joen pientareille, jolloin joki todellisuudessa olikin 100-150 metriä leveä risukkoalue, jossa sai välillä tähyillä parasta mahdollista melontareittiä. Välillä menimme oikoreittejä ja välillä kuljimme pääuomassa. Voi vain kuvitella kuinka vaikeaa oikean reitin löytäminen on pimeässä
jokin pikku Tikka tmv. päässä, kun joka paikassa on vain matalahkoa puskaa. Iso osa melojistahan tuli maaliin vasta pimeällä.

Noin 70 kilometrin kohdalla huomasimme takanamme kanootti-mies-parin ja se sai meidän melontaan vauhtia koko loppumatkaksi. Onneksi he eivät päässeet meidän rinnalle ja pystyimme pitämään heidät sen verran kaukana takanamme, ettei heitä näkynyt enää viimeisellä 25 kilometrillä.

Latvialaiset kanootti-mies-sarjalaiset tulivat maaliin ajalla 10.04, toisena tulleet saivat ajan 10.14. Itse kulutimme reitillä aikaa 10.41 ja meidän jälkeen neljännet kanootti-sarjalaiset 10.46.

lla ja Rami olivat todella hyvä huoltokaksikko! He olivat joka huolto- ja siltapaikassa meitä kannustamassa ja mikä tärkeintä, pitivät meidät ajan tasalla kisan tilanteesta ja kulusta.
Ruokahuolto toimi hyvin! "Yksi lihapiirakka tulossa", toisti eräs virolainen nainen Ullan vieressä hymyillen, kun huutelin Ullalle rannalle toivoakseni lihapiirakkan lounaaksi. Lisäksi syötiin
muutamia patukoita ja geelejä. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, joten joidenkin melojien muliminen matkan varrella ei kenenkään matkaa päivän aikana lopettanut.

Maalissa söimme virolaista perinneruokaa eli pekonia ja perunamuusia ja juttelimme hetken muutaman kanoottisarjalaisen kanssa. Kanootti-seka-sarjassa oli 21 osallistujaa.
Toiseksi tullut kanotti-seka-sarjan pari tuli maaliin ajalla 12.12h ja kolmas 12.23h. Kanootti-miehet-sarjassa oli yhteensä 73 osallistujaa, joten kolmas sija n.100kanootin joukossa oli hieno suoritus.

Maalissa ruokailun ja palkintojenhaun jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Tallinnaa. Matkalla poikettiin syömään paikalliselle grillille. Hampparit eivät olleet hinnalla pilattuja,
1.60/hamppari. Jatkettiin matkaa ja Ulla kuskasi porukan hienosti Tallinnan satamassa olleelle Marine Keskus -hotellille. Paikka oli halpa, mutta ei siinä kaikki. Äijien huoneessa oli noin huoneessa oli 36 astetta hellettä, ja jos se ei olisi riittänyt, löytyi vielä patteri ja kaksi villapeittoa. Naapurissa ohuen seinän takana oli bilehuone, jossa jotkut ranskikset ja espanjalaiset bilettivät noin 6.00 aamulla. Huoneissa ei ollut ikkunoita eikä koko kerroksessa minkäänlaista ilmastointia. Ovea ei saanut lukkoon sisäpuolelta, mutta ulkopuolelta kyllä. Jos nuo edellämainitut
seikat eivät haittaa niin suosittelemme myös tätä vaihtoehtoa Tallinnassa vieraileville. Ei maksa paljoa. Erittäin nautinnollisen yön jälkeen hypättiin Helsinkiin menevään lauttaan
ja syötiin kunnon aamupalat.

Reissu oli onnistunut, nyt on kisakausi avattu perinteitä jatkaen voitolla. Kiitos huoltajille!

-Outi

MM-kisaraportti

2010-10-20T16:36:00.005+02:00

Tiimin vuoden kohokohta piti olla MM-kisat, mutta pieneen pettymykseen reissu päättyi kapteenin sanoin”minor mistakes in orienteering” eli vajaan vuorokauden mittaisen pummin ansioista. Pummin ja järjestäjien vajavaisen kaluston ansioista kisa muuttui 29-etappisesta kisasta 3 etappiseen kisaan. Maaliin kuitenkin könyttiin, kun paikan päälle oli päästy, mutta suuria elämyksiä reitti ei juuri tarjonnut lukuunottamatta kisanaikana viinitilalla vierailua, jossa pääsimme nauttimaan tuoreista viinirypäleistä.

Kisaennakko:
Järjestelyt kisassa olivat ehkä hyvää tasoa, jos puhui Espanjaa. Kaikki tapahtui nätisti, mutta pienellä viivellä ja useamman kyselyn jälkeen. Etukäteen kisaa hehkutettiin reitiltään salaisuutena ja paluuna perinteiseen seikkailukilpailuun. Kumpaakaan kisa ei ollut. Jo etukäteen oli selvinnyt, että kisaan haluttiin paikallinen voittaja ja suuriosa joukkueista tiesi kisasta asioita, joista ei lukenut säännöissä tai ennakko-ohjeissa mitään. Esim. kisan huolto piti toimia viidellä tynnyrillä, joista vain yhdessä sai olla ruokaa ja nesteenä ainoastaan vettä. Jos tynnyreistä löytyi muuta, niin seurasi sakko. Käytännössä kaikilla joukkueilla kärjessä oli tynnyreissä Kokista ym, mutta vain Ukrainalaiset taisivat siitä saada sakon:) Yleensäkin sakkoja kisassa jaettiin vielä sekavemmin kuin suomalaisissa Multisport-kisoissa, joten kukaan ei käytännössä tiedä kuka kisassa oikeasti pärjäsi, mutta järjestäjät julkaisivat voittajan ja sillä selvä..

Etappi 1=prologi.
Kisa alkoi lyhyellä suunnistuksella Avilan kaupungissa. Espanjalaiseen tyyliin kaikki lähdössä annettava info kerrottiin Espanjaksi tai Google translatorin tulkkaama. No paukusta vauhtiin kapean portin läpi, jonka takana piti olla karttoja ja ohjeita. No ensimmäiset joukkueet olivat ottaneet kartan jokaiselle jäsenelle, joten n.10joukkuetta, Omjakon joukossaan, jäi ilman karttoja. Onneksi tiimi sai pummattua yhden kartan eläkkeelle jäävällä Mike Kloserilta, joten matkaan päästiin. Kaupunkisuunnistus meni kivasti pintakaasulla ja päästiin ensimmäiselle pyöräetapille. Alun kaupunkiosuus meni kivasti kärjen tuntumassa, mutta sitten satulan kiinnitys löystyi Heikillä ja putkelta ajo löi selän tukkoon ja kohta meni talutusosuudella yhdestä pyörästä rengas. Vähitellen löydettiinomavauhti viimevuoden mestarin Hellyhansenin peesistä. Vauhti ei heilläkään huimannut, mutta tuskaista se oli meilläkin. Pyöräilyn jälkeen oli suunnistus. Ensin 12km suunnistus joukkueena ja sitten 6km parisuunnistus.Suunnistuksessa ei ollut mitään ongelmia, mutta vauhti oli hidasta ja vaihdoissa käytettiin liikaa aikaa, joten Hellyhanseni katosi ja meidän letkaan nousivat Etelä-afrikkalaiset ja Tsekit. Seuraava yö taitettiinkin heidän kanssaan yhtämatkaa pyörällä tiimimme vauhdin ollessa näistä parasta, mutta suunnistuksen ollessa haparoivaa. Keskellä yötä oli Melonta-Suunnistus Kombo, jossa toinen pari meloi kajakin vaihtopisteelle ja toinen suunnisti ja takaisin toisinpäin. Tässä vaiheessa nukuttiin 45min. Osa paremmin, osa huonommin. Yöllä Heikki ja Laura pummasivat yhdessä Tsekkien ja Eteläafrikan tiimin kanssa yhtä rastia, jota myös Nike ja lähes suomalainen Thule adventure olivat pummanneet. Etappi kuitenkin selvittiin ja paluumatkalla melonnassa päästiin melomaan kunnon Myötä/vastatuuliaallokossa. Kisa jatkui pyöräosuudella. Pientä hakua oli jälleen ja Tsekit ja Eteläafrikkalaiset karkasivat hieman. Matkalla alkoi myös uni painaa ja päätettiin nukkua vaihdossa 1,5h, jotta seuraava vuoristotrekki menisi sujuvasta.

Etappi:2. Minor Mistake
Vaihtoon tullessa olivat Sorjonen ja Heikki ihan pihalla karttamuutoksista univajeen takia, mutta reippaasti huoltajat El Paso ja Teivis saivat joukkueen houkuteltua matkaan kehoittaen nukkumaan reitin kiipeilyrastilla tai sitä seuranneella majalla. No eihän siinä sitten nukuttu, vaan lähdettiin aluksi ylämäkeen vähän rullaluistelemaan, joka meni vielä helposti. Rullaluistelun jälkeen lähdettiin sitten trekkeemaan n.90astetta väärään suuntaan ja josta tuli reilu tunti ylimääräistä kävelyä eli nukkumisella ja pummaamattomuudelle oltaisiin käytännössä samassa kohti, mutta tulipahan nähtyä kappale kauneinta Espanjaa.. Seuraavan rastipisteen läheisyyteen päästiin nätisti. Unohdettujen rastimääritteiden ansiosta ei muistettu missä rasti tarkalleen oli, mutta kun huipulta sitä ei löytynyt, niin todettiin että sen täytyi olla lähellä olevassa majassa. No ammuttiin sitten majan kohdalle satulaan ja siitä alas. Oli vaan liian jyrkkää, joten alas ei päästy. Tämän jälkeen alettiin seuraamaan jyrkännettä lännemmäs, kunnes päästiin alas hengenvaarallisen jyrkkää mäkeä. Mökkiä ei kuitenkaan näkynyt, joten jatkettiin painamista eteenpäin, sillä univajeessa myllyttäessä ei tullut mieleenkään, että oltaisiin pummattu maailmanluokan malliin. Muutoman tunnin haahuilun jälkeen todettiin että oltiin väärässä laaksossa ja takaisin pääseminen samaa reittiä oli mahdotonta. Joten ainoa vaihtoehto oli megalomaaninen 17h kierto parin perutun rastin kautta piikkipuskissa tetsaten.. Eihän se ole ko mennä. Tästä eteenpäin kisassa meneminen oli enemmän tai vähemmän retkeilyä, kun hyviin sijoitukseen mahdollisuudet oli menetetty.

Etappi 3. Fillarointia ja lisää fillarointia
Kolmasetappi oli reilut 470km pyöräilyä. Ainoa virkistys osuudella olivat rengasrikot ja satunnaiset tynnyreiden näkemiset. Joka ikinen cut-offi tai muulla kuin pyörällä liikkumisosuus pummattiin, välinerikkojen tai muun häsäämisen takia. Onneksi osuuden lopussa oli luvassa 80km melonta, johon kaikki joukkueiden piti päästä. Ei päästy melomamaan, kun järjestäjät olivat optimoineet kajakkien määrän ja kajakkeja oli aivan liian vähän joukkueiden lukumäärän nähden. Joten pyöräilyksi meni sekin. Maaliin tultiin perjantai. Ei suurta juhlantuntua, mutta reissu tuli tehtyä ja paljon opittua.

Unen merkitystä ei näissä kisoissa voi väheksyä ja kärjessä olivatkin eniten nukkuneet joukkueet. Buffin voitto oli kisassa komea ja heidän ensimmäinen todella kovanluokan voitto. Harmi vaan ettei heillä tosin ollut Suomalaista jäsentä tiimissä. Toiseksi tullut Nike(blackwater) oli niin kova kuin voi vain olla.Tosin heillekään ei järjestäjät uskaltaneet antaa sakkoja, vaikka rasteja jäi käymättä. Seuraavat sijat top15 olivat enemmän tai vähemmän arvalla revittyjä, kun osa sai sakkoja osa ei, vaikka numeroliivejä ja rastikortteja hukattiin ja käytettiin etapeilla omaa huoltajaa. Hienon suorituksen kisassa tekivät Suomesta Team Penalty ja S.O.S selvittämällä reitin lähes kokonaisuudessaan läpi, joten onnittelut heille. Outin, tiimi Thule odotetusti kova ja saavutti hienon sijoituksen top10, mutta hekin hyytyivät kisassa univajeeseen ja turhaan kiirehtimiseen väärissä paikoissa.

Ilman suurta pummiakaan tiimin tavoitesijoitus top10 olisi ollut hankala saavuttaa. Tume ja Heikki olivat Costarican jäljiltä täysin jumissa kisan alkupuoliskon, kuten myös kaikki muut Costa ricassa maaliin kisanneet joukkueet (Quechua ja Bosi). Costa Rican voittaja Team Explorerilla ei ollut jumia,koska he olivat mm-kisan aikaan vielä sairaalahoidossa viidakkovirusten takia. Kuukausi kahden pitkän kisan välillä oli selkeästi liian vähän. Lisäksi välineongelmia oli liikaa rengasrikkojen johdosta(7-sisärengasta ja yksi tubeless-rengas). Suurin este menestykselle oli usko toteuttaa riittävää nukkumista kisanalkupuolella. Suunnistusvirheitä ja huonoavauhtia ei voi korvata nukkumattomuudella, joka koitui tiimin suurimmaksi menestymisen esteeksi kisassa.

Mutta nyt tiimi keskittyy talveksi kovaan treenailuun ja keväällä taas isketään tosissaan.

Kiitokset kisasta huoltajille Pekka ”Teiviström” Teivaanmäellä ja Mika ”El Paso” Pasoselle.

MM-kisat käyty

2010-10-09T20:09:00.002+02:00

Kaikki joukkueet on saatu maaliin ja banketti pidettyä. Raporttia kisasta saataneen lähiaikoina.

MM kisaseuranta vol. 4

2010-10-06T16:10:00.002+02:00

Viestejä Teivikseltä:

Vuoristotrekkiin meni tosiaan aikaa 36h. Ainoa joukkue, joka kävi kaikki rastit läpi...köysitehtävää etsiessa täräyttivät vuoren harjanteelta niin alas, että määrätylle oikoreitille ei enää päässyt palaamaan. Aino mahdollisuus oli siis kulkea koko reitti.

Melonta/trekki jää suurella todennäköisyydellä väliin, koska optional stage. Jos on kärkeä 24h perässä, ei pääse lähteämään.

MM kisastudio vol. 3

2010-10-05T07:13:00.003+02:00

Uutisia kisareportteri Teivikseltä:
"Aamuyön melonta/trek ja päivän pyöräilyetappi selätetty. Aamun hämyssä oli vähän hakua ollut, mutta muuten omaa tasaista vauhtia. Illan pimetessä tiimi lähti kisan pisimmälle n. 18-22h vuoristotrekille kirkkaaseen pakkasyöhön. Luvassa köysihommia, jumarointia, laskeutumisia tai liukuja..."

MM Kisastudio vol2

2010-10-04T18:54:00.004+02:00

Tilanne maanantaina klo 20 suomalaista aikaa (=n. 33 h kisaa takana). #05 ja #06 ovat aloittaneet 34 km vuoristotrekin (S10). Arvioitu kesto 14h. Seuraavat noin 6 tiimiä ovat trekkiä edeltävän köysitehtävän (S9) kimpussa. Seuraavat pari tiimiä 9 kiipeilytehtävää edelltävällä 9 km:n trekillä (S8) . O M J A K O N on tällä haavaa fillariosuuden (S6: 63 km) loppuopäässä. Seuraavana tiimillä puolentunnin pyrähdys rullaluistimilla (S7).

1	#05-BuffThermocool
2	#06-SilvaGerber	0:40
3	#14-Outdry	1:55
4	#61-DareDevils	1:59
5	#02-Blackwater	2:20
6	#10-Thule	2:32
7	#50-Tilak	2:57
8	#38-Karlstad	3:19
9	#01-Adidas	3:43
10	#53-Columbia	3:55
11	#26-Issy	4:00
12	#07-Quechua	???
13	#13-Merrel	5:43
14	#19-Expenature	6:01
15	#25-ElBarco	5:55
16	#16-Nutrend	6:15
17	#23-Raidlight	6:29
18	#40-OMJAKON	6:45
19	#34-Skandia	7:10
20	#58-Buff	7:20
…	#41-Penalty	9:25
…	#30-SOS	11:30

MM kisaseuranta

2010-10-04T09:31:00.002+02:00

4.10.2010

Huomenta! Tiimi saapui toiselta pyöräilyltä 14. hyvässä iskussa melonta/trek osuuden vaihtoon klo 3.15. Pyöräilyn tekivät mielenkiintoiseksi kehno kartta, pimeys, rankkasade ja kovaksi yltynyt tuuli. Vaihdossa 40 min unta ennen trekkiä. Trekin alussa kärki pummaillut kovasti pimeässä. Sää paranee toivottavasti ennen vuoristoa...

-Pekka

Raid Bimbache World Championships

2010-09-28T21:11:00.002+02:00

Kauden päätapahtumaan Raid Bimbache AR World Championships:in Omjakon lähtee joukkueella:Laura, Pekka, Tume ja Heikki. Tavoitteena olla paras suomalainen joukkue kisassa ja saavuttaa TOP10 sijoitus samalla myös niittää mainetta banketissa. Omjakonista myös Outi osallistuu kisaan monikansallisessa Martin Flintan johtamassa Thule Adventure Dream-teamissa, joka on kisan suurimpia ennakkosuosikkeja. Muut suomalaistiimit mitalinkiilto silmissään ovat Scandinavian Outdoor Store ja Penalty.

Kisan kestoksi voittajajoukkueelle on luvattu vähintään 90h, mutta korkeintaan 130h.Ja kisareitillä tulee olemaan mittaa n.700km ja nousumetrejä tarpeeksi. Vaikka mukana kisassa on 70 maailmanparasta joukkuetta, niin luultavasti joukkueiden kato ja short-cutteihin ohjaaminen tulee olemaan runsasta, sillä tänävuonna palkintoja ei jaeta viimevuoden tapaan arpajaisissa, vaan osaamisen ja kunnon perusteella.

Sunnuntaina alkavaa kisaa voi seurata osoitteista:
http://www.raidbimbache.com/info/en/raid.html
http://www.sleepmonsters.com/racereport.php?race_id=8604

X-kaato Omjakonin heiniä

2010-09-25T17:45:00.003+02:00

Omjakonin Jaakko ja Ville kävivät nappaamassa voiton multisport cupin viimeisestä osakilpailusta X-kaadosta. Kisakeskuksena toimi Nurmijärven Rajamäellä sijaitsevat urheiluhalli sekä Sääksjärven hiekkaranta. Lähenevät MM-kisat olivat hieman karsineet osanottajia, mutta viivalla nähtiin silti paljon joukkueita.
Kilpailu starttasi klo 4.00 Sääksin uimarannalta. Ensimmäinen etappi oli noin 7 kilometrin melonta erittäin kirkasvetisessä Sääksjärvessä. Pimeämelonta ei ole ikinä kovin helppoa hommaa, sillä riski täräyttää ohi saaresta tms. on aika suuri. Meloimme kärjessä saaden aina hiukan eroa muihin, mutta pienikin koukku aiheutti sen, että muut saivat meidät kiinni. Perässähiihtäjän etu on pimeällä melottaessa aika suuri. Allekirjoittanut istahti X-kaadossa kisakauden ensimmäistä kertaa avokanoottiin, minkä vuoksi paattia ei saatu kulkemaan ihan halutulla tavalla. Perämies huomauttelikin useaan otteeseen vedon pituudesta, nopeudesta ja tekniikasta. Saavuimme vaihtoon melonnasta joitakin kymmeniä sekunteja ennen muita.
Toinen etappi oli suunnistus, jolla oli mittaa n. 5 km. Lähdimme repimään reipasta vauhtia, sillä reitti oli erittäin selvä. Vauhti pysyi koko etapin hyvänä ja rastitkin osuivat vielä tässä vaiheessa kohdalle. Muiden valoja ei enää tällä etapilla näkynyt, joten tiesimme, että eroa muihin oli syntynyt.
Kolmas etappi oli kisan kahdesta pyöräilyetapista lyhyempi. Maasto oli erittäinen nopeaa harjupolkua, jota uskalsi selkeissä kohdissa polkea maratonvauhtia eteenpäin. Muutamilla rasteilla käytimme rastiympyrässä pyörimiseen ylimääräisiä minuutteja, kun lippu ei osunut aivan omalle reitille. Etappi sujui kokonaisuuten hyvin ja luultavasti eroa seuraaviin tuli lisää.
Pyöräilypätkän jälkeen vedimme jälleen lenkkarit jalkaan ja lähdimme suunnistamaan. Tällä kertaa lenkki oli hiukan ensimmäistä pidempi ja muutama rasti oli jopa viety polulta pois. Ensimmäiselle rasteille osuimme kuin telkkä pönttöön, mutta kakkosella tehtiin n. 5 min kiertely. Rastipiste oli ehkä 50m metriä tiestä oleva kivi, jonka heti alueelle tullessani kiersin. Epäonneksemme en kuitenkaan huomannut hiukan sivussa olevaa rastilippua ja pyörimme kivikossa ympäriinsä. Rasti löytyi ja matka jatkui. Muutamaa rastia myöhemmin hieman pidemmän rastivälin jälkeen teimme samantyylisen pummin kuin aiemmin. Haimme mäellä olevaa kiveä aivan liikaa lännestä ja liian pitkältä. Yli viiden minuutin haravoinnin jälkeen osuimme rastille, mutta samassa myös takaa-ajajien valot tulivat näkyviin. Lisäsimme seuraavilla selkeillä rastiväleillä vauhtia ja saimmekin ehkä muutamia kymmeniä sekunteja lisää eroa. Toiseksi viimeisellä rastilla teimme pienen koukun kumpareelle, jolloin meidät saavutettiin. Juoksimme A-teamin poikien kanssa yhdessä vaihtoon ja valmistauduimme kick & run osuudelle.
Heti vaihdosta otimme pienen kaulan A-teamiin. Osuuden aikana ero näytti kasvavan sekunti sekunnilta siten, että lopussa eroa oli n. minuuttia. Itse pidimme aika reipasta tahtia yllä ja vaihdoimme potkuttelijaa usein. Kilpakumppanimme eivät juuri miehitystä vaihdelleet ja toinen saikin juosta lähes koko matkan.
Viimeiselle pyöräilyosuudelle lähdettäessä päätimme ottaa saman tien reilun eron seuraajiin. Vauhtimme oli hyvää ja osuuden ensimmäiset rastit löytyivät hyvin. Kesken matkan teimme reitinvalintamuutoksen, kun päätimme kiertään hankalakulkuiselta vaikuttaneen välin isoa tietä pitkin lännen kautta. Loppupeleissä voimme todeta, että valinta oli oikea, sillä järven vieressä kulkenut polku oli todella huonokulkuinen. Ennen reitinvalintaväliä olimme onnistuneet sahaamaan polkua rastin läheisyydessä muutaman minuutin edestä. Pitkä väli tietä pitkin kulki ripeästi ja kun rastikin löytyi hyvin Jaakon oivalluksen ansiosta, olimme aika varmoja, että kierto oli hyvä ratkaisu. Samaan aikaan huomasimme tiellä kuitenkin kahdet renkaan jäljet ja päättelimme niiden olevat A-teamin. Aloitimme takaa-ajon, joka saattoi muutamassa kohdassa aiheuttaa turhaa hötkyilyä ja keskittymisen puutetta. Muutamalle rastille reitinvalinta ei ollut täysin optimaalinen, kun tuuppasimme fillareita läpi hakkuuaukkojen sen sijaan, että olisimme ajaneet polkua pitkin pyörällä.
Maalissa huomasimme, että edellämme ei ollut ketään ja voitto oli sittenkin meidän. Kilpailu onnistui vauhdin puolesta hyvin, mutta pummeja ja kiertelyjä tuli yhteensä n. 20 min. Tällä kertaa vauhti riitti kuittaamaan pummit. Maltti ja harkintakyky voisivat jatkossa olla tehokkaampia tuloksen kannalta kuin järjetön vauhdinpito. Opittavaa siis jäi.
Muutaman tunnin multisport-kilpailuksi rata oli mielestämme oikein hyvä. Nopea ja suoraviivainen, missä intensiteetti säilyy koko ajan hyvänä. Kiitokset ratamestareille.
Ensi vuonna jatketaan.

-Ville

Costa Rica Kisaraportti

2010-09-25T08:55:00.003+02:00

Kisaennakko
Kisajoukkue Pekka Sorjonen, Veronica Bravo (Chile), Heikki Hihnala ja Tuomas Hallila. Osallistuminen oli voitettu loppujen lopuksi Peru 8Mil kilpailusta Pekan ja Veron toimesta. Kisan tarkoitus oli toimia viimeistelyharjoituksena MM-kisaa varten Pekan, Heikin ja Tumen osalta. Ajankohta oli ainakin sopiva, 1kk ennen itse päätapahtumaa.

1.osuus Rafting

Kisa starttasi Serapiquista sillan päältä josta joukkueet juoksivat omille veneilleen. Liivit niskaan ja oppaan ohjeiden mukaan suoraan kuohuihin. Meno oli mahtavaa, mutta ei meidän osalta kuitenkaan kovin vauhdikasta. Olimme suunnilleen sijalla 10 ja kivillekin jäätiin kiinni. Ensimmäiset 2h oli koskea ja sen jälkeen opas hyppäsi pois. Joki jatkui tasaisena ja sitä meloimme toiset 2h.

2.osuus MTB

Vaihtopaikalla kasasimme fillarit ja lähdimme matkaan. Heti muutaman kilometrin jälkeen Pekka ja Heikki totesivat kartan todella vaikealukuiseksi. Harhailimme muutaman tunnin mudassa muiden joukkueiden sinkoillessa meidän tapaan edestakaisin pitkin lehmien polkuja. No totta kai kärkijoukkueet tekivät meihin eroa muutaman tunnin. Keli oli muuten todella kuuma! Itse mietiskelin kauhulla jo että miten tässä selvitään seuraavasta päivästä kun kisan ensimmäiset tunnit ovat tällaista tuskaa. Loppujen lopuksi löysimme oikean väylän ja joen yli menevän sillan. Väylä oli aivan umpeen kasvanut – no kartatkin olivat 30vuotta vanhoja.

3.osuus vaijeriliuku

Tässä vaiheessa Pekan vatsavaivat olivat niin kovat että kisa jäi kesken. Jatkoimme kolmelleen ja vaijeriliu’ut olivat todella vaikuttavia. Vauhti oli kohdallaan ja turvallisuudestakaan ei tingitty – Costa Ricalaiseen tapaan! Sitten alkoi armoton vesisade. Pari päivää aikaisemmin vettä satoi yli 200mm muutamassa tunnissa ja nyt oli sama meininki. Ukkonen jytisi ja salamatkin alkoivat iskeä juuri samalle kukkulalle jossa me olimme koko ajan kiinni vaijereissa. Ainakin Heikki ja joku muu saivat pikku tärskäykset. No se osuus peruttiin sitten meidän perässä tulleilta. Liukuja taisi olla 10kpl. Huippumeininki.

4.osuus MTB

Veronicakin päätti lopettaa kisaamisen ja jatkoimme Heikin kanssa kisaa. Ensimmäiset muutamat tunnit menivät mukavasti ja sitten tulikin jo pimeä. Siinä painettiin menemään tasaista asfalttia ja Heikkiä alkoi väsykin painaa. Laulettiin hirvimettällä, hirvimettällä me kuljemme pitkin soita….no sitten tien pinnan päällyste hieman muuttui paikalliseksi mukulakivitieksi. Heikin unikin katosi saman tien. Tiellä oli sellaisia pyöreitä pään ja nyrkin väliltä olevia pyöreitä irtokiviä jossa ajaessa paikat lentelivät hampaista. Jossain vaiheessa yön pimeinä tunteina saavuttiin sitten vaihtoon.
5.osuus Canyoneering

Tällä osuudella oli muutama reitinvalintavaihtoehto ja otimme varmimman päälle. Juoksu kulki hyvin kohti jokea jossa aktiviteetin oli määrä tapahtua. Minulla oli tietysti lamppuna Heikin Petzl Tikka. Matkalla Multisport tuli vastaan ja kertoi joen olevan vaarallinen. He olivat jättäneet osuuden väliin. Ihmettelimme asiaa ja päätimme palaveerauksen jälkeen kömpiä katsomaan kuitenkin paikkaa. Samaan aikaan paikalle saapui 3 joukkuetta ja kun kaikki muutkin työntyivät uomaan niin mekin menimme muiden perässä. Tässä meiltä jäi hakematta yksi rasti kilometrin päästä, mutta olimme jo muutenkin keskeyttäneet niin se ei haitannut varsinkaan kun minulla ei ollut kunnon valoa. Siinä sitten muiden joukkueiden valojen avulla painettiin rännistä läpi. Uoma oli todella ryteikköinen ja jyrkkä. Siinä taisi mennä muutamaan kilometriin aikaa vajaa 4h.
6.osuus MTB

Homma jatkui samasta paikasta johon olimme fillarit jättäneet. Osuuden alku oli helppoa maantietä, mutta sitten piti siirtyä ns. polkuosuudelle. Oikeaa uraa ei meinannut löytyä millään ja poukkoilimme keskellä suurta laidunmaata jossa oli upottavia soita. Parin tuskaisan suonylityksen jälkeen oikea ura löytyi. Vaihdossa päätimme nukkua 1h30min mutta hyttysten syödessä uni jäi vajaaseen tuntiin.

7.Osuus 42km trekki
Osuuden alussa kyselimme löytyisikö matkalta vettä. No järjestäjien mukaan vedensaanti olisi niukkaa. Aamu sarasti ja aurinko alkoi jo polttelemaan joten molemmilla oli vähintään 6l juomaa repuissa. Osuus alkoi mukavasti ensin 10km tiepätkällä. Olimme säästelleet juomaa ja tässä vaiheessa samat järjestäjät, joilta olimme kyselleet vedensaantimahdollisuuksia, söivät ravintolassa hummeria. No siinä joimme varmaan 3l mieheen vettä ja kolaa ennen kuin painoimme veneellä joen yli. Coastal Challenge oli juuri mennyt ennen meitä joten juoksimme heidät kiinni. Osuudella alkoi todella haastavat pätkät, jyrkkää ylämäkeä, liukasta ja upottavaa mutaa. Onneksi meillä oli kaksi sauvaa mukana! Kartalta paikantaminen oli hieman haastavaa ja vesikin oli taas vähissä. Onneksi matkasimme paikallisen joukkueen kanssa! Reitillä näimme myös vilaukselta team Bosin. Osuudesta tuli loppujen lopuksi todella raastava. Oli sikamaisen kuuma ja hommaan meni koko päivä. Matka ei edennyt millään. Jossain vaiheessa iltaa pääsimme vaihtoon ja nälkäkin taisi olla kova.

Matkaa jatkettiin unien jälkeen fillarilla. Tästä alkoi todella hankala pyöräilyosuus josta en muista juuri mitään. Olo oli huono ja oksensin pari kolme kertaa. Väsytti ja energiat olivat vähissä. Nukuin matkalla varmaankin 5 kertaa. Yhdellä tauolla herättiin kauheaan ihon poltteluun ja totesimme lepopaikan olevan muurahaisten polulla. Tässä vaiheessa en uskonut että maaliin päästäisiin. Matkalla oli sellaista mukavaa mutaa joka tarttui Heikin renkaisiin mutta ei minun, joten pääsin siinä vähän helpommalla onneksi. Osuuden lopussa pyörät jätettiin peräkärryyn ja siinä nukuin vielä puoli tuntia Heikin jutustellessa rastimiesten kanssa. Nyt alkoi olo helpottaa ja matka jatkui jalan. Osuus oli lyhyt siirtyminen ja olo alkoi helpottaa. Tosin seuraava kuuma päivä alkoi jo pelottaa. Vaihtopaikka oli Fortunassa urheiluhallissa. Heikin pestessä pyöriä kävin hakemassa ravintolasta mahtavat pihvit. Oli niin iso annos äkkiseltään että molemmilla taisi osa jäädä syömättä. Nukuttiin muistaakseni vähän yli tunti.

8.OsuusTulivuoritrekki.
No päivähän oli taas kuumimmillaan kun lähdettiin kamuamaan ylös rinnettä. Haisteltiin että kannattaa lähteä paikallisen joukkueen kanssa. No kai se taas kannatti. Heillä oli jo reitit tiedossa, olihan yksi joukkueen jäsen vuoristo-opas ja toimi pääasiassa juuri sillä alueella jossa kisailimme. Opas jopa kehui, että parhaalla viikolla on noussut saman reitin yli 20-kertaa:) Emme menneet juurikaan kartan polkuja pitkin – yllätys. Nousumetrejä taisi tulla vajaa 1000, mutta paahtavassa kuumuudessa se tuntui todella raskaalta. Jouduimme pitämään taukojakin varjopaikoissa. Olo helpotti kuitenkin ylös päästyämme ja alas mennessä Coastal Challenge jäi johonkin ja heitä ei kisassa enää sen jälkeen näkynyt.

9.Osuus melonta
Pääsimme melomaan juuri kun valoisaa oli jäljellä 1h. Ehdimme löytää ensimmäisen rastin valoisalla, mutta loput haettiinkin säkkipimeässä. Melontakalustona oli sit on top mallinen kanootti. Se olikin herkkua hankaumilla oleville pakaroille ja haaravälille, istua vesilätäkössä 6h! Pelotti jo seuraavat fillaroinnit ja perseen saaminen yhtenä kappaleena kotosuomeen. Melonnan aikana jouduimme ottamaan 10min tirsat, mutta veneeseen jatkuvasti tunkeneiden "hyppysilakoiden" ansioista unista ei tullut liian pitkät. Osuuden lopussa Heikki nukkui puolisen tuntia pelastusliivikasassa ja minä kanoottivarustesäkissä.

10.Osuus trekki 15km
Edessä oli kartalta katsottuna lyhyt osuus. Mukaamme lähti karttansa hukanneet Brasilialaiset. Reitti vei suoraan viidakkoon ja matkalla ylittelimme samaa jokea moneen otteeseen. Märkää ja mutaa riitti ja välillä monenmuotoista pörriäistä. Koko osuus oli käytännössä ylämäkeä ja siinä menikin sitten koko loppuyö. Punaisia käärmeitäkin näkyi matkalla. Olo oli aika epämiellyttävä kun kävelimme ylöspäin 2m syvässä ja vajaan metrin kapeassa rännissä jossa köynnökset (käärmeet) kutittelivat jatkuvasti käsiä. Osuuden lopussa oli kilometrin pituinen maisemareitti joka sisälsi 5 siltoja jotka oli viritetty viidakkopuiden latvojen yläpuolelle. Lopussa järjestäjien hehkuttama SkyTrek korkealla kulkevine maisemariippusiltoineen. Komeat oli maisemat, mutta lähinnä katse kohdistui kenkien kärkiin hirveän nitkahduksen takia.

11.Osuus MTB 120km
Käytännössä viimeinen osuus oli fillaroida maaliin tyynen valtameren rannalle Samara Beachille. Ensimmäiset 20km oli jyrkkää ja kivistä alamäkeä. Matkalla oli maansortumia ja autoja jumissa mudassa. Tässä vaiheessa alkoi vaseliinia kulua ihan todenteolla. Heikillä puhkesi kumikin ja vielä kahteen otteeseen. Jossain puolivälin paremmalla puolella päätimme jättää muutaman rastin väliin jotta ehtisimme illaksi maaliin ja nukkua edes yhden yön ennen kotimatkaa. Kyselimme paikallisilta reittejä mutta kenelläkään ei ollut mitään käsitystä kartoista. Loppujen lopuksi Bensa-aseman turistikartta sinetöi loppumatkan reittimme. Muutaman tunnin siinä säästimme. Lopussa piti olla vielä melonta, mutta se oli peruttu liian kovan merenkäynnin vuoksi. Maalikin löytyi loppujen lopuksi kun olimme ajaneet sen ohi kahteen kertaan. Toivotaan että reissusta oli hyötyä ajatellen MM Espaniaa.

Tume

Costa Rica - KISASTUDIO

2010-08-21T21:00:00.006+02:00

Tiistai 10:50: Omjakonin poppoo joutui jättämään leikin kesken ja vetäytymään kisasta Wainamon sairastuttua. Tume ja Heikki jatkavat kuitenkin kisan ulkopuolella reittiä eteenpäin hyvällä tatsilla.

Perjantai, Elokuu 20, 2010

[16:04] Costarican hessu: Tume ja Heikki kisamestoilla
[16:05] Costarican hessu: Sorjonen seikkailee kolmatta vuorokautta helsingin ja costa ricaan valilla, kun ranskalaiset ei jaksaneet eilen lennella
[16:05] Costarican hessu: Team multisport páattanyt uusia fillarikaluston katkomalla runkoja fillareistaan
[16:07] Costarican hessu: Omjanilla kaikki iskussa

Lauantai, Elokuu 21, 2010

[16:56] Costarican hessu: Sorjonen perill´56h matkustamisen jalkeen
[17:00] Anonyymi: Kisasta odotettavissa pitka. kartalla mitattuna reitti on n.440km. Eilinen fillarireissu samalla kartalla oli n.20km. Fillarin mittariin kuitenkin ilman pummeja kertyi lahes 60km, joten reitin todellisesta pituudessa ei ole kasitysta, mutta suurella todennakoisuudella maaliin ei tulla ainakaan etuajassa.

Costa Rica 2010

2010-08-12T09:16:00.001+02:00

Höyryävä kuuma viidakko täynnä: käärmeitä, hämähäkkejä, krokotiilejä sekä tuhatjalkalkaisia. Myrkyllisiä kasveja, puita, upottavia soita, uhmaavia koskia, tulivuoria. Tätä kaikkea tarjoaa Reilu Costa Rica.

Seikkailun tien alussa vannoin, etten ikinä mene kilpailemaan viidakkoon ja tässä sitä ollaan kuin jossain mainoksessa: mies söi sanansa.

Omjakon joukkueella Tuomas Hallila, Heikki Hihnala, Veronica Bravo Vergara ja Wainamoinen aloittavat urakan 23.8. Rannikon Rikkaudessa.

Reilussa hengessä, reilun kaupan luvatussa maassa, kaksi suomalaista joukkuetta kilpailevat tasapäisesti voitosta.”Que gane el mejor!”

Kilpailun pituus 500 km non-stop.

www.arcostarica.com

Kirjoitti: Wainamoinen
-----------------------------------

La selva caliente y humeante llena de serpientes, aranyas, cocodrilos y cienpies. Plantas venenosas, árboles, tremedales que hunden, rápidos amenazantes y volcanes. Todo esto nos lo ofrece la justa Costa Rica.

A los comienzos de mi camino en la aventura, juré que nunca competiría en la selva, y aquí estamos, como en un anuncio de quinta categoría: el hombre se traga su promesa.

El equipo Omjakon, compuesto por Tuomas Hallila, Heikki Hihnala, Verónica Bravo Vergara y Wainamoinen empiezan la misión el 23.8. en la costa de la abundancia.

En un espíritu de sana competencia, en el país prometido el comercio justo, dos equipos finlandeses compiten como iguales por la victoria. Qué gane el mejor!

El recorrido será de 500 kms. non-stop.

www.arcostarica.com

Written by: Wainamoinen

Kuvia Muoniosta

2010-07-25T21:13:00.000+02:00

AC24 kuvia löytyy TÄÄLTÄ

Lähettäjä 2010-07-16_AC24

Hiiltomies adventure 2010 Valkeakoskella

2010-07-13T20:12:00.004+02:00

Omjakonilla oli kolme tiimiä viivalla viime lauantaina 10.7. järjestetyssä vuosittaisessa Hiiltomies adventure –kilpailussa. Kisaan lähtivät Tume Hallila ja Matti Leppäniemi nimellä Omjakon B52, Heikki ja Jari Kaaja Omjakon – Titanikin tuho –nimisellä tiimillä sekä Outi ja Jaakko Omjakon-tiimillä.

Kisan startti ja kisakeskus oli Valkeakosken Korkeakankaan hiihtokeskuksen majalla. Tänä vuonna ei tehty perhosreittejä kisakeskuksen ympäristössä, vaan kisareitti oli suoraviivainen ja eteni eri puolille Valkeakoskea sijoitettujen vaihtoalueiden kautta. Keli oli erittäin kuuma ja lämpötila nousi noin 27–28 asteeseen. Kisassa oli kaiken kaikkiaan 55 tiimiä, kaikki samassa Challenge-sarjassa.

Kisan alkuun oli järjestetty lyhyt ja sähäkkä, noin 15 minuutin prologi, jossa piti juosta vapaavalintaisessa järjestyksessä rasteja hiihtokeskuksen ympäristöstä. Tietenkin juostiin laskettelurinteen päälle ja sieltä alas. Vaihtoon tultiin Jaakon kanssa kärjessä jonkun toisen tiimin kanssa. Prologin jälkeen lähdettiin pyörillä kohti Valkeakosken keskustaa. Pyöräilyosuus loppui melonnan lähtöpaikalle. Ennen melontaa olisi kuitenkin luvassa juoksua, sprinttisuunnistusta sekä packraftingia eli uimapatjan kanssa uimista järvellä. Pyörät jätettyämme juostiin kärjessä jonkun muun tiimin kanssa parin kilometrin matka melonnan lähtöpaikalta packraftingin alkuun patjat kourassa.

Outi ja Jaakko juoksemassa packraftingiin. Kuva: Mika Häkkinen

Rannalla puhallettiin patjat täyteen ilmaa. Ilmapatjat eivät täyttyneet toivotun nopeasti ja siinä vaiheessa noin viisi muuta tiimiä sai meidät kiinni. Koko lössillä lähdettiin uimapatjailemaan pari rastia läheisistä saarista.

Jaakon tyylinäyte. Kuva: Mika Häkkinen

Tässä vaiheessa takana tulleet muut Omjakonin tiimit menivät meistä ohi ja saivat parin minuutin keulan meihin nähden. Uimapatjailun jälkeen alkoi sprinttisuunnistus 1:5000 –kartalla. Heikin & Kaajan sekä Tumen & Mikon kartta oli jossain muualla kuin kädessä, joten Jaakko suunnisti koko porukan rastireitin läpi ja edettiin kimpassa koko porukka. Tässä kohtaa tuli pari harhailuminuuttia, mutta ei mitään isoa. Sprinttisuunnistuksen jälkeen juostiin edelleen takaisin melontapaikalle, josta lähdettiin melomaan noin 6,5 kilometrin matka.

Omjakonilaiset melontaan lähdössä, kaikki yhdes koos! Kuva: Mika Häkkinen

Tässä vaiheessa kärkipaikan oli ottanut Lupus Extreme hyvin menneen patjailun ja suunnistuksen vuoksi. Omjakonilaiset olivat kaikki näköetäisyydellä toisistaan, mutta melontaosuuden loputtua hienoisia eroja oli syntynyt: Heikki ja Kaaja ottivat pari minuuttia kaulaa meihin. Tume ja Masa tulivat meitä pari minuuttia perässä, koska heidän oli mentävä rannalle venyttelemään krampit pois. Meidän tiimin kompassi tippui järveen. Tässä vaiheessa kisaa oli käyty 2.10 tuntia.

Seuraavana olivat kisan pisimmät etapit edessä + quest-tehtävä. Melonnasta ajettiin pyörillä ensin eräälle sillalle, josta piti laskeutua kasilla alas. Köysi ei riittänyt veteen saakka ja tultiin vauhdilla alas veteen, josta piti uida takaisin rantaan. Heikki ja Kaaja olivat meitä pari minuuttia nopeampia, Tume ja Mikko tulivat meistä pari minuuttia perässä.

Köysitehtävän jälkeinen pyöräily kesti noin tunnin. Sinä aikana Heikki ja Kaaja siirtyivät kärkeen, ja pääsivät aloittamaan ensimmäisenä suhteellisen vaativan suunnistusosuuden, joka kesti about puolituntia. Jaakko ja minä lähdimme Lupusten kanssa yhtä aikaa suunnistukseen, tässä vaiheessa pääsimme heiltä karkuun ja otimme kokonaiskisan kakkospaikan. Tume ja Mikko olivat suunnistusosuuden jälkeen 7 minuuttia meidän takana, sijoituksenaan neljäs.

Tume leimaa rastin suunnistusosuuden ja pyöräilyn välissä. Kuva: Mika Häkkinen

Heikki ja Kaaja suunnistusosuuden jälkeen lähdössä viimeiselle pyöräilyosuudelle Kuva: Mika Häkkinen

Yle haastatteli Outia ja Jaakkoa pikaisesti suunnistusosuuden jälkeen. Kuva: Mika Häkkinen

Sama järjestys säilyi viimeinen pyöräilyosuuden ajan maaliin saakka. Viimeinen pyöräily kesti noin 55 minuuttia. Heikki ja Kaaja voittivat miesten sarjan ajalla 4.42, Outi ja Jaakko voittivat sekasarjan ajalla 4.44. sijoittuen kokonaiskilpailussa toiseksi, sekä Tume ja Matti sijoittuivat neljänneksi ajalla 4.51. Kolmanneksi sijoittuivat Lupus Extreme.

Kisa oli kaiken kaikkiaan hieno. Kisareitti oli sopivan vaihteleva ja suoraviivainen, eikä turhia kikkailuja ollut. Osuudet olivat jakautuneet tämän pituiseen kisaan sopivasti, eli oli nopeita osuuksia ja toisaalta päästiin myllyttään hiukan pidempää pätkää lopussa, johon se hyvin sopii. Jaakko suunnisti koko reissun ja se meni sujuvasti, erityisesti kisan viimeinen suunnistus meni hyvin, ilman kompassiakin! Jaakko on varma kisaaja. Itsellä oli hyvä fiilis koko kisan ajan, mutta tietenkin vauhtia pitäisi tulla vielä lisää, että pärjäisi paremmin myös tulevissa mittelöissä.

Outi

Menestystä Hiiltoadventuressa

2010-07-10T17:39:00.004+02:00

Omjakonin Titanikin kosto eli Heikki ja Jari Kaaja voittivat hiiltoadventuren avoimen sarjan. Toiseksi ja sekasarjan voittajaksi tulivat Outi ja Jaakko. Kolmas oli mahtisuorituksen tehnyt Lupus Extreme ja Neljäs sija meni taas Omjakonin B52:n Tuomas Hallilalle ja Matti Leppäniemelle. Hieno kisa aurinkoisessa säässä. Raporttia luvassa alkuviikosta.

Samaan aikaan Laura ja Sorjonen kisaavat Ruotsissa Explorer Swedenissä. Kisaa voi seurata osoitteesta:http://www.exploresweden.se

Voitto Salvia Multisportista

2010-07-03T23:41:00.003+02:00

Omjakon ja Heikki Hihnala Salvia multisportin soolosarjan voittoon kisan parhaalla ajalla.
Ensimmäinen etappi kisassa oli 15km maastopyöräilyä, jonka vaihtoon kärkipään kisaajat saapuivat yhtenä joukkona. Toinen etappi oli Heikin Rocket kajakin ja uuden karhean ehkäpä tällä hetkellä maailman parhaan melan Epic Mid wingin näytöstä ja muut kärkikään kisaajat jäivät useamman minuutin takamatkalle ennen viimeisenä osuutena ollutta 7km maastojuoksua. Melontakeli lienee ollut monille liian haastava sillä useat parisarjalaiset pelasivat itsensä ulos pelistä uimalla reitillä, mutta Epicin keveyden ja vetojen tasaisen ja pitkän voimantuoton ansiosta kiikkeryys ongelmaa ei Rocketilla ilmennyt. Viimeisellä etapilla välimatka takaa-ajajiin hiukan kutistui, mutta voittajana saatiin juhlia Omjakonia.

Hienosti järjestetty kisa ilman turhia suunnistuselementtejä ja kikkailuja. Tälläisiä saisi olla enemmän Suomessa.

NLA rapsa

2010-06-14T13:32:00.002+02:00

No Limit Adventure kisaraportti

Multisport cupin toinen osakilpailu No Limit Adventure kisattiin Tenholassa viime viikonloppuna 12.6.2010. Kisassa Omjakonia edustivat Heikki ja Outi vaihteeksi miehet kilpa –sarjassa, jotta reitille saataisiin hiukan enemmän pituutta sekä vastusta. Kisapaikalle saavuttiin jo perjantaina sateen saattelemana. Telttapaikalla ei varsinaista ruuhkaa ollut. Perjantai-iltana käytiin vielä katsomassa melonnan startti ja tehtiin viimeiset koeponnistukset palkintosahtiin.

Kisa alkoi suhteellisen koleassa säässä, kisapäivänä oli myös kova tuuli. Starttiin ajettiin pyörillä, josta kisa starttaisi lyhyellä suunnistusosuudella. Suunnistusosuuden kartat jaettiin juuri ennen lähtölaukausta, joka tapahtui rantaviivalta. Porukka hajaantui pienimpiin letkoihin, koska kaikki viisi rastit sai hakea vapaassa järjestyksessä. Suunnistus vaihtui melontaan, ja Omjakon lähtikin noin neljän muun tiimin kanssa samaan aikaan ensimmäiselle melontarastille. Tiimi sai kurottua muutaman minuutin kaulaa muihin suurin piirtein samaan aikaan rannalta startanneihin ensimmäiselle melontarastille tultaessa. Melonnassa oli pari pientä kantoa, jotka olivat ihan kiva lisä melontaan.

Melonnan välissä oli coastaleering-osuus, jonka aikana haettiin muutamia rasteja juosten ja uiden. Tiimi ui vähän extraa, koska ensimmäiselle coastaleering-rastille mentäessä tiimi juoksikin epähuomiossa lahden vasenta rantaa, vaikka olisi pitänyt mennä oikean puoleista rantaa pitkin. Uintireissuhan siitä tuli lahden yli. Pummia noin 5 min. Ensimmäisen rastin jälkeen uitiin vielä lisää toiselle rastille ja siitä eteenpäin laitettiin jalkaa toisen eteen takaisin kanooteille saakka. Melontaan lähti samaan aikaan myös toinen sekapari Karsu.fi, joka myös osallistui miesten sarjaan. Melonnan jälkeen noustiin pyörän satulaan.

Pyöräilypätkä oli kaiken kaikkiaan todella hieno ja sopivan pituinen. Alussa oli polkua kivikkoineen ja juurakoineen, jonka jälkeen selkeämpää ja helppoajoista pätkää vaihtelevine hiekka- ja metsäautoteineen. Pari rastia haettiin vanhoista bunkkereista ja ne löytyivät suht helposti. Pyöräilyn aikana saimme muutamia tiimejä kiinni. Kisakeskuksessa ollutta juoksu-questiä suoritettiin samaan aikaan Ukkosen jumalan poikien, Karsu-fi –tiimien kanssa sekä No Limit Seka –tiimin kanssa. Lopussa oli vielä lyhyehkö rullaluistelu Tenholan kaduilla sekä noin 20 minuutin kaupunkisuunnistus kisakeskuksen lähimaastossa. Vihonviimeisellä rastilla tiimi oli Karsu.fi:n ja Hiiltomiesten naistiimin kanssa samaan aikaan, josta yhtä aikaa startattiin maalisuoralle. Karsu.fi oli valinnut eri reitin. Omjakonin reitin valinta oli kartan maalipisteeseen nopeampi, mutta kartassa näkymättömään maalikarsinaan nähden ei niin ylivoimainen, joten Karsu.fi oli 10 sekuntia ennen Omjakonia maalissa. Tiimi tuli maaliin ajalla 4.56.07 sijoittuen 7. miehet kilpa –sarjassa.

Kisa kaiken kaikkiaan oli erittäin hieno. Kisa jakautui sopivan pituisiin osiin ja maastot olivat hyvät, erityisesti pyöräpätkän polut. Coastaleering-osuus oli mukava yllätystehtävä, koska se saatiin sopivasti ujutettua kisaan mukaan ja se toi vähän vaihtelua radalle. Muun muassa tämän tyyppiset questit, kuten myös 1200 metrin ratajuoksu, ovat sopivia multisport-kisoihin, koska ne ratkeavat fyysisten ominaisuuksien perusteella ja niihin voi etukäteen harjoitella ja valmistautua. Ainoa miinus tuli maalikarsinan puuttumisesta kartalla, joka maksoi nyt tiimille yhden sijan.

-Outi

No limit adventure

2010-06-12T19:52:00.003+02:00

No limitissä osallistui tällä kertaa neljä Omjakonilaista tehden hyvän perussuorituksen. Parhaimpana Sorjonen parinaan Forsman, joka sijoittui kisassa sahti palkinnon innoittamana kolmanneksi Multisportin ja Woodmanin jälkeen. Outi ja Heikki Omjakonin nimissä ja Laura Karsun riveissä pääsivät myös miesten sarjassa kympin sakkiin. Tällä kertaa kirikamppailussa eroksi jäi pari sekuntia voiton avoimen sarjan parhaana sekajoukkueena vei Karsu.

Raporttia kisasta lähipäivinä.

Pronssia Liettuasta

2010-06-06T20:11:00.004+02:00

Pekka ja Heikki taistelivat "tykki"suorituksella pronssille yli 800 seikkailijan vilistäessä pitkin Vilnan ympäristöä. Voitto ja hopeatila menivät Liettualaisille suunnistajille, jotka onnistuivat kotimaastoissaan polkujen löytämisessä virheettömästi ja ymmärsivät järjestäjien Liettuankieliset ohjeet hiukan paremmin kuin Omjakon ja neljänneksi tulleet Virolaistet Eensaaren veljekset. Joka tapauksessa hieno ja hyvin järjestetty kisa jonne varmaan täytyy osallistua myös ensivuonna.

Vilnius Challenge 2010

2010-06-03T16:28:00.003+02:00

Viikonloppuna Omjakonin Pekka ja Heikki ottavat osaa Liettuan kovimpaan seikkailukisaan yli 400 muun joukkueen kanssa. Mielenkiintoa runsaan väkimäärän lisäksi kisaan tuovat varmasti maailmanluokan questit ja Liettualaiset kartat. Jos ne tiimi pystyy selvittämään ongelmitta, niin voittoon on hyvät mahdollisuudet, vaikka runsaan 400seikkailijan joukkoon mahtuu Liettuan suunnistuksen ja pyöräilyn parhaimmisto sekä Viron kovimmat seikkailijat.

Kisan kotisivut ovat:
http://www.sban.com/vilniuschallenge

Riihon rata race 2010

2010-05-29T20:52:00.003+02:00

Haapamäellä järjestettiin loistava seikkailukisa lauantaina koostuen 2h maastopyöräilystä, reilun 40km rullaluistelusta ja 1,5hsuunnistuksesta. Kerrankin rata oli selkeä ilman turhia varttitunnin välein vaihdoissa käyntejä ja rullaluistelunkin osuus kisasta oli vähintäänkin "riittävä". Tiiminä kisassa olivat kuntoaan hakevat Tume ja Heikki ja lopputuloksena itseaiheutettujen sakkojen jälkeen kolmassija ja askel kohti huippukuntoa.

Peda Sport Experience-Kisaraportti

2010-05-19T12:59:00.002+02:00

Lauantaiaamun reippailuun Omjakonista osallistui Heikki, Laura ja Tume. Perjantain kokoontumispaikaksi sovittiin Jyväskylän hotelli Cumulus ja 30 asteinen hotellihuone. Heikki ja Tume olivat myös tilanneet Sorjoselta sopivan flunssan jonka siivittämänä joukkue nukkui vain muutaman onnettoman tunnin. Onneksi aamulla tilanteen pelasti ihana aamupala joka saatiin jo illalla huoneeseen, tarjoilija tosin meinasi että urheilijan aamupalaksi riittänee vain kahvi ja tuoremehu. No tinkauksen jälkeen saatiin leipää ja leikkeleitä.

Kisakeskus oli Vaajakosken urheilukenttä ja startti tapahtui 08.00. Ensimmäinen suunnistus tapahtui kartalla joka oli viipaloitu ja viipaleet laitettu väärään järjestykseen. Heikki kuitenkin suunnisti meidät toisena pois metsästä. Tästä eteenpäin kisa jakaantui kolmeen stageen ja kaikki sarjat (miehet, seka ja naiset) kiersivät ne eri järjestyksessä. Jos joku haluaa spekuloida miten seka vs miehet menivät eri staget niin tieto löytyy www.gpsseuranta.net. 1 stageen lähdettiin fillaroimaan kohti Kanavuorta jossa olisi laskeutumistehtävä. Laskeutumista edelsi kuitenkin muutaman kilsan luontopolkusuunnistus. Sitten myllytettiin fillarilla noin tunnin lenkki ja seuraava joukkue oli jäänyt noin 5min. Matkalla piti kerätä rasteilta kirjaimia W Y A F LO LÄM KI ja niistä piti muodostaa sana. No kaikkihan sen arvasi heti: YLÄMÄKI FLOW!!!

Jess ja homma jatkui vaihdon kautta Stage 2:lle ja fillareilla kanooteille. Melonta oli järvellä ja taas keräsimme kirjainyhdistelmiä. TA VIN SUL olivat kolme ensimmäistä tavua. No viimeinen tavu oli tietysti KE. Taisi olla ainakin yksi nimeltämainitsematon joukkue joka ei saanut tehtävää suoritettua. Melonnan jälkeen jatkettiin fillareilla ja haettiin muutamia tiukkoja ylämäkiä ja vesitornin juuria. Sitten oli taas vaihto edessä.

Stage 3 alkoi taas maastopyöräilyllä joka suuntautui ABC huoltoaseman takapihalle. Juuri ennen tehtävärastia allekirjoittaneelta puhkesi takakumi. Heikin kannustamana ajoin puoli kilsaa vanteella. No se kannatti koska sillä aikaa kun ammuskelin haulikolla kiekkoja Heikki sai vaihdettua sisäkumin. Jossain siinä tohinassa Laurakin kävi tekemässä partiolaisena jonkun solmun ja matka jatkui viimeiselle suunnistusosuudelle. Suunnistus sujui pikku helteessä muuten hyvin, mutta Heikki astui kuivan kuusen päälle ja oksa meni kengästä ja jalkapohjasta läpi. No vauhti kärsi varmaankin sen 20min (sen mitä miesjoukkueille hävittiin) eli mentiin ”maailmanluokan vauhtia”. Suunnistuksen jälkeen löysä pyöräily maaliin ja vielä yllätystehtävä. Kaikki joukkueen jäsenet ampuivat puhallusputkella 2 nuolta 15 metrin matkalta halkaisijalta 30 tauluun. Kaikilta vähintään yksi osuma takasi ettei sakkoja tullut. Laura oli joukkueemme paras ampuja, pojat vaivoin osuivat.

Eli summa summarum hyvä harjoitus ja mukava banketti. Leppäniemen Matille suurkiitokset kisanjälkeisestä majoituksesta.

-Tume

Voitttoon Pedasport Experiencessä

2010-05-16T15:01:00.002+02:00

Omjakon voittoon Sekajoukkueiden sarjassa Pedasport Experiencessä, vaikka sanaleikki-questit, renkaan paikkaukset ja Inov-8 Talonien "ei tikun kestävät" vaahtomuovipohjat kovasti hidastivat joukkuetta.
Kisaraporttia odotellessä joukkueiden reittejä voi ihailla osoitteessa.
http://www.gpsseuranta.net/index.php?sivu=tt&id=20100515

Kisakallio Spring Adventure

2010-05-10T20:09:00.003+02:00

Omjakonilla oli heittää tämän vuoden kotimaan kauden avaukseen kaksi iskunyrkkiä. Omjakon 2 (Tume ja Sorjonen)miesten sarjaan ja Omjakon Ampiaiset(Laura ja Heikki) sekasarjaan ja seuraava tarina seuralailee aika pitkälti Ampiaisten edesottamuksia.

Kisa starttasi mukavalla yhteislähtömelonnalla ja perinteisen seikkailukisataktiikan mukaisesti heti lähdettiin painamaan Acronilla niin lujaa kuin sillä ikinä pääsi. Vähitellen vauhti kärjessä tasaantui ja alettiin melomaan Hiiltomiesten peräaallossa. Siinä Martre kulki lähes itsestään ja pojat sopivasti aina aallokoissa ja mutkissa jarruttelivat, jotta saatiin peesissä roikuttua. Kaikki hauska loppui aikanaan ja niin teki myös vajaan 6km melonta. Jatkossa ei haittaisi vaikka melontaa olisi pidemmästi ja hiukan vaativammissa aallokoissa, koska aallokossa nopean kanootin melominen tuottaa varmasti suurempia aikaeroja.

Melonnasta siirryttiin mikrosuunnistus-questiin, joka meni kohtuullisesti ja matkaan päästiin kolmannelta sijalta. Pian suunnistusletkaan liittyivät myös Prittinen/Toimela ja yhdessä myllytettiin sitten questissa karanneet Hiiltomiehet kiinni. Kolmen letkana sitten alettiin ajamaan kärjessä viilettänyttä Woodmania kiinni ja pian selät tulivat vastaan. Viimeisellä pyöräilyrastilla kärki päätti kiristää vauhtia, mutta onneksi Hiillon Niemelä piti huolta siitä, että nähtiin seurata letkaa.

Pyöräilyn jälkeen oli lyhyt juoksu uimaan johon Woodman ja Prittinen/Toimela myllyttivät miljoonaa juosten Hiillolta ja meiltä karkuun. Lopulta kuitenkin uimaan päästiin ja saapuihan uimarastille pian myös Multisport ja Omjakon 2. Aikamoista retkeilyä taisi kisanalku olla heilläkin.

Uinnin jälkeen lyhyt juoksu ja pyöräilypätkä suunnistuksen alkuun, johon edettiin rauhallisesti, kun uimarastin jälkeen oli nähty, että takana tuleviin joukkueisiin oli tullut jo aikamoiset erot.

4km Suunnistus vedettiin sitten Hiillon kanssa yhtä matkaa, koska tiedettiin heidän vauhtinsa meille sopivaksi ja suunnistuksen sujuvaksi. Suunnistuksen vaihdossa kuultiin, että muut sekajoukkueet eivät vielä olleet tulleet suunnistuksen alkuun eli ero takatulijoihin oli huomattava ja multisport oli lähtenyt suunnistuksesta jatkamaan 7min ennen meitä. Tästä eteenpäin tavoitteena olikin olla kilpasarjan joukkueista ensimmäisenä maalissa. Tosin tähän mahdollisuuden antoi miesten sarjan 25min lisälenkki.

Lauran kanssa sitten aloitettiin mieletön myllytys kohti maalia ja rastit napsahtelivat kivasti emittiin. Viimeinen pyöräilyrasti oli vielä laitettu ennen starttia mieleen, jotta suunnistus sinne olisi mahdollisimman sujuvaa ja ettei karttaa tarvitse kaivaa esiin sitä varten. … no omat muistisäännöt meni tyyliin: Aja melonnan rantaan, käänny pururadalle, aja vähän matkaa ja tarkkaile rinnettä, jossa rastin pitäisi sijaita polun mutkassa. Kivastihan rasti sieltä löytyi polun mutkasta mäessä ja päästiin jatkamaan viimeiseen suunnistukseen peilikuvakartalla, joka sujui näppärästi peilikuvakarttoja ennen pyöritelleenä. Maalissa oltiin sitten hyvissä ajoin n. 20 minuuttia ennen lisälenkin käynyttä maailmanluokan Multisportia ja vajaan tunnin ennen sekasarjan toisena maaliin tullutta Goblinsia.. Ja sitten vaan emitin purkuun ja emitti-Jorma kertoi, että kyllä rastit vaikuttaa oikeilta, paitsi että miesten sarjan lisälenkin rastit puuttuu, joten ei kun voittoa juhlimaan!

Palkintojen jaossa sitten oltiin kävelemässä voittopokaalia hakemaan, kun voittajan kohdalla tulee Goblinsin nimi, niin eihän se auta kuin alkaa käsillä taputtamaan heille hurraten. Myöhemmin selvisi, että meillä oli ollut viimeinen muistista ajettu rasti väärä ja oikea rasti olisi ollut vähän edempänä. Mahtava pummi siis ratkaisi kisan, joten eiköhän tästä oppinut jotain tai sitten ei...

Muuten suoritus oli liki täydellinen, vauhti oli sekajoukkueelle erinomaista, vaikka hinaustaktiikkaa ei käytetty lainkaan ja Laura leimasi suurimman osan rasteista.

Kisa oli myös hyvin järjestetty ja suunnistuksen tasoltaan sopiva. Myös alun melonta oli hauskin melonta pitkään aikaan. Jos parannusehdotuksia pitää kertoa, niin ehkä tunnin lisämatka kisaan ei olisi ollut pahitteeksi ja rastit sellaisiin paikkoihin, jottei niitä voi sekoittaa keskenään:)

Võhandu maraton - Melontakisa virolaisittain

2010-04-20T10:35:00.008+02:00

Omjakon otti osaa Vohandu maraton –melontakilpailuun lauantaina 17.4.2010. Kisa starttasi lauantaina aamuna kello 7.00 Võrun kaupungista, joka sijaitsee Tamula-järven rannalla. Matkaan lähdettiin kahden auton voimin perjantai-iltana ja perillä Võrussa oltiin yöllä kahden maissa. Matkaan lähtivät Heikki ja Jaakko, Kaisu, Heikin veli Tero ja toisessa autossa Pete, Outi ja Olli Vaittinen. Jää nähtäväksi, monetko sakot postimies kantaa kotiin, koska valvontakameroiden salamavalot välähtivät kummankin auton kohdalla… Noin 3 tunnin ajomatkan jälkeen otettiin unta palloon noin neljäksi tunniksi ja seuraavana aamuna ajettiin starttiin parin kilometrin päähän Tamula-järvelle. Tapahtuma keräsi suuren suosion ja lähtöviivalla olikin ruuhkaa, koska osanottajia oli huimat 316 kanoottia, kajakkia tai muuta vastaavaa menopeliä! Virossa nähtävästi kestävyysurheilu on pop. Kalusto ja melontatyyli olivat erittäin kirjavaa. Matkaan lähti kaikenlaisia menopelejä sukkelista kajakkikaksikoista kumilauttoihin ja puisista kanooteista soutuveneisiin saakka.

Startin jälkeen melottiin noin neljä kilometriä järvellä ja kulkupelien letka venyi jo tässä vaiheessa about kilometrin pituiseksi. Eroja siis tulisi valtavasti päivän kuluessa. Järvipätkän jälkeen alkoi joki, jota pitkin koko loppureitti kulkikin.

Heikki ja Jaakko kanootti/miehet –sarjassa vetivät hyvin heti alusta lähtien: He menivät oman sarjansa kärkeen ensimmäisen 10 kilometrin aikana. 20 kilometrin kohdalla aikaa heiltä oli kulunut 1,53 tuntia kokonaissijoituksen ollessa 27. Reitin noin puolessa välissä, eli 53,5 kilometrin kohdalla aikaa oli kulunut 5,06 tuntia (kokonaissijoitus 15.). Heikki ja Jaakko selvisivät oman sarjan selkeään voittoon ajalla 9.37 tuntia kokonaissijoituksen ollessa 15. Eroa seuraavaan kanootti/miehet –sarjalaisiin he tekivät 18 minuuttia.

Outi ja Pete vetivät hyvin omassa sarjassaan eli kanootti/mix -sarjassa: startissa he ottivat kärkipaikan eikä sitä päässeet muut uhkailemaan. 20 kilometrin kohdalla aikaa oli kulunut 2,04 ja kokonaissijoitus oli 54. Noin reitin puolessa välissä, eli 53,5 kilometrin kohdalla aikaa oli kulunut 5,31 ja kokonaissijoitus oli 45. Maalissa 100 km:n kohdalla aikaa heiltä oli kulunut 10.20 tuntia ja kokonaissijoitus oli 32. Seuraavaan kanootti/mix –sarjalaisiin Pete ja Outi tekivät 1.11 tuntia.

Olli meloi yksikkökajakki/miehet -sarjassa hienosti ajalla 10.24 sijoittuen sarjassaan kahdeksanneksi. Ollin matkaa hidasti kuitenkin pieni loukkaantuminen, kun alittaessaan matalaa siltaa, osui pää sillan reunaan tehden miehekkään vekin leukaan ja huuliin. Olli oli 20 km:n kohdalla käyttänyt aikaa 2.06 ja oli 53,5 kilometrin kohdalla ajalla 5.31 tuntia.

Kaiken kaikkiaan suurimmat erot tulivat siltojen ja patojen ylityskohdissa, joissa kulkupeli oli kannettava toiselle puolelle estettä. Samoissa paikoissa melojien oli mahdollista saada huoltoa omilta huoltajilta sekä kisan järjestäjiltä, jotka tarjosivat ruokaa ja juomaa matkan varrella. Muut ratkaisun paikat olivat muutamat kinkkisemmät virtapaikat, joissa kaatuminen oli mahdollista. Virtapaikat menivät hyvin, mutta Heikki ja Jaakko sekä Outi ja Pete kummatkin joutuivat sen verran pysähtymään muutaman dropin ja kosken jälkeen, että saivat ylimääräiset vedet kaadettua kanootista pois. Kanootin keulaan viritetty pressu toimi todella hyvin muutamissa paikoissa vähentäen veden määrää kanootissa.

Reitti oli kokonaisuudessaan hieno: joki mutkitteli jatkuvasti, kulki välillä metsien ja välillä maalaismaisemien läpi. Joki virtasi koko kisareitin pituudelta, välillä hiukan vuolaammin ja välillä vähemmän. Muutamat padot vauhdittivat virtausta ja melojien etenemistä. Vettä oli paljon ja välillä oli vettä noussut joen yli kaislikkoon ja ruohikolle.

Tero ja Kaisu olivat huoltamassa melojia ja tekivät sen erittäin hyvin! Melojat pääsivät jatkamaan matkaa lähes pysähdyksettä, saaden uutta evästä ja juomaa mukaan seuraaville pätkille. Huolto oli sen suhteen mukava toteuttaa, kun melojat eivät hajaantuneet liikaa ajallisesti reitille.

Reissu jatkui maalista Tarton iltaan, ohjelmanumerona banketointi. Hotellille päästyään porukka lähti kaupungille syömään vanhaan tunnelmalliseen ravintolaan kuunnellen paikallisen bändin musiikkia. Olli voitti banketin selkeästi! Ehkä Ollin voiton ratkaisi melonnassa tapahtuneesta kolhusta turvonneet huulet. Reissu oli kaiken kaikkiaan onnistunut! Kisa on hyvä startti kesän melonta- ja kisakauden avaukseen ja sitä voi lämpimästi suositella kaikille melonnasta pitäville. Tapahtumassa on rento meininki ja järjestelyt toimivat hyvin.

Kirjoitti Outi

Lähettäjä 2010-04-17_vohandu

Jaakon kommentit:

Ensikertalaiselle tapahtuman teki mielenkiintoiseksi ensinnäkin seikkailulliset tekijät kun ei voinut oikeen varmistua mitä tuleman pitää. Vanhoja kuvia katsellessa sai kuitenkin sen verran betaa että pystyimme suunnittelemaan varustusta/kalustoa. Päätimme lähteä matkaan Acronin WW:llä, sillä se on meidän painoisilla melojilla lähes yhtä nopea kuin Marte. Matkalle tarvitsee tietysti vielä kymmenisen kiloa ruokaa ja juomaa, jolloin Martre uisi jo todella syvällä. WW:llä ei kantavuus tule vastaan ja käsiteltävyys, korkeammat laidat jne. ovat plussaa.

WW:n varustimme keskikolmanneksen täyttävällä noin 200 litran kellukkeella. Tämä pitämään osan sisään työntyvistä kuohuista ulkona ja pyörähdyksen sattuessa nopeuttamaan matkan jatkumista.

Kisan kulku:
Alun järvipätkällä iskimme Latvian melontakunkkujen kanootin peesiin ja sama asetelma säilyikin ensimmäiset 15 kilometriä. Latvialaiset meloivat korkeasta polviasennosta: helvetin uljaan näköistä verrattuna meidän neitimäiseen tikkaukseen! Välillä menimme rinnalle ja yritimme ohi, mutta Latvialaiset laittoivat lumilapion kokoiset melat heilumaan muutaman sadan metrin ajaksi, jolloin sinnittelimme juuri ja juuri kyydissä. Latvialaisilla oli takataskussa myös moninkertainen määrä hienoja melaliikkeitä, meidän yhteen (=suoraan eteenpäin) verrattuna.

Jossakin vaiheessa Latvian poikien menoon tuli pieni suvantovaihe, jolloin laitoimme vilkun päälle, emmekä nähneet heitä sen koommin. Emme ehkä olisi uskaltaneet lähteä ohi jos olisimme siinä vaiheessa tieneet heidän meriittinsä: 5 vuotta pelkkiä voittoja Baltiassa, Yukonin kolmas jne...

Ohittamisen jälkeen saimme hyvän peesin jostakin kaksikkokajakista, jonka turvin teimme eroa nyt haastajiksi muuttuneisiin kilpakumppaneihin. Samalla virtakin alkoi voimistua ja kajakkeja alkoi tulla perä edellä vastaan. Kajakkisarjalaiset olivat saaneet kaulaa alun tuulisella järvipätkällä, sekä joen alussa jossa ei virtausta ollut.

36 kilometrin kohdalla teimme pienen kauneusvirheen, kun rupesimme väistämään virtaavassa mutkassa ollutta puuta. Karahka tarttui perämieheen ja kohtahan sitä oltiin jo nurin. Heti alkoi jännittämään josko latvialaiset tulisivat takaa samalla kun me tässä uidaan. Kaatumisesta matkan jatkumiseen kului kuitenkin vain 90 sekunttia, vaikka virta meinasikin meitä jonkin aikaa kuljettaa. Kelluke auttoi ja nopeutti kanootin tyhjäämistä.

Reitillä oli pari isomppaa koskea, jotka selvitimme hyvin. Jouduimme toki käymään pariin otteeseen tyhjentämässä kanootin rannalla.

Keskivaiheilla kisaa oli suhteellisen paljon lyhyitä kantopätkiä, joissa ohitimme aina kourallisen kajakkeja. Saimme huollolta hyvin tietoa väliajoista haastajiin nähden ja matkan puolessa välissä alkoikin olla selvää että takaa ei tulla ohi jos ei mitään dramaattista satu. 30...40 kilsaa ennen maalia aloimme laskemaan että 10 tunnin alitus voisi olla mahdollinen (edellinen ennätys latvialaisten 10h 40min). Tämäkin alkoi olla selviö kun 20 kilometriä oli jäljellä. Viimeinen jännitys oli Peten ja Heikin veto, jonka Heikki vei 3 minuutin turvin. Eli saimme kiskoa ihan kunnolla loppuun asti.

Mukava tapahtuma, näitä lisää. Yukon...?

Acronit Võhanduun

2010-04-15T21:38:00.005+02:00

Viikonloppuna Omjakon lähtee 100km mittaiselle Võhandu kanoottimaratonille testaamaan melontakuntoa kanootilla. Useampaan vuoteen Omjakonia ei ole kanoottimelonnassa Suomessa kunnolla pystytty haastamaan, joten saa nähdä miten Baltian parhaat melojat pystyvät siihen kotivesillään. Avoimeen kisaavat Jaakko ja Heikki Acron osallistuvat Acron WhiteWaterilla. Sekasarjassa puolestaan Outi lähtee Acron WhiteWaterilla matkaan parina Petri Forsman.

Kisan kotisivut, joissa on myös linkki live-seurantaan.
http://www.vohandumaraton.ee

Poland winter adventure 2010/Pronssisoturit

2010-03-03T20:06:00.009+02:00

Puhelimeni soi keskiviikkoiltana 10.2.2010. Heikki kyseli alustukseksi, minkämoisella iskulla olen lähdössä tulevan viikonlopun umpihankihiihtoihin. Seuraava kysymys oli, lähdenkö Puolaan legendaariseen Bergsoniin seuraavalla viikolla. Omjakonin porukkaan oli viimehetkellä auennut sairastelun vuoksi paikka ja siihen haettiin kuumeisesti kova kuntoista kilpailijaa. Tarjolla oli 3-5vrk ja noin 420km tasangoistaan tunnetun Puolan kumpuilevaa maaseutua. Vastasin kuitenkin, että ”voisihan tuo kiinnostaa, mutta taitaapa jäädä väliin kun on töitä ja kaikkea semmoista”. No seuraavana yönä alkoi kuitenkin vähän kuumottaa, että jos kuitenkin ihan oikeaan pitkään kisaan lähtisi tutustumaan, kun kerran pyydetään. Töissä sitten varovaisesti kyselin, ja sainkin yllättävän myönteisen vastauksen ylimääräiseen lomapyyntöön. Joten ei muuta kuin Heikille viesti, että lähden mukaan, jos tilaa on. Sunnuntai-iltana Umpihankihiihdoista palatessa puhelin sitten soi, ja tuli tieto, että perjantaina olisi lähtö seuraavaan kisaan, kohti Puolaa.

Minulle jäi kolme päivää aikaa kerätä ja pakata tavarat. Siinä välissä piti vielä käydä Heikin vetämässä köysitekniikkakoulutuksessa Hervannan mäkitornissa. Sain kuitenkin kaikki varusteet ajallaan kasaan ja yllättävän hyvin tavaraa löytyi omista varastoista. Oli suksen voitelua ennen töihin lähtöä ja pyöränkasausta iltamyöhään. Torstaina kamat olivat kasassa ja Tumen karavaani nouti lastin kyytiin. Itsellä kisamatka alkoi vasta perjantai-iltana, kun lensimme Heikin kanssa Tampereelta Riikaan. Tume ,Laura ja zöurnalistimme PX olivat ajelleet jo perjantaina Viron läpi Riikaan meitä vastaan. Nyt joukkue oli ensikertaa kokonaisuudessaan kasassa. Ihan vierasta porukka ei itselleni ollut, sillä olinhan toki tavannut Omjakonin väkeä kisoissa ja edellisenä syksynä olin mukana seuran syysristeilyllä Vammalasta Poriin. Luotin siihen, että toimeen tullaan.

Matka jatkui vielä vajaan vuorokauden ajolla pitkin Via Balticaa, ja edelleen Puolan läpi. Yksi kolmasosa reissusta oli selvitetty, kun saavuimme lauantai-iltana 20.2. Simo Silmun siivittämänä Huitsin Nevadaan… siis kilpailukeskukseen. Ensimmäisen illan ohjelmassa oli majoittautumisen jälkeen haastaa paikallinen pitsanpaistaja. Siinä joutuivat kyllä vähän raskaammankin sarjan seikkailijat nöyrtymään ja poistumaan ravintolasta pahvilaatikon kera. Isoja oli.

Sunnuntaina 21.2. pakkasimme vaihtokasseihin osuusvarusteita ja pari kassillista suklaapatukoita kera Barnien(Virolainen lastenherkku, joka on ylivertainen eväs kovassa pakkasessa). Kilpailumateriaali jaettiin sunnuntain aikana ja sen jälkeen alkoi vaihtokassien sijainti ja niissä tarvittavat varusteet selkeytyä. Tosin useampaan kertaan piti tavaroita siirtää kassista toiseen, jotta ne olisivat saatavilla oikeasta paikasta oikeaan aikaan. Vaihtopaikkoja oli hotellihuone ja kaksi muuta paikkaa. Muissa kuin hotellihuoneessa käytiin kaksi kertaa. Vaihtokassit pysyivät koko kisan ajan niillä paikoilla, joille ne oli toimitettu kisan alussa. Varusteet piti siis miettiä suht tarkkaan, jottei mistään vaihdosta puuttuisi mitään tärkeää.

Maanantaiaamun valjetessa oli viimeiset kunnon yöunet nautiskeltu ja lähdimme tankkaamaan aamiaista. Vuorossa oli enää vaihtokassien siirtäminen järjestäjälle ja lähtöpaikalle siirtyminen. Lähtöpaikkana toimi Rabka-Cityn keskustassa sijaitseva amfiteatteri, jossa joukkueita myös kuvattiin ennen starttia.

Viimein järjestäydyttiin yhteiskuvaan kaikkien joukkueiden kanssa, jonka jälkeen vuorossa oli lähtölaukaus.

Stage 1: Suunnistus 5km

Kisa alkoi lyhyellä puistosuunnistuksella, jossa kierrettiin 12 rastia vapaassa järjestyksessä. Kevyesti hölkäten kiersimme rastit sujuvasti, tullen takaisin amfiteatterille kärjessä Ukrainalaisten kanssa.

Stage 2: Hiihto 31km

Amfiteatterilta nostimme reput selkään ja hiihtovälineet kantoon ja lähdimme etsimään ladun päätä kaupungin itäpuolelta. Olimme käyneet jo vähän verryttelemässä pyörällä edellisenä päivänä ja tiesimme suurin piirtein mistä ja minkälaisena ladut lähtevät, joten osuimme ladun alkuun kärjessä. Olimme varustautuneet tavallisilla perinteisen välineillä ja hieman toivoneet pakkaskeliä, jotta pitoa olisi saatu tavan voiteilla. Sää oli kuitenkin kauniin keväinen ja lumi märkää, joten lähdimme lipsuttelemaan noin 700 korkeuserometrin nousua. Alkumatkasta muutama nousukarvoin varustautunut joukkue hiihti ohitsemme ja jätti meidät kävelemään jyrkimpiä nousuja sukset kädessä. Toivoimme lumen kuitenkin kylmenevän ylempänä, jotta suksi alkaisi toimia, mutta eipä ne pidon osalta toimineet.

Osuuden ensimmäisellä rastilla (no2) meinasi jo kisainto laantua kun kaivoimme leimauskortteja esiin. Heikiltä kun löytyi kaulasta vain tyhjä naru. Kortti oli irronnut jossain alkutouhotuksessa. Parin kirosanan jälkeen lykimme kuitenkin rastille jututtamaan järjestäjiä. Muutaman puhelinsoiton jälkeen saimme kuitenkin käskyn jatkaa matkaa, sillä kaikki rastit sitä ennen olivat olleet miehitettyjä ja sakkoja ei silloin sääntöjen mukaan tule. Mitään vahinkoa ei tästä siis aiheutunut.

Yli tuhannessa metrissä suksi alkoi toimia kohtuullisesti ja saavutimme muita joukkueita aina tasaisemmilla osuuksilla. Näillä hiihto sujui nopeasti ilman nousukarvoja. Neljättä rastia lähestyessä aloimme laskeutua huippuharjanteelta alemmaksi melkoisen vauhdikkaita laskuja myöten. Eräässä laskussa kuului pahanlaatuinen napsahdus, kun Heikin toinen suksi katkesi tiukan jarrutuksen aikana. Sukset siis reppuun ja tossut jalkaan ja juosten osuus loppuun. Onneksi olimme jo osuuden loppupuolella. Jyrkistä alamäistä johtuen juoksu taisi olla jopa nopeampaa kuin sukset jalassa rymyäminen. Vaihtoon saavuimme juuri, kun kärkijoukkue kurvasi vuoristomajan pihasta pyörillä liikkeelle.

Stage 3: Pyöräily 110km

Lähdimme ajamaan kiinni hiihdon aikana karkuun päässyttä kärkeä. Tavoitteena oli olla kahden kärjessä ensimmäisellä köysitehtävällä, sillä tiedossamme oli, että siellä on vain kaksi suorituspaikkaa. Jo ensimmäiselle pyöräilyrastille (no6) mennessä saimme hieman esimakua pyörän tunkkauksesta, kun työnsimme pari lumista polkuylämäkeä.

Rastilla näimme kolme edellä menevää joukkuetta ja rastin jälkeisessä tiukassa nousussa iskimme kolmantena olevasta joukkueesta ohi. Seuraavassa pitkässä jäisessä alamäessä he rullasivat kuitenkin nastarenkailla rohkeammin ja kävivät vielä hetken edellämme. Tasamaalle tullessa myllytimme kuitenkin ohi, ja nousimme kolmanneksi. Toisena ollutta joukkuetta emme tiukasta ajosta huolimatta saaneet kiinni ennen köysitehtävää. Eroa jäi reilut kolme minuuttia. Jouduimme siis odottelemaan toista tuntia omaa suoritusvuoroamme. Myöhemmin saimme kuulla, että odotusaika hyvitetään kilpailun lopussa. Tuossa vaiheessa kisaa kuitenkin odottelimme tuskaisena pääsyä köysitehtävään.

Ja melko tuskainen tehtävästä tulikin. Tehtävänä hiissata itsensä pyörän ja repun kanssa parisataa metriä köyttä pitkin joesta yli pimeässä yössä. Eikä mitään köysiliukua, vaan loivaa ylämäkeä koko matka. Puoliväliin köyttä pääsi käsivoimin vetämällä, sitten jumarit kiinni ja hitaasti jalkalenkillä työntelemällä alkoi vastapuoli pikkuhiljaa lähestyä. Muutaman kerran joutui kuitenkin käsistä ravistelemaan happoja pois. Kunnialla selvitimme ensimmäisen köysitehtävän. Tätä hauskuutta oli vielä tiedossa paljon tämän kisan aikana.

Loppupyöräily sujui mukavasti, vaihtelua toi muutama lyhyt tunkkauspätkä ja kyläteillä tervehtivät koirat. Vähän ennen aamun valkenemista saavuimme vaihtopaikalle B. Babia Goran juurelle. Vaihdossa kuumat vedet Retkimuona-pussiin, kuivat vaatteet päälle ja evästä reppuun.

Stage 4: Trekking 41km

Lumikengät repussa lähdimme iskemään Babia Goran eteläseinämää ylöspäin. Tiedossa oli 1000m nousua kolmen kilometrin matkalla. Aamu valkeni sopivasti puolivälissä nousua ja puurajassa kiinnitimme lumikengät jalkaan tuomaan lisäpitoa jyrkkenevässä nousussa. Ylhäällä n. 1700m korkeudessa näkyvyys oli lähellä nollaa sumun ja lumisateen takia ja tuuli kohtuullinen 45m/s. Kuoripukujen räpättäessä puskimme huipun yli ja löysimme pakollisella reitillä sijainneen lisärastinkin sujuvasti.

Huipulta kurvailimme edellä menneiden jälkiä alas vähän väärälle laidalle, mutta Heikin tarkkaavaisuuden ansiosta korjasimme suunnan jälleen oikeaksi ja pääsimme oikealle reitille. Alhaalla kulku jatkui mukavia lumisia polkuja. Poikkesimme välillä reitille osuneeseen levin kokoisen laskettelurinteen juurella sijaitsevaan ravintolaan hampurilaisille. Siitä matka jatkui seuraavalle mäelle -tietysti suoraan laskettelurinnettä pitkin.

Huipulta jatkoimme vuoristomajalle, jossa oli seuraava rasti (no11). Rastilla näimme jo vilaukselta edellä menevän tsekkijoukkueen. Vuoristomajalla oli yllätystehtävänä opiskelijoiden pitämät palikkatestit. Mitähän vuorokauden kisaaminen vaikuttaa avaruudelliseen hahmottamiseen? No, palikat järjestykseen ja muutos reittisuunnitelmiin; Babia Goran huipulle kiellettiin menemästä kovan kelin vuoksi. Piti kehitellä vaihtoehtoinen reitti, joka tarkoitti teitä pitkin kiertämistä takaisin vaihtoon.

Vaihtoon tullessa oli vielä valoisaa, joten ei voinut jäädä nukkumaan. Ei muuta kuin reitterit naamaan ja fillari alle.

Stage 5: Pyöräily 149.5km

Vaihtopaikalta lähtiessä oli tiedossa pari pitkää alamäkeä pienemmillä ja lumisilla teillä. Oli tärkeää keretä näistä läpi ennen pimeän tuloa. Alavammissa laaksoissa olisi sitten hyvä myllyttää pimeälläkin. Alamäet menivät hyvin, mutta pimeän tultua alkoi leppoisan tyynessä kelissä uni maistua pyöränkin selässä. Yritimme katsella ravintolaa, jossa pitää uni ja ruokataukoa. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt mistään, joten poikkesimme vielä avoinna olevaan ruokakauppaan. Heikki otti sillä välin ensimmäisiä torkkujaan kaupan pihassa. Matka jatkui ja vietimme yötä pyörän selässä muutamia rasteja keräillen.

Rasti no15 oli merkitty observatorioon. Toivoimme, että siellä olisi mahdollisuus ottaa torkut sisätiloissa. Observatorio tietysti sijaitsi mäellä (904m). Pääsimme siis taas vähän maistamaan pyörän tunkkausta, sillä osuuden varusteet oli vietävä rastille asti. Saimme rastihenkilökunnalta luvan ottaa torkut observatorion aulassa ja oikaisimme aulan penkeille. Rastimies piti ilmeisesti kovin hauskana pyyntöämme herättää meidät kymmenen minuutin päästä. Mielestämme sopivat unet 36h kisaamisen jälkeen. Saimme kuitenkin herätyksen ajallaan ja piristävät torkut. Laura tosin taisi häiriintyä nukahteluani penkin toisessa päässä niin, ettei kerinnyt nauttia näistä unista. Observatoriolta alas rymytessämme näimme muidenkin ottavan torkkuja. Tsekki-joukkueen jätimme nukkumaan heinälatoon ja jatkoimme pyöräilyä kohti seuraavaa rastia ja köysipuistoa.

Köysipuistossa tehtävänä oli jumaroida suuren siirtolohkareen negatiivinen sivu ylös. hypätä löysään traverseköyteen ja kiertää osa lohkareesta köyteen tukeutuen. Lopuksi piti laskeutua alas köydellä. Olimme tässä vaiheessa siirtyneet kilpailussa toiseksi ja seuraavat joukkueet tulivat vastaan vasta, kun lähdimme köysipuistosta eteenpäin.

Seuraavaksi oli vuorossa kilpailun virallinen pyörän tunkkauspätkä. Rasti no18 sijaitsi näkötornilla 1171m korkeudessa, ja ajettava tie loppui 600m korkeuteen. Useampi tunti siinä taisi mennä, kun väänsimme pyöriä lumista uraa kukkulan laelle. Siellä oli myös pieni köysitikas ja laskeutumistehtävä piristämässä. Aamukin oli valjennut laelle tullessa ja niin siinä oli mukava lähteä valoisassa saattamaan pyörää takaisin alamäkeen samaa reittiä. Alas kun oli nopeampi suunta. Matkalla vastaan tuli kolmantena oleva joukkue ja eroa oli jo mukavan oloisesti.

Loppuosuudella oli vielä yksi rasti haettavana. Juuri ennen Rabka-Cityyn saapumista teimme siis vielä pienen mäkiharjoituksen, jotta saisimme kaiken ilon irti tunkkauksesta. Lopuksi hotellille syömään ja vähän nukkumaan.

Stage 6: Trekking 56km

Puolituntia ehdimme nukkua hotellin sängyissä, kun piti jo kiireesti vetää seuraavan osuuden varustus päälle. Ennalta oli tiedossa, että tulossa on pitkä osuus ja kisa ratkaistaisiin tällä osuudella. Osuudella oli kuusi rastia ja suurin osa oli lajille ominaisesti mäkien huipuilla. Kaikki rastit vaativat nousun yli 900 metrin korkeuteen, ja välillä toki laskeuduimme jokilaaksoihin noin viiteensataan metriin. Meillä oli toiset lumikengät vaihdossa odottamassa tätä osuutta ja niinpä kiinnitimme ne reppuihin ja suuntasimme kohti ensimmäistä vuorta.

Nousu-urana käytimme paikallista hiihtoreittiä. Millä lie tarkoitettu hiihdettäväksi, sillä nastalenkkareillakin teki tiukkaa päästä ylös, mutta. Tasaista vauhtia pääsimme kuitenkin huipulle. Taisi pyörän tunkkaus painaa kuitenkin jaloissa, sillä rastin jälkeisellä köysitehtävällä totesimme tsekkijoukkueen päässeen edellemme. Jouduimme odottelemaan hetken, että he suorittivat köysitehtävän.

Köysisillasta pääsimme jo rutiinilla yli, mutta samalla paikalla piti myös etsiä pari rastia ”luolista”. Tämä meinasi tuottaa hankaluuksia, sillä rastit olikin piilotettu kivien alle myyrän mentäviin reikiin, eikä mihinkään luoliin. No, lopulta saimme leimat ja matka jatkui.

Seuraava rasti oli taas luola. Aloimme jo epäillä, että olemmeko vahingossa menneet rastista ohi, jos luola on vastaava kuin edellisellä tehtävällä. Hetken karttaa ja korkeusmetrejä tutkittuamme, jatkoimme kuitenkin matkaa ja löysimme rastin ihan oikeasta luolasta. Samalla kuitenkin puolalaisjoukkue pyyhkäisi vauhdilla juosten ohitsemme. Tässä vaiheessa aloimme epäillä, että varustuksemme on vähän turhan järeä näin nopealle osuudelle. Muut joukkueet menivät trikoissa ja pikkurepuissa juosten, kun itse olimme varustautuneet enemmänkin kuoripuvuilla ja lumikengillä suoritettavaan vuoristotrekkaukseen. Matkaa oli kuitenkin jatkettava ja paransimmekin vähän vauhtia.

Parilla seuraavalla rastivälillä alkoi yö ja univaje painaa. Nukuimme muutamia parin minuutin powernap:pejä, jotta pysyisimme hereillä kävellessä. Samaan aikaan omat jalkapohjani alkoivat antaa ensimmäisiä oireita. Aluksi pidin jalkapohjien pistelyä turvotuksen syynä ja löysäilin vähän kengän nauhoja. Tämä ei kuitenkaan helpotusta juuri tarjonnut. Askel lyheni sitä mukaa mitä irtonaisimmilta jalkapohjat tuntuivat.

Matkaa jatkettiin yön pimeydessä. Kaikilla taisi matka jo vähän painaa tässä vaiheessa. Tumella oli myös lieviä jalkaongelmia. Kokeneena pitkien kisojen kävijänä hän kuitenkin osasi rasvata jalkapohjiaan lyhyiden nukahtelutaukojen aikana, ja säästyi näin pahemmilta rakoilta. Heikille vaan taisi vauhti olla liian hidasta, kun ei meinannut enää hereillä pysyä. Onneksi ojanpohjat tarjosivat pehmeän alustan kellahtaa nukkumaan kesken kävelyn. Lauralle hidastuva matkavauhti taisi tarjota tilaisuuden vähän palautua ja keskittyä maisemien katseluun. Yön pimeinä tunteina polkujen varsilla näkyikin hänen mukaansa runsain mitoin villisikoja, jättiläishirviä ja muita kummajaisia, joista meillä väsyneemmillä ei ollut mitään havaintoa.

Viimein kaikki huiput saatiin kierrettyä ja alkoi viimeinen loputtomalta tuntuva laskeutuminen kohti viimeistä vaihtoa. Osuuden viimeisellä rastilla kurkistin jalkapohjiani, nahkat olivat irti, mutta koska ei verta näkynyt, jatkoin matkaa. Matka eteni varsin hitaasti, mutta valkeneva aamu antoi vähän lisää virtaa. Vielä oli edessä hiihtoa vajaa kolmekymppiä. Ei se mitään, kunhan vain ei tarvitsisi kävellä tai juosta. Trekin lopussa vähän pikitiesiirtymää ja pääsimme vaihtopaikalle. Seuraava joukkuekin oli saanut meitä yön aikana kiinni ja saapui heti perässämme vaihtopaikalle, alkaen kuitenkin nukkumaan.

Stage 7: Hiihto 28,5km

Vaihdossa söimme järjestäjän tarjoamat lihapullapastat ja vaihdoimme hiihtovarusteita. Itse keskityin lähinnä tyhjentämään nesteitä jalkojeni rakoista, jotta saisin monot vielä sopimaan jalkaan.

Hiihto-osuus alkoi kävelysiirtymällä ylemmäs vuorille. Sää oli vielä lämpimämpi kuin ensimmäisellä hiihto-osuudella, joten toiveet pidon saamisesta olivat kovin laihat. Luisto oli kuitenkin kohtalainen. Ylhäällä pääsimme työntelemään mukavia lumisia niittyjä ja vaellusreittejä pitkin. Ensimmäinen rasti (no 27) oli pienen piston päässä. Kun palasimme takaisin reitille, oli seuraava joukkue jo etsimässä samaa rastia yhden miehen voimin ja muut odottivat kilometrin päässä piston alussa, joten eivät he kovin kauaa olleet nukkuneet ja selkeästi koittivat haastaa meidät kisassa. Lisää vauhtia suksiin ja pitkä ylämäki tiukasti kohti seuraavaa rastia. Jalkaongelmat alkoivat unohtua, kun pääsi suksilla sujuttelemaan mukavissa maisemissa, ja kilpailukin muistutti itsestään, kun näimme välistä perässä tulevaa joukkuetta.

Seuraavalta rastilta lähdimme pitkään alamäkivoittoiseen pätkään, jossa saimme tehtyä eroa niin, ettemme enää nähneet toista joukkuetta. Vielä yksi rasti hiihtäen ja sitten viimeiset jäiset laskut kohti kylää. Kevät oli tullut kisan aikana ja viimeisiltäkin pelloilta olivat lumet jo lähteneet. Jostain kuitenkin mutkittelimme tiemme alas kylään ja viimeiselle köysitehtävälle. Matkalla kuulimme, että Puolalainen joukkue, jonka piti olla reilusti edellämme, ei ollutkaan vielä suorittanut köysitehtävää. Niinpä aloitimme vielä uuden iskun kohti kolmostilaa.

Köysirastia koukkasimme vielä tyylikkäästi vähäsen. Rastilla kuulimme että kolmantena Puolan mestarit olivat lähteneet jonkin aikaa ennen meitä kohti maalia, mutta meillä ei ollut kiirettä, koska tiesimme heidän järjestäjän reitillä antavan infon perusteella saavan sakkoja viimeiseltä osuudelta lukuisten sääntörikkomusten vuoksi. Suoritimme köysisillan joen yli kaikkine suksinemme ja reppuinemme. Lopuksi vielä lyhyt siirtyminen maalivaatteelle ja pullot auki.

Tuloksena kisasta oli pronssitila eli yksi Suomen kovimmista seikkailu-urheilusaavutuksista viimevuosilta. Edellä olleet Ukrainen Craft ja Tsekin Nutrend olivat tällä kertaa kisassa äärettömän kovia tuttujen maastojen ja usean Bergson talvikisaseikkailukisan kokemuksen ansiosta. Kun tulevaisuudessa seikkailu-urheilun mm-kisat järjestetään talvisessa Puolassa, niin kannattaa nämä tiimit pitää mielessä veikkauskioskille voittajaveikkauksia jätettäessä.

-Pekka "Teivis" Teivaanmäki

Omjakon pronssille Puolassa

2010-02-28T21:26:00.002+02:00

Omjakon taisteli itsensä kolmanneksi seikkailu-urheilun maailmancupissa Puolassa. Kisaraporttia seuraa lähipäivinä.

PWC studio

2010-02-20T21:23:00.061+02:00

KISAKUVIA
px:n kuvaamat videoklipit tältä aamulta (torstai) eka toka

-----------------------------------------------------------------
to 25.2 19:00 job well done and let the FUN BEGIN!
Maali saavutettu & kuohut juotu ajassa 79 h ...vai paljonkohan se oli

-----------------------------------------------------------------
to 25.2. 18:00

-----------------------------------------------------------------

to 25.2. 9:30

O M J A K O N viimeisessä vaihdossa. Eteneminen on mennyt hiukan kankeaksi. Matka painaa, mutta ainakin Lauran kikatus kuului taustalla, kun reportteri otti yhteyden kisapaikalle. Loppu on maaliin taistelemista...

1 tai 2 tiimiä on mennyt ohi mutta kokonaistilanteesta/sijoituksista ei ole varmuutta.

-----------------------------------------------------------------
ke 24.2. n. 18:00

CP21 (ulos)
48:11 #01 Craft Ukraine
50:24 #05 nutrend
50:53 #02 O M J A K O N
51:43 #06 rakiety.pl
62:02 #09
-----------------------------------------------------------------
ke 24.2. 13.00
O M J A K O N saapui huoltoalue C:lle pari tuntia kärjen (ukrainalaiset) perässä. Aikovat torkkua pari tuntia. Ukrainalaiset viettivät samassa huollossa 1h43min, mutteivät nukkuneet. Seuraavana 47 kilsan jalkapätkä.

TA C (sisään)
44:05 #01 Craft Ukraine
46:20 #02 O M J A K O N
4?:?? #05 nutrend
-----------------------------------------------------------------
ke 24.2. 09:49
Tuorein järjestys~noin tunti sitten rastilta cp 18. (O M J A K O N ilaisilla on mitä ilmeisemmin aikahyvitys 1h18min, mikä hyvitetään vasta maalissa. Jos tämä toteutuu niin ero tällöin kärkeen 1h26min)

PK18 / CP18
39:51 #01 Craft Ukraine
42:35 #02 O M J A K O N
43:31 #05 nutrend
-----------------------------------------------------------------
ti 23.3
Toinen kisapäivä kulkettiin sumussa ja kovassa tuulessa. Kaikki tiimit kärjessä päätyivät ottamaan noin tunnin torkut ennen pitkää pyöräpätkää. Fillariosuudella on luvassa myös köysipuisto. Kärjen tilanne fillariosuuden (stage 5) lähdössä:

27:16 #01 Craft Ukraine
28:47 #05 nutrend
29:24 #02 O M J A K O N
29:31 #06 rakiety.pl
33:20 #08 Groundhog Way
-----------------------------------------------------------------
ma 22.2.

Maanantaina mieleenpainuvin kokemus kisassa lienee reilu sata metrinen köysisilta, jonka joukkueeta ylittivät fillareiden kanssa. Tume kertoi haastattalussa tehtävän olleen raskas, mutta nyt loppujoukkuetta odotellessa on aikaa syödä ja levätä.

Kärjen järjestys vuorokauden vaihtuessa tiistaiksi (C6):
07:12 #01 Craft Ukraine
07:14 #05 nutrend
07:24 #06 rakiety.pl
07:24 #02 O M J A K O N
08:25 #07 KOMPAR Xstream
-----------------------------------------------------------------
su 21.2. klo 21.19
Kartat saatu, reitti rustattu ja alustavat taktiikat hierottu. Kärjessä voi joutua avaamaan uraa pitkiäkin pätkiä vaikka tuoretta lunta ei olekaan tullut ihan heti. Ensimmäisen satasen fillaroinnin jälkeen voi olla kyttäilyn paikka, sillä koko seuraava trekki tungetaan umpiseen. Järjestäjä on ollut kaukaa viisas ja osoittanut trekkiä edeltävän huollon telttatyyppiseen ratkaisuun, eli eiköhän se routa porsaan reitille aja. Unta kuuppaan...

-----------------------------------------------------------------
la 20.2. klo 19.03
Omjakonin poppoo on saapunut ehjin nahoin (!) ja suorin pellein (?) pelipaikoille. Puolalaisille rekkakuskeille lähetetään lämpimiä terveisiä. Seuraava haaste: elämää suurempi pizza.
-----------------------------------------------------------------

Poland Winter Challenge 2010 -info:

Lähtö: 22.02.2010 klo 13.00 (suomalaista aikaa)
Stage 1 – 5,0 km - SUUNNISTUS
Stage 2 – 31,0 km - HIIHTO/JUOKSU/TREKKAUS(LUMIKENKÄILY)
Stage 3 – 110,0 km - PYÖRÄILY
+ Köysitehtävät 1, sis:
- JOEN YLITYS KÖYSIÄ PITKIN FILLAREIDEN KANSSA
- KÖYSITIKKAAT
- KÖYSISILTA
- LASKEUTUMINEN
Stage 4 – 41,0 km - TREKKAUS/LUMIKENKÄILY
+ Erikoistehtävät ss1 ja ss2
Stage 5 – 149,5 km - PYÖRÄILY
+ KÖYSIPUISTO
+ KÖYSITEHTÄVÄT 2
Stage 6 – 56,0 km - TREKKAUS/LUMIKENKÄILY
+ KÖYSISILTA
Stage 7 – 28,5 km - TREKKAUS/HIIHTO
+ KÖYSISILTA
MAALI!

SIJAINTI (kisakeskus):
Rabka-Zdrój, (60 km Krakovasta etelään, Tatravuorten kupeessa)

LAJIT:
- hiihto (59.5 km)
- trekkaus/lumikenkäily (102 km)
- fillarointi (259.5 km)
- kiipeily-/köysitehtävät
- erikoistehtävät (luolat, kaivokset ym.)
- YHT: 421 km / 5 vrk (max.) non-stop

Poland Winter Challenge

2010-02-16T19:42:00.007+02:00

Omjakon lähtee Puolaan hakemaan mestaruutta "maailman kovimmasta" seikkailukisasta Poland winter challengesta 21-28.02.2010.
Tiimillä on luvassa 60km hiihtoa, reilut 100km lumikenkäilyä, paljon kiipeilytehtäviä ja 260km pyörän tunkkausta hangessa. Toivottavasti Puolan pyöräpolut on yhtä hyvin lapioitu kuin viimeviikon Talvi tour de Tampereella, sillä muutoin 5vrk kisa-aika ei riitä kenelläkään maaliin pääsyyn.

Joukkueessa kisaavat Laura Salminen, Pekka Teivaanmäki, Tuomas Hallila ja Heikki Hihnala. Pahimpia haastajia lienevät viimevuoden kisan voittaja Tilak, Puolan mestarit Kielbalskin johtamana ja Ukrainalaisten toinen joukkue.

Kisanaikana blogiin tulee myös raportteja paikalla olevalta suomalaiselta kisaraportteriltammme PX:ltä.

Winter Xdream 2010-Voittoraportti

2010-01-27T21:43:00.001+02:00

Omjakonin vuosi 2010 käynnistyi voitokkaasti, kun Tume, Japi ja Laura kävivät Virossa pokkaamassa sekasarjan voiton Nike Winter Xdreamissa.

Järjestyksessään kuudes Winter Xdream järjestettiin tällä kertaa lähellä Pärnua. Yksi Baltian kisojen haastavimmista tehtävistä tuntuu aina olevan kisakeskuksen löytäminen. Nytkin navigaattori ilmoitti keskellä ei mitään, että perillä ollaan, ja vielä opastekyltin nähtyämmekin ajoimme kilometritolkulla harhaan. Lopulta Jõulumäe Tervisespordikeskus kuitenkin avautui edessämme. Tontturekvisiitan syvin olemus ei meille ihan auennut, mutta mahtavat ulkoilumahdollisuudet paikka tarjosi. Lauantain iltapuhteena kävimme haistelemassa maastoa ja verryttelemässä matkan kangistamia paikkoja kevyellä hiihtolenkillä. Metsittyneiden dyynien päällä kiertelevät ladut olivat erinomaisessa kunnossa ja profiililtaan sellaisia, että kilometrit taittuivat lähes huomaamatta.

Kisa-aamu sarasti pirteässä 25 asteen pakkasessa. Parikymmentä joukkuetta oli pelästynyt lämpömittarin lukemia, mutta 150 lähti uhmaamaan talvisia olosuhteita - lähtöalueella riitti siis säpinää.

Winter Xdream on rogaining-tyyppinen kisa, jossa joukkue saa itse valita, millä lihasvoimakäyttöisellä tyylillä maastossa liikkuu. Suuri osa tiimeistä juoksi, mutta me luotimme hiihtovoimaamme ja otimme allemme pertsan sukset. Se oli ehdottomasti oikea valinta. Vaikka etenemisemme näytti paikoitellen enemmän suksijuoksulta kuin hiihdolta, oli se silti kevyempää kuin tarpominen pehmeillä poluilla ilman suksia. Ja kovemmilla kelkkaurapätkällä lähes lensimme jalkaisin liikkuneiden joukkueiden ohi.

Edellisen vuoden kokemuksiin perustuva kuuma vinkki oli, että kannattaa ensimmäisenä suunnata suorittamaan kisaan kuuluva yllätystehtävä, koska sen lomassa on todennäköisesti aikaa suunnitella reittiä - kartat nimittäin saatiin vasta minuutti ennen lähtöä. Moni muu joukkue oli liikkeellä samalla taktiikalla ja niinpä lähtölaukausta seurasi kiivas kilpajuoksu Joulumaan curling-hallille. Leimauslaitteella käydyn painikisan jälkeen saimme selville, että vain yksi heittää kiveä ja muut kannustavat. Niinpä suunnistajan rooliin yksimielisesti valittu Japi alkoi paneutua karttaan ja Tume lähti jäälle liukastelemaan. Curling-kivi piti saada määriksellä pesään ja kolmannella yrittämällä se onnistui. Hyvä niin, sillä muuten tiedossa olisi ollut sakkolenkki. Tämä sääntö meille tosin selvisi vasta saunan lauteilla – kovin laveasti eivät järjestäjät tehtävän aikana jakaneet ohjeita englanniksi.

Sitten päästiin myllyttämään. Valtaosan ajasta painelimme menemään kelkkauria ja pöpperöisiä polkuja pitkin. Matkan varrella muistui taas mieleen, että hiihto epämääräisellä uralla on aivan eri laji kuin hiihto kivikovalla höyläladulla… Aluksi urilla oli pientä tungosta, mutta vähitellen porukka hajaantui ympäri kisa-aluetta. Hyvä niin, sillä ohittaminen ei ollut ihan yksinkertaista. Onneksi suurin osa joukkueista antoi aika kivasti tilaa suksilla suihkiville ”soomalaisille”. Sukset luistivat yllättävän hyvin pakkaslukemiin nähden, eikä kylmä muutenkaan kiusannut. Eräällä avosuopätkällä päinvastoin tuntui, että aurinko porotti aivan tuskastuttavan kuumasti. No, ehkä se tuska kuitenkin johtui jostain muusta seikasta…
Japin tekemä reittisuunnitelma oli erittäin onnistunut, sillä alkumatkasta pääsimme hiihtämään paljon kelkkauria pitkin ja loppupään umpihankiväleille oli meidän sinne ehtiessämme jo tallautunut vahvat polut. Suunnistus sujui kuin rasvattu ja vauhtikin säilyi melko tasaisena läpi kisan, vaikka nivuset alkoivatkin viimeisen tunnin aikana huomautella, että suksijuoksu alkaisi riittää..

Maalileimat kuittasimme ajassa 3.28.52. Edellemme ehti 6 miesjoukkuetta, joista ainakin kahdessa oli edustajia Viron suunnistusmaajoukkueesta. Voittajan aika oli 2.57.49. Voittajat ja kolmanneksi tulleet olivat juosseet, muut edellemme ehtineet tiimit hiihtäneet. Vuosi sitten sekasarjan ykkössijan napannut ISC Adventure Team tuli nyt toiseksi ja jäi meistä noin 16 minuuttia. He olivat edenneet juosten.

Kisa oli hyvin järjestetty ja siitä jäi kaikin puolin tosi kiva fiilis. Tästä on hyvä jatkaa kauden seuraaviin koitoksiin!

Pronssia Kolumbiasta

2010-01-25T17:57:00.002+02:00

Kolumbiasta Tiimin jäsenet keräsivät pronssit mukaan helteisen taistelun jälkeen.

Voitto winter x-dream 2010

2010-01-24T16:35:00.002+02:00

25-asteen pakkanen ja vahva perinteisen hiihto takasivat kauden ensimmäisen voiton Omjakonille Virossa. Raporttia seuraa lähipäivinä.

Winter Xdream 2010

2010-01-18T20:21:00.002+02:00

Samaan aikaan kun osa tiimistä hikoilee Kolumbian lämmössä lähtee
toinen joukkue mittaamaan alkukauden kuntoaan vähän talvisempiin
olosuhteisiin. Virossa kisataan tulevana sunnuntaina 24.1. perinteinen Nike
Winter Xdream, jossa tiimi pärjäsi hyvin myös edellisenä vuonna. Luvassa on muutaman tunnin mittainen rogaining-typpinen tapahtuma, jossa joukkueet saavat liikkua oman valintansa mukaan hiihtäen, juosten, pyörillä, lumikengillä tai vaikka pulkalla - miten vaan itse parhaaksi näkevät.

Pärnun seudulla käytävään kisaan lähdetään kokoonpanolla Tuomas Hallila, Jarno Mikkola ja Laura Salminen. Tiedossa on ainakin runsaasti kohtaamisia virolaisten seikkailijoiden kanssa - kisaan on ilmoittautunut lähes 170 joukkuetta!

Lisää kisasta: http://www.xdream.ee/

7 Cerros Medellin 21.1-24.1

2010-01-15T23:49:00.003+02:00

Tiimiläisille on luvassa mukavaa vaihtelua Suomen kireisiin pakkasiin, kun nokat suunnataan Kolumbian Medellinissä järjestettävään 7 Cerros Medellin kisaan! Tiimi kantaa kisassa nimeä Team Multisport.fi, joka hankki kisa/lentoliput kevään ansioikkailla suorituksilla. Porukassa mukana tällä kertaa Outi Seppä, Pekka "Wäiski" Sorjonen, sekä Mäkelän veljekset Ville ja Jaakko. Luvassa on matkaa reilut 200km ja aika-arvio järjestäjän mukaan on 36h. Jos arvio on tehty samalla täsmällisyydellä kuin lentolippujen hankinta, se tulee olemaan hyvinkin lähellä totuutta, sillä lentoliput saapuivat matkaajille vain 4 päivää ennen lähtöpäivää. Jaakko lähtee kisapaikalle Veronasta haistelemaan latinotunnelmaa jo maanantaina, kun muu porukka tulee perästä tiistaina. Matkalla on tarkoitus vaihtaa lentokonetta jopa kahdesti, joten pyöräkollien ja muiden varusteiden oikea-aikainen saapuminen Medelliniin ei aivan omissa käsissä ole. Tuloslista ratkotaan joka tapauksessa ensi viikonlopun paikkeilla, joten olkaahan kuulolla!

www.7cerrosmedellin.com

Bike Adventure Raid, Latvia,

2009-11-04T20:47:00.002+02:00

Latviassa on mielenkiintoisia seikkailukisoja ja tämä oli yksi niitä. Ohjelmassa n.200km pyöräsuunnistusta, rasteja erikoisissa paikoissa, vähän juoksua ja jonkin verran köysitehtäviä. Kisaan Omjakon otti osaa joukkueella Laura , Wäinämö, Ville ja Heikki.

Kisa alkoi 7-sivua pitkällä tulip-suunnistuksella, jossa oli mahdollisuus oikoa välillä, kun reitit sivuilla eivätä olleet järjestyksessä vaan erisivujen tulip-reitit leikkasivat toisiaan. Hyvin hankalaa hommaa hahmottaa ja reitin optimoimiseksi piti tulip-ohjeita ajaa vastapäivään ja välistä arpoa risteyksiä, kun kaikkiin suuntiin ei ollut etäisyyksiä saatavilla johtuen reittien risteytymisistä. Optimireitti oli 20km, johon ei kukaan selvinnyt. Me ajettiin n.50km jolla oltiin puolenvälin paremmalla puolella. Täytyy sanoa, että mielenkiintoinen osuus, jollaista ei ole tullut aikaisemmin mieleen. Hieno oivallus järjestäjiltä.

Toinen osuus oli 5km juoksuosuus ilmakuvakartalla. Helppoa oli meno ja uimassakin pääsi välillä käymään ja kärki läheni taas kisassa.

Kolmasosuus oli normaalia pyöräsuunnistusta. Koko osuuden pituus oli 25km ja jo ekarasti pummattiin sen verta, että saatiin osuuden tarvittavat kilometrit ennen leimausta kokoon:). No pummaaminen jatkui Latvian mielenkiintoisilla kartoilla vauhdin ollessa maailmanluokkaa. Välillä oiottiin pitkin peltoja, rautateita ja puronpohjia. Hauskaa oli, mutta kisaamisesta ei ollut oikein tietoakaan, kun samoilla sijoilla kisaavilla muilla joukkueilla oli puman disco-lenkkareita jalassa ja koulureppuja selässä. Suurinosa rasteista oli laitettu johonkin suonkeskelle tai puuhun n. 5 m korkeuteen. Näitä oli varmasti Lauralla hauska leimata, kun kisassa piti olla leimasin naispuoleisella jäsenellä sekä ranteessa, että pyörässä. Joten myös pyörää revittiin puihin ja pitkin suota pistorasteille. Osuuden lopussa oli vielä vähän jumarointia ja rastien kopiointia pakollisten tulitikkujen valossa.

Lopulta päästiin huoltoon, jossa kisan ratkaisevia rogaining-rastien koordinaatteja selviteltiin morsettamalla ja Sudokujen ratkomisella. Helppoa hommaa ja tiiimi kuittasin kisan nopeimman sudoku/morsetus/huolto-ajan

Huollon jälkeen alettiin taas ajamaan tosissaan kärkeä kiinni kahden tunnin takamatkalta edeten normaalilla tulip-suunnistuksella. Muutomaan otteeseen kiivettiin puuhun ja osuuden lopulla oli köysitehtäviä malmijalostamolla. Ensimmäinen tehtävässä piti kiivetä n.5m korkeuteen parvekkeelle leimaamaan ja laskeutua köydellä alas. Laura nousi nopeasti ja alkoi laskeutua, kun järjestäjän osoittama varmistuspisteeksi määritelty ruosteinen kaide petti. Ilman järjestäjien nopeaa reagointia kaiteeseen tarraamalla ja köyden onnekasta sijaintia(20cm kaiteen katkeamiskohdasta), maahan olisi tultu vähän liian nopeasti. Hyvän tuurin ansiosta mitään pahempaa ei käynyt, mutta aineksia pahempaan olisi ollut. Köysitehtävää jatkettiin adrenaliinin vallassa ja seuraava paikka oli kaivossiilo, jossa oli useampi kerros ja liikuttiin kokoajan ilmavissa paikoissa varmistuspisteiden varassa välillä laskeutuen. Komea mesta, mutta ei Länsi-Euroopan kiipeilyturvastandardien mukainen.

Lyhyen pyöräsuunnistuksen jälkeen oli valokuvasuunnistus kaupungissa, jossa piti selvittää rastipisteillä olevien kirjainten perusteella kolmen rastin sijainti. Oikeat kirjaimet löydettiin nopeaa, jonka jälkeen mietittiin n.27min minne mennä. Kellään ei ollut mitään käsitystä kirjainten kertomasta Broken factorysta ja epämääräisestä katuosoitteesta. Miettimisen jälkeen lähdettiin latvialais/ranskalaisen joukkueen perään, joille homma oli helppo. Ilman heitä varmaan paikkaa etsittäisiin edelleenkin. Kolmen rastin piilopaikkana oli vanha jättimäinen tehdasalue. Rasteja etsittiin kunnes paikalliset tiimit tulivat sanomaan, että alueesta on karttakin, jossa rastit suurinpiirtein näkyivät. Helppoa rastien hakua puolittainsortuneista tehdas halleista ja nistitalojen yläkerroista. Tämä lienee ollut kappale kauneinta Latviaa? Todellisuudessa masentavampia mestoja saa hakea.

Seuraavaosuus oli järjestäjä Normundiksen naispuoleisille kisaajille omistettu osuus. Lähes kaikki rastit olivat viemäriputkissa tai puitten latvoissa, joihin ei mahtunut kuin leimaaja ja pyörä. Joten miespuoleiset jäsenet saivat juoda hartsporttia sivusta katsoen, kun Laura haki rasteja viemäreistä, puista, adventure-siiloista ja muista kiipeilyllisistä paikoista pyörän kanssa.

Kärki kuitenkin tasaisesti läheni ja päästiin jo 30min päähän heistä, kunnes tuli jälleen paikallisia suosiva osuus, jossa rastiväliltä puuttui yksikarttasivu. Ei uskallettu lähteä suoraan painamaan, kun teistä ei ollut tietoa vaan tehtiin kierto. Tietenkin suorareitti olisi kartan halki mennyt ja turpaan otettiin reilu tunti seuraavaksi hitainta joukkuettakin vastaan.

Loppukisasta oli optimireittiä 90km pyörärogaining ja 8km juoksurogaining, johon sai lähteä vaikkei kaikkia pyörärasteja hakisikaan. Reippaasti ajettiin fillarilla ja pyöräosuudelta haettiin toiseksi eniten rasteja voittajien jälkeen ja rastikohtia käytetty aika oli kisanparas. Tosin se ei hirveästi lohduttanut, kun jo ennen osuutta oltiin ulkona voittotaistelusta.

Lopputuloksena oli 7.sija. Heikkosija, mutta tässä kisassa pärjääminen länsimaisille joukkueille on hyvin vaikeaa. Hengenvaarallisia kiipeilytehtäviä ja kikkailua oli paljon. Myös paikallistuntemuksesta ja latvian-kielen osaamisesta olisi ollut valtava etu. Hienoja rastipisteitä ja haastava kisa jokatapauksessa ja jos joku on kaivannut Alpon underground kisaa, niin tässä Latvialainen vastine sille.

BIke Adventure Race, Latvia

2009-10-28T18:03:00.003+02:00

Syksy etenee ja Omjakonin kauden viimeiset kisat ovat ohjelmassa. Ensiviikonloppuna Laura, Wäinämö, Ville Ja Heikki eli Suomen tämän hetken kovin seikkailukokoonpano lähtee latviaan 24h pyöräsuunnistuskisaan haastamaan Baltian parhaat seikkailu-urheilijat BAR:iin. Kisa koostuu pääasiassa pyöräsuunnistuksista erilaisilla historiallisilla kartoilla, jonka lisäksi kisassa on sopivan mittaisia juoksuosuuksia ja haastavia kiipeilytehtäviä. Saa nähdä miten tiimin käy. Kisa alkaa lauantaina klo:12.00 ja latviankielistä live-seurantaa on sivulla: www.raid.lv.

Outilla kisaajana ja Jörgellä huoltajana on reilun viikonpäästä ohjelmassa Portugalin MM-kisat Team Multisportin riveissä. Suomalaiset lähtevätkin kisaan ennakkosuosikkeina, vaikkei paikalla olekaan Suomen tämän kauden ehdottomasti parasta seikkailujoukkuetta Omjakonia, lukuunottamatta Outia. Outin ansioista Team multisportilta voi odottaa vain voittoa. Lisäksi Suomalaisista mukana kisassa ovat Adventure Team Finland sekä Penat Scandinavian Outdoorstore nimellä. Tsemppiä suomalaisille kisaan.

Syysristeily

2009-10-25T20:08:00.002+02:00

Heikki, Soikka, Outi, Tume, Laura, Kaisu, Wäinämö, Woodmanin Pekka ja Ville tekivät viikonlopun aikana onnistuneen syysristeilyn Kokemäenjoella. Risteily lähti liikkeelle Huittisten Karhiniemestä ja kulki Kokemäen ja Harjavallan kautta Poriin. Matkaa mittariin kertyi yhteensä noin 84 kilometriä.
Risteily aloitettiin perjantai-iltana Vammalan ammattikoululla, jossa kauden aikana kovia kokenut Acron Martre sai hieman laastaria haavoihin. Sisäoppilaitosmainen majoitus tarjosi hyvän lähtökohdan kello 6.30 tapahtuneelle herätykselle ja siirtymiselle lähtöalueelle.
Matkan varrella ohitettiin monia mielenkiintoisia kohteita ja kaupunkeja, kuten Kokemäen ja Harjavallan padot sekä Nakkila. Matkan puolivälissä melojat pysähtyivät aterioimaan Pizzeria Beldaan. Voisi luulla, että omistajat ovat näreissään, kun yhdeksän melojaa astelee vettä valuvina ovesta sisään, valtaavat koko ravintolan ja tilaavat kalsareissaan iskenderiä. Tällä kertaa palvelu oli kuitenkin mitä loistavinta.
Pääasiassa Kokemäenjoki on tasaista jyystämistä, jossa ei paljon virrasta pääse nauttimaan. Harjavallan padon jälkeen joessa on kuitenkin jopa muutama liruava koski. Kosket olivat mukavaa vaihtelua tasaisen jyystämisen jälkeen.
Tasan 12 tuntia ja monta hauskaa juttua myöhemmin melojat saapuivat Porin Kirjurinluotoon. Kirjurinluodosta matka jatkui kohti Noormarkkua ja Outin haciendaa. Risteilyn iltaohjelma sisälsi saunomista, ruokailua sekä MC Wäiskin riimittelyä.
Viikonlopun melonta oli varsin onnistunut. Resepti on yksinkertainen: hyvä melontaseura, tarpeeksi hyvää ruokaa ja juomaa sekä toimiva logistiikka. Kiitokset kaikille osallistujille sekä huoltojoukoille.

X-bike Dream-virossa

2009-10-19T18:13:00.003+02:00

Sunnuntaina järjestettiin Tallinnan naapurissa 4h joukkuepyörärogaining, johon Heikki osallistui Team Multisportin riveissä Forsmannin ja Lantelan kanssa. Mahtavat oli maastot, kun pitkin harjuja sai ajella ja reisiä myöten mudassa möyriä. Viron mestaruutta kisasta ei tullut, mutta hyvä treeni ja Suomen nuorekkaan Pysu-maajoukkueen päänahka kuitenkin.

Vaarojen Maraton

2009-10-14T13:26:00.003+02:00

Valmisteluja…
Porukka starttasi hajautetusti Porista, Tampereelta ja Espoosta kohti Lahtea, josta koko konkkaronkka suuntasi yhdellä autolla kohti Kolin vaaramaisemia. Laura päräytti autolla suoraa Kolin hotellille. Perjantai-ilta meni kuitenkin ajellessa ja majoittuessa Kolin retkeilymajaan. Retkeilymaja oli pieni tunnelmallinen majapaikka suhteellisen lähellä kisakeskusta. Seuraavana päivänä luvassa olisi vain juoksua, joten varusteiden kanssa päästiin helpolla, koska normaalin seikkailukisan valmisteluja ei tarvinnutkaan tehdä. Seuraavan päivän kisareittikin oli jo valmiiksi kartalle piirretty eikä muita urheiluvälineitä kuin juoksuvarusteita tarvittu. Jaakko, Heikki ja Laura juoksisivat tuplamaratonin ja Outi, Ville ja Kaisu juoksisivat maratonmatkan.

Lähtöviivalla
Tuplamaratonin startti oli klo 7.00 ja maratonin kello 10.00. Keli näytti hyvältä ja aurinko tulisi paistamaan koko päivän! Ennen starttia kaikki juoksijat laittoivat chip-ajanottolähettimet kenkiin ja asetuttiin lähtöviivalle. On todettava, että harvoinpa juoksukilpailun lähtöpaikalla on yhtä leppoisa tunnelma kuin Vaarojen Maratonin startissa. Tuplamaratoonareiden mielestä kerrankin matka oli riittävän pitkä siihen, että ratkaisut ehtisi tehdä reitillä, eikä kenelläkään ollut tarvetta tunkea lähtöviivalle kyynärpäät edellä. Vaikka toki siinä sivusilmällä arvioitiin muita matkaan lähtijöitä – kisa on kuitenkin aina kisa.

Kisa alkaa
Reitin ensimmäiset 15 km olivat mukavaa juostavaa. Maasto oli pääasiassa vain kumpuilevaa, ei vielä mäkistä, ja polun pohja oli suhteellisen tasainen. Maratonmatkalaiset Outi ja Ville lähtivät juoksemaan ensimmäiset 15 kilometriä yhdessä. Maratonmatkalla Kaisunkaan ei tarvinnut juosta yksin vaan seuraa riitti reitin varrella useammastakin kanssajuoksijasta ja juttu luisti!

Tuplamaratonilla lähtömerkin jälkeen kärki katosi saman tien näkyvistä. Laura eteni alkumatkasta rinnakkain Silventoisen Ullan kanssa ja he muodostivat pääjoukon kärkiparin. Tai oikeastaan jarruparin, sillä kun reitti muutaman kilometrin jälkeen siirtyi polulta soratielle, niin väkeä lappasi kaksikon ohi oikein urakalla. Toisaalta naisia hymyilytti, toisaalta heidän teki mieli huutaa perään, että älkää nyt olko hölmöjä. Eipä tainnut kovin moni niistä selistä pysyä Lauran edellä loppuun asti.

1. kierroksen puolenvälin paikkeilla
Alun nopean reitin jälkeen alkoi mutainen pätkä, joka oli osittain liukas yöpakkasten jäljiltä ja osin märkä. Puolessa välissä juoksijat saivat pienen tauon juoksemiseen, kun jokaisen piti ylittää kapeahko vesistö lautalla tai soutuveneellä. Tässä vaiheessa maratoonarisarjan Ville sai kuulla, että kärki on noin 10 minuutin päässä, eli ei paha. Helpostihan ne selät sieltä Villeä vastaan tulivatkin yksi toisensa jälkeen

Tuplamaratonsarjan Laura, Heikki ja Jaakko juoksivat alun jälkeen samaa tahtia. Herrat olivat ilmeisesti ammentaneet taktiikkansa syvältä evoluutiobiologiasta, sillä he juoksivat kaiken aikaa naisten perässä. Ensin jäniksinä toimivat Latvian neidot, ensimmäisen kierroksen puolen välin paikkeilla vetolossin jälkeen kelpasi jo kotimainenkin veturi.

20–30 kilometriä
Reittiprofiilin perusteella juoksijat olivat varautuneet siihen, että 20 ja 30 km välillä – legendaarisella Ryläyksen ek:lla – on ylämäkeä, ylämäkeä ja ylämäkeä. Se ei juuri nopeuttanut etenemistä, koska polku oli niin kivinen, että juoksun sijasta voisi ennemmin puhua hyppelehtimisestä. Mutta jaloille ja päälle maaston vaihtelu teki hyvää. Reitin korkeimmilta kohdilta avautui upea maisema Pieliselle. Onneksi polku oli siellä niin tasainen, että katseen pystyi hetkeksi nostamaan – pysähtyähän ei tietenkään voinut…

Ville suoritti tämän ek:n omjakonilaisista ensimmäisenä. Ville vain painoi kaasua ja antoi mennä. Kärkeen Ville pääsi jo 30 kilometrin kohdan juomapisteellä. Seuraavaksi tuli Outi, joka juoksi puolen välin lautan jälkeen melkein koko ajan yksin ja sai aika ajoin seuraa muilta juoksijoilta. Tässä vaiheessa huomasi jokainen juoksija, että kaikille alkoi löytyä jo oma vauhti, joten pitkiä matkoja ei samassa seurassa juostu. Kaisu juoksi taktisesti ja piti yllä hyvän tasaista vauhtia myös tällä rankemmalla osuudella ja ohittelikin useita hyytyneitä juoksijoita loppumatkasta. Tuplamaratoonareiden letka, siis Heikki, Jaakko ja Laura, etenivät tasaisen tappavaa tahtia. Jossain kohtaa takaa kuului kommentteja hitaasta vauhdista, mutta eipä sieltä mitään ohitusyrityksiä lähdetty tekemään. Joku kannustaja käski pitää naisista hyvä huoli… Lauraa hymyilytti.

Maratonmatkan kulmakiveksi muodostui monille 20–30 kilometrin välinen maasto. Jos alkumatkasta oli pitänyt liian kovaa vauhtia niin se alkoi näkyä tässä kohtaa hapottavina nousuina ja vaikeina alamäkinä, joista pökkelöt jalat eivät enää suoriutuneet. Onneksi omjakonilaisten kohtalona ei ollut tämä vaan tasaisen tappava myllytys jatkui alusta loppuun.

30-40 km ja 2. kierroksen alku
Maratonsarjalaisten matkasta oli enää ¼ jäljellä. Tuplamaratonareille 30–40 kilometrin pätkä oli vasta alkusoittoa. 30 kilometrin kohdalla reitti muuttui lopulta juostavaksi. Teki hyvää päästä välillä rullailemaan sorateitä rennolla askeleella. Tuplamaratoonareiden porukka pysyi Pielisen beachille saakka kasassa, mutta sitten kuului Jaakon kysymys ”Otatko pitsaa?” ja Heikin vastaus ”Voin vaikka ottaa.” Sen jälkeen Laura ei kavereita enää nähnyt.

Ville posotti itsekseen menemään maratonmatkan loppuosan. Outi puolestaan sai useita hyytyneitä juoksijoita kiinni reippaalla askeleella. Kaisu sai mukavaa seuraa toisista juoksijoista ja reitillä kaikuikin iloista puheen sorinaa pitkän matkan päähän. Eli kaikki hyvin tiimiläisillä!

Ville voitti selkeästi miesten sarjan maratonmatkan ajalla 4.13! Outi tuli maaliin ajalla 5.02 voittaen selkeästi naisten sarjan maratonmatkan. Erittäin hyvällä ja taktisella suorituksella Kaisu tuli maaliin ajalla 6.20. Kaikki hymyssä suin maalissa!

Tuplamaratoonareiden toinen kierros – 42–84 km
Lauran kiivetessä ensimmäisen kierroksen päätteeksi kohti Kolin huippua teki hän nopean analyysin omista tuntemuksista: Ei kipuja, ei pahaa väsymystä, ei energiavajautta – kaikki oli siis niin kuin pitikin. Niinpä hän nappasi puolimatkan krouvista vain lämmintä urheilujuomaa pulloihin, lisää geelejä reppuun ja jatkoin matkaa.
Toisella kierroksella hän saikin keskittyä ihan rauhassa omaan juoksuunsa. Matkan aikana eteen tuli 2 selkää ja pusikossa metelöinyt lintuparvi. Niin, ja se sama pariskunta, joka oli käskenyt miehiä pitämään huolta tytöstä. Nyt tyttö sai ylitsevuotavat kehut, kun oli tiputtanut miehet kyydistä.

Heikki ja Jaakko pitivät puolimatkan krouvissa pienen tauon ja aloittivat toisen kierroksen 20 minuuttia myöhemmin hyvällä tempolla. Ensimmäisellä kierroksella polku oli ollut suurelta osin yöpakkasen kovettama, mutta reilut 5 tuntia ja vajaat 200 jalkaparia myöhemmin tuplamaratoonareiden harmiksi se oli paikoin pehmennyt kunnon liejuksi. Koska kenkien totaalinen kasteleminen ei houkutellut, lisääntyi hyppelyosuuksien määrä melkoisesti. Mutta sekään ei häirinnyt juoksijoita ja homma eteni kaiken aikaa lähes hämmästyttävän helposti.

Lauran sukeltaessa Ryläyksen rinteeltä ensimmäiselle tiepätkälle, näytti kello aikaa kuluneen lähdöstä 10h 8min. Tällöin Laura totesi, että haave 12 tunnin alittamisesta olisi sittenkin ihan mahdollinen ja aloitti loppukirin. Maha oli ilmoittanut jo jonkin aikaa sitten, että sen hiilihydraattikiintiö oli kyseisen päivän osalta käytetty. Niinpä hän päätti tehostaa rasva-aineenvaihduntaa  Eikös se niin mene, että kroppaansa pystyy aika paljon huijaamaan ajatuksen voimalla. Ainakin nyt se toimi – energiat eivät loppuneet.
Maaliin tullessa Lauran fiilikset olivat kohtalaisen korkealla. Lauran mielestä parasta Vaarojen maratonin kaltaisissa ylipitkissä matkoissa on se, että saa kerrankin juosta niin hitaasti, ettei tule huono olo, ja silti voi saavuttaa hyvän tuloksen 

Heikki ja Jaakko saapuivat hetkeä myöhemmin hyvävoimaisina maaliin. He joutuivat harmittavasti kehittämään kakkoskierrokselle uuden taktiikan, mikä varmasti verotti arvokkaita minuutteja, mutta perille pääsivät. Laura voitti selkeästi naisten sarjan tuplamaratonin ajalla 11.43. Heikki ja Jaakko juoksivat tuplamaratonin aikaan 13.15.

Kisan järjestelyt toimivat loistavasti ja erityisen vaikuttavaa oli tuplamaratoonareiden tarkka seuranta ja huolenpito matkan aikana. Suuret kiitokset siis Karsulle! Tässä kävi juuri niin kuin osa tiimiläisistä pelkäsikin – täysi koukutus kisaan! Ensi vuoden tapahtuma on jo merkitty kalenteriin ja jäädään katsomaan millä kokoonpanolla tiimi ensi vuonna Kolilla juoksee.

- tyttöset

Vaarojen Maratonilla ja Ultramaratonilla voittoihin

2009-10-11T13:00:00.008+02:00

Omjakon otti kolmen sarjan voitot Vaarojen Maratonille. Miesten "sprintti"sarjan 42km matkalla Ville paukutteli "pintakaasulla" helppoon voittoon. Outi puolestaan sai 42km sprinttimatkalla puolestaan hyvän vauhtitreenin ja vei lopulta voiton reilulla 30min marginaalilla ennen toista seikkailu-urheilijaa Taija Huuskosta. Naisten normaalimatkalla (84km) Laura vei voiton ylivoimaisesti lähes kahden tunnin erolla aina kovaan Ulla Silventoiseen ja Sanna Huotariin nähden. Ja taapersivathan 84km matkalla myös Heikki ja Jaakko puolen välin paremman puolen sijoituksen samalla keräten pakolliset pisteet ensikesän Mont Blanc Ultramaratonin arvontaa varten.

X-kaadon raportti

2009-10-05T16:39:00.007+02:00

Kun kertoo havahtuneensa hereille lauantaiaamuna klo 3.35 golfklubin miesten pukuhuoneen lattialta, niin moni voisi kuvitella hauskuuden olevan jo takanapäin. Näin ei tällä kertaa kuitenkaan ollut – X-kaadon startti lähestyi ja tähtikirkas lokakuinen pakkasaamu suorastaan kutsui pienelle aamureippailulle.
Aamutoimiimme kuului kanootin vienti melonnan lähtöön. Liekö syynä ollut aikainen herätys vai uuden parin tuoma rutiinien sekoittuminen, mutta kisakeskukseen palattuamme huomasimme, että melat olivat yhä autossa. Onneksi matkaa oli vain reilu kilometri, joten uusi keikka ei sekoittanut kuvioita. Ja onneksi huomasimme tuossa vaiheessa…
Itse kisaan otettiin tällä kertaa autolähtö, kun singahdimme golfkärryn perässä juoksemaan pitkin griinien välissä kiemurtelevia huoltoteitä. Vartin juoksu sai ihanasti paikat lämpiämään. Samaan lähtöön oli meidän kylmäveristen kanssa ilmeisesti kelpuutettu pari lämminveristä – sen verran nopeasti golfkärryn takavalot katosivat näkyvistä. Mutta pysyimme mukavasti toisen aallon kärkiporukassa ja siitä oli hyvä jatkaa ensin pyörillä kilometri kanooteille ja edelleen melontaosuudelle.
Melonta alkoi kivalla jokipätkällä, jossa lajin hallinnasta oli vielä jotain iloa. Ykkösrastin ja lyhyen kanto-osuuden jälkeen saavuttiin sitten melontaosuuden todelliselle näyttämölle: Matala, kasvillisuuden valtaama lammikko, jonka yöpakkanen oli jäädyttänyt ja jossa rastit sijaitsivat keskellä ruovikoita. Ensimmäinen kanootti toimi jäänmurtajana ja muut seurasivat perässä. Kolmoselle asti homma toimi, mutta nelosen kätkenyttä närettä etsittiinkin sitten lähes koko porukan voimin. Kisaan tuli ikään kuin uusintalähtö. Myös kutosta haettiin isolla porukalla ja silloin alkoi spekulointi, oliko aiemmin pitkän etsinnän jälkeen löytynyt nelonen ehkä sittenkin ollut kutonen… Emme olleet kirjoittaneet kisakeskuksen seinällä olleita rastitunnuksia muistiin, joten ei ollut mahdollisuutta tarkistaa. Niinpä kutosen löydyttyä lähdimme melomaan takaisin pyörille. Harmi, että osuus meni tällaiseksi säädöksi ja kikkailuksi, jossa melontataidosta ei ollut mitään etua. Tuntui, että vietimme osuudella ikuisuuden, mutta niin viettivät kai muutkin, koska vaihtoon saavuimme seitsemänsinä.
Sitten fillarin selkään ja menoksi. Aamu alkoi jo valjeta ja osuuden pakollisiin varusteisiin kuuluneet melontaliivit lämmittivät mukavasti. Paria raahauspätkää lukuun ottamatta reitti kulki ajettavuudeltaan helppoja sorateitä ja metsäautoteitä pitkin. Multisport.fi pyyhälsi ensimmäisillä kilometreillä ohi (ja joitain kilometrejä myöhemmin vastaan?) ja Free Adventuren kanssa edettiin aika samaa tahtia – ainakin silloin kun allekirjoittanut oli kuminauhan päässä…
Seuraavana osuutena vastaan tuli juoksu-quest, jossa edettiin vihjeiden mukaan maastoon eri väreillä merkittyjä retkeilypolkuja pitkin. Osuus alkoi kaksijakoisesti: Lähdössä ilmoitettiin, että vain toinen tarvi osuuden pakollisiin varusteisiin kuuluneet melontaliivit. Asiasta ei tarvinnut neuvotella – Heikki piti liivit, minä tungin onnellisena varustelaukkuun. Ei sittenkään aamu-uintia! Muutaman sadan metrin juoksun jälkeen tajusimme, ettemme olleet leimanneet osuuden lähtörastilla. Pienen sahauksen jälkeen homma alkoi kuitenkin sujua ja etenimme tiukasti juosseiden Makkaraperunoiden vanavedessä vihjeosuuden päätepisteen rantakallioille. Siellä ohitimme Heikin nopealla valjaiden pukemisella ainakin kaksi joukkuetta. Köysilaskeutuminen veteen ja paluu suorinta reittiä takaisin pyörille. Juostessa tuli sen verran lämmin, ettei uimarikaan tuntenut tarvetta vaihtaa tai lisätä vaatteita. Jälkikäteen ajatellen ei ehkä paras ratkaisu. Eteenpäin lähdettiin sijalla neljä.
Toinen pyöräilyosuus noudatteli ensimmäisen kaavaa – ei (onneksi) teknistä maastoajoa vaan teitä pitkin rullausta. Kylmä kylpy verotti vetojuhdan voimia sen verran, että perässä roikkuja ei enää päässyt narunpäähän vaan sai ihan omin voimin sotkea kaikki ylämäetkin matkalla Vihti cityyn. Mutta eipä tullut kukaan ohi.
Vihdin vanhan kirkon raunioilta käynnistyi suunnistusosuus, joka kierteli sekä asutusalueilla että keskustaa ympäröivillä metsäisillä kallioilla. Juoksu kulki hiukan diesel-vaihteella mutta kulki kuitenkin, eikä suunnistuksessa ollut ongelmia. Niinpä jo edellisen osuuden jälkeen haltuun otettu neljäs sija ei ollut uhattuna vaan ero takanatulleisiin kasvoi.
Viimeinen pyöräilyosuus ei poikennut luonteeltaan edellisistä. Jos Vihti ei ole tuttua seutua, niin voin kertoa, että mäkiä riittää – erityisesti ylämäkiä. Seuraavaan vaihtoon saapuessamme näimme, kuinka Team Woodman lähti juuri finaaliosuudelle. Eroa ei siis ollut paljon. Lenkkarit jalkaan, rastit kartalle ja kipuamaan vielä yhden mäen päälle, tällä kertaa jalkaisin. Juoksuhautoihin piilotetut rastit löytyivät pienen haravoinnin jälkeen. Sitten edessä olikin enää nousu hyppyrimäen keulassa sijainneelle viimeiselle rastille ja spurtti maaliin.
Tulosten tulkintaa: Maaliin tulimme sijalla 4 (edellä Multisport.fi, Free Adventure ja Team Woodman), melonnan puuttuneesta rastista saimme 60 min aikasakon, mutta sakkoja sai moni muukin. Kärkijoukkueista ainoastaan Woodman selvisi kisasta sakkoja Freeadventurelle ja multisportille sakkoja kertyi sekalainen määrä ja lopulliset sijoitukset ovat vielä arvonnassa. Lopputulos(meidän?) taisi olla pienoinen yllätys sekä tiimille että suurelle yleisölle…

Melontapätkää lukuun ottamatta kisa oli oikein onnistunut ja siitä jäi hyvä fiilis. Suuri kiitos taas järjestäjille!
-Laura

Palkintojenjaossa jo ennen viimeistä kisaa varmistunut Omjakonin cup-mestaruus sai virallisen sinetin, kun Heikki pokkasi noin metrin (!) korkuisen kiertopalkintopystin vuodeksi tiimin haltuun. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin oli mukava päättää Multisport cup 2009.

Pirkanhölkkä ja kovaa vauhtia x-kaadossa

2009-10-04T15:01:00.007+02:00

Pirkan hölkässä ei tullut yllättäen huippusuorituksia tiimille, mutta mukavaa polkujuoksua hämeen kauneimmissa maastoissa.

X-kaadossa omjakonin riveissä kisasi ensimmäistä kertaa juuri kalevankierroksen voittanut Laura Salminen Heikin kanssa. Tuloksista ei ole vielä tarkkaa tietoa, mutta neljäntenä tultiin maaliin tiukasti miesjoukkueiden peesissä. Edellä vain miesjoukkueista fyysisesti ylivoimainen multisportin jengi, huippusuorituksen tehneet Seppe ja Putkuri sekä aina kovat Woodmannit. Raporttia kisasta tullee lähipäivinä.

Voitonjuhlia odotellessa

2009-09-30T20:52:00.005+02:00

Omjakonin kisaviikko on jälleen mielenkiintoinen. Väinämö on huhujen mukaan nähty viikonajan latinojen kanssa Paraguayssa? Etelä-Amerikan tämän vuoden "kovin" kisa Tembiesahan siellä. Kisa oli kuulumisten perusteella hieno ja sisälsi äärimmäisen haastavia Queasteja ja nopeita juoksuosuuksia, sillä osaa joukkueista kohti oli ammuttu paikallisten toimesta....

Vastaavia questeja toivottavasti ei nähdä Suomen multisport-cupin päättävässä X-kaadossa, jonne Omjakon lähtee yhden joukkueen toimesta jahtaamaan sekasarjan voittoa ja kruunua Multisport-cupin kokonaisvoitolleen.

Sunnuntaina on Villellä ja Heikillä ohjelmassa 33km Pirkan hölkkä. E-crossin perusteella Pirkan hölkässä ei Villen vauhdissa kovin moni valkoihoinen suomalainen palauttelemalla hölkkäile, joten saa nähdä miten korkealla Omjakonin "juoksukoneet" kisassa pääsevät.

Vilkas viikonloppu

2009-09-07T17:15:00.001+02:00

Mennyt viikonloppu oli urheilurintamalla vilkas. Tiimiläiset kantoivat kukin tahollaan oman kortensa kekoon. Lauantaina Tampereella ajettiin legendaarinen maastopyöräajo Tour de Tampere. Heikki edusti Omjakonia Korpelan Akin vetämässä ajokoiraryhmässä, joka ehti kahdeksan tunnin aikana ajaa yli 110 kilometriä ympäri Tampereen metsiä.
Samaan aikaan Helsingissä kisattiin Helsinki City Triathlonissa, jossa ei aivan samoille kilometrilukemille päästy. Ville oli viestitriathlonissa viestinviejänä pyöräilyosuudella. 10 kilometrin tempo sujui vallan mainiosti, vaikka ensimmäisen kolmen kilometrin jälkeen puhjennut takarengas vaikeutti ”hieman” täysipainoista ajamista. Joukkue sijoittui lopulta hienosti toiseksi. Sunnuntaina kilpailut jatkuivat maastojuoksutapahtuma eCrossissa, jonne Ville suuntasi. Parin vuoden tauko lyhyistä juoksukilpailuista ja viime vuosina dieselkoneistoa kehittäneet kilpailut tekivät olon hieman epävarmaksi ennen starttia. 18 kilometrin maastotaival taittui kuitenkin täysin yllättäen aikaan 1.05.45. Aika takasi kokonaistuloksissa neljännen sijan.
Hieman lämpimimmissä olosuhteissa Jaska sai ensimmäisen ”vuoristoleirin” päätökseen. Viiden ajopäivän yhteistulos oli 7000 nousumetriä sekä kipeät reidet ja takamus. Tulevan vuoden aikana nousumetrit varmaan vielä lisääntyvät. Välillä täytyy kuitenkin levätä, polkea tasamaalla ja muistaa juostakin.

Multisportin Suomenmestaruus

2009-09-01T07:50:00.003+02:00

OMJAKON varmisti multisportin suomenmestaruuden voittamalla Archipelagon viimeviikonloppuna. Cup-voitto lähti omjakonilaisille Schumin kulta-aikojen tyyliin, jo ennen viimeistä osakilpailua.

Tämänvuotiseen multisport cupiin joukkue valmistautui hyvin erilaisin, kunkin vahvuuksia noudattelevin prinsiipein. Yleisesti tunnustettu tosiasiahan on että voiton korjaa se jonka voimavarat, eli energiat (E) riittävät pisimmälle. Albertin harjoitusteoriaa noudattaen, jo nopeat tiimiläiset kehittivät vauhtiaan (~c) edelleen, samalla kun toiset hakivat kokonaismenestyksen kannalta olennaista massaa (m). Kovan luokan seikkailu-urheilijat tietävät että ilman massaa ei voi menestyä, vauhdista huolimatta, koska tällöin energiatkin on nolla, sen sijaan ilman nopeutta voi pärjätä käyttäen hyväksi puhdasta lepoenergiaa.

Sitten tarkemmin vielä kuluvan kauden tapahtumiin…

Päivää, paria ennen ms cupin ensimmäistä kisaa Springiä, joukkue oli kokoontunut nauttimaan munkkia ja simaa Jaskan takapihalle. Samalla ehostettiin melontaohjus Martrea valjastamaan tiimin melontaylivoimaa. Springiin ilmoittautunut nelikko ei osannut päättää keskenään kisapareja, sillä olipa kokoonpanot mitkä tahansa, ei vastustajille jäisi paljoakaan sanansijaa. Omjakonin johtoryhmä päätyi pitkää tikkua vetäen pareihin Jaska&Ville, sekä Outi&Heikki. Tuloksena voitot, roppakaupalla cup-pisteitä, sekä kaksoisjohto. (ks. tarkempi raportti täältä)

Seuraavana osakilpailu numero 2, No Limit kesäkuun alussa. Joukkuuet: Ville&Outi, Heikki&Wäinämö, sekä Japi&Tume. Villelle ja Outille sekasarjan voitto ja pisteet kotiin. Muut parit sijoittuivat kalustomurheiden ohjastamina terävimmän kärjen taakse. Cup-voiton rakentelu jatkui. (ks. tarkempi raportti täältä)

Sitten viimeviikonlopun tapahtumiin: Nyt viivalle onnistuttiin lähettämään vain yksi, mutta onneksi sitäkin kovempi parivaljakko. Heikki oli säästellyt kuntohuippuaan keväästä asti, jotta huippuvauhti osuisi ratkaisuhetkille. Tämähän onnistui thorkildsenmäisellä tarkkuudella. Ville sen sijaan ollut koko kesän iskussa, jolle ei pysäyttäjää tältä niemeltä löydy. Näillä eväillä mentiin ja aikajanalle aseteltuna kisankulku oli seuraavaa: Startti > Domonointi > Voitto. (raportti)

Vaikka kausi ei olekaan vielä paketissa voidaan menestyksen kulmakiviä raottaa

* yleensä voittoon riittää kun on nopein jokaisella osuudella
* intiaani kulkee hölkällä, pyörä polkemalla ja kanootti puhumalla…ei kun siis melomalla
* 1+1 voi olla muutakin kuin 2

Cupin voittaneessa tiimissä kisasivat: Heikki Hihnala, Outi Seppä ja Ville Mäkelä. Pikku-Jaakko Mäkelä, lähetettiin 10 kk:n mäkileirille Italiaan, sillä kunto riitti vasta ylivoimaiseen Springin voittoon. Muita Omjakonin väreissä cupissa kisanneita olivat Jarno Mikkola, Pekka Sorjonen ja Tuomas Hallila.

Kaikesta huolimatta kilpakumppaneiden ei anneta huokaista helpotuksesta, sillä cupin päättävän X-Kaadon voittoakaan ei pintakaasuttajille luovuteta...

Jokipoliisi, omjakon management team

Archipelago Adventure 2009-raportti

2009-08-30T22:00:00.004+02:00

Kolme teesiä kisaan:
1)Ole voittajana maalissa.
2)Tarkkaile Free adventurea ja Team Multisportia.
3)Nauti.

Kahdesta ensimmäisestä kisasta Omjakon on saavuttanut maksimipisteet kahdella erijoukkueella ja kertaalleen toisen sijan, joten voittoa lähdettiin hakemaan. Tällä kertaa kokoonpanona oli Ville ja Heikki.

Kisa alkoi etsi rastit ojasta-questilla ja annoimme muiden vetää letkaa, koska tiesimme että seuraavassa pyöräilyssä kaikki joukkueet pysyvät kasassa ja eroja ei synny. Pyöräily eteni suunnitelman mukaisesti ja päästiin questinä sukeltelemaan järven pohjasta merkkejä. Tässä otettiin muutoma minuutti turpaan, mutta pelko ei ollut suuri kovimpien kilpakumppaniemme ollessa samoissa letkoissa. Questin jälkeen vähän räpiköitiin, juostiin ja pummattiin, mutta niin tekivät kaikki paitsi Rahtiklinikka, joka nähtävästi osasi ainoa tunnistaan punaisen viivan kartalla tieksi ja välttyä pummaukselta. Pummin jälkeen saatiin alkaa tosissaan painamaan, kun Freen Putkuri ja Luoto uimataitoisina ja Hiillon-tiimi uimapatjoilla pitivät vauhtia yllä. Ehkä näin jälkikäteen voi spekuloida, että uimapatjoilla olisi muutomia minuutteja ja paljon energiaa säästynyt, mutta menihän se näinkin.

Uimapatjailun jälkeen ajoimme pienen etumatkan saaneen Freen ja Hiiltomiehet kiinni. Kukaan ei halunnut vetää pyöräilyssä, joten Ville pisteli Jacky Durand pyöräilyä koittaen tiputtaa kaikki letkasta ja lopulta saimme rahtiklinikan karkulaiset kiinni melontaan lähdettäessä. Pari ekarastia lepäilimme ja tankkasimme hiillon uuden karhean Acronin peräaallossa ja eikun vilkku päälle ja kisan kärkeen. Melonnan loppuun oli vielä säästetty kanootin kanto jyrkän mäen yli, jonka jo hiukan kolhuja saaneen Acronimme kanssa suoritimme ripeästi ja ero takana olevaan Hiiltoon kasvoi muutomaan minuuttiin ja muita ei sitten enää näkynytkään.

Sitten lyhyt fillarointi ja suunnistamaan. Etukäteen kuvittelimme suunnistuksen olevan nopea 5km lenkki kangasmaastossa, mutta väärässä olimme. Heti ensimmäisellä rastilla oli ohje kiivetä mäen päälle leimaamaan ja siitä eteenpäin rastit olivat joko suolla järven rannassa tai mäen päällä tai jos rasti oli muuten helpossa paikassa oli koko rastiväli ”hämeen parasta maastoa”. Metsästä juuri ja juuri pois selvittiin Villen repussa olleen kuminauhan avulla ja ero takana olijoihin kasvoi vaan.
Sitten pikkupätkä pehmeässä kivimurskassa ajoa ja ”Oululaiset iltarastit” Questi eli ojien laskemista suolla. Vielä lähti askel lentoon ja 15min questin suorittamisen jälkeen takaa-ajajat olivat vasta aloittamassa questiä. Loppu olikin mukavaa tie myllytystä pyörällä ja voitto oli selvä. Maalissa eroa oli vajaa 20minuuttia.

Kisa oli jälleen hyvin järjestetty, hyvissä maastoissa. Ehkäpä multisport-cupia voisi jatkossakin järjestää näissä paremmissa maastoissa kehä 3:n ulkopuolella, vaikka kyllä yksi korttelirallikisakin pitää vuodessa olla.

Archipelago Adventuresta voitto

2009-08-30T14:32:00.003+02:00

Kevään kolmannesta multisport-cupin osakilpailusta voitto 16minuutin marginaalilla Omjakonille joukkueella Ville Mäkelä ja Heikki Hihnala. Toiseksi tuli kovakuntoinen ja vesileikistä pitävä huipputriathlonistien Free Adventure ja kolmanneksi Cupin kovin uhkaaja Team Multisport. Rapsaa tulee ensiviikolla.

Tsekki takana, Archipelago Adventure edessä

2009-08-25T19:15:00.005+02:00

Tsekin ja Saksan rajamailla käyty eurooppa-cupin finaali päättyi Suomalaisittain iloisiin tunnelmiin Heikin luotsatessa muuten Tsekkiläisen joukkueensa yllättäen kolmannelle sijalle. Hellle helli kisaajia tälläkin kertaa yhdessä 80 linnuntiekilometrin mittaisen suunnistuksen kanssa. Näitten kahden seikan ansiosta keskeyttämisprosentti nousikin hienosti yli 50% ja monet huipputiimit keskeyttivät kisan. Mutta pidempää rapsaa kisasta myöhemmin.

Ensiviikonloppuna Villellä ja Superkompensaatiossa olevalla Heikillä on ohjelmassa Multisport-cupin Archipelago Adventure, jossa tiimi voi varmistaa Cupin voiton itselleen.

Rogainingiä ja Tsekin suosituin suomalainen?

2009-08-14T19:00:00.005+02:00

Viikonloppuna käydään Ylläksellä Rogaining EM-kisat, johon myös Omjakonilaisia lähtee voitto mielessä. Heikki puolestaan rogaining-reissun peruuntuessa lähtee maanantaina Tsekkeihin puolustamaan viime- ja toissavuotista Eurooppa-cupin voittoa. Tällä kertaa yhdessä Tsekin kovimmista seikkailutiimeistä yhdessä Ladan, Hondan ja Pavelin kanssa. Mutta vanha sanontahan on: If you want to win, hire a Finn.

Yöseikkailu Lohjalla

2009-08-04T22:16:00.002+02:00

Kesän ehkä monipuolisin ja mielenkiintoisin seikkailukisa järjestettiin viimeviikonloppuna Lohjalla, johon Omjakonin Heikki osallistui Jaani Lantelan kanssa. Vaikka joukkueen vauhti oli pääosin kisassa dominoivaa tiimin johtaessa kisaa viimeiselle osuudelle asti. Kaikesta huolimatta lopputulos ei ollut kovinkaan hieno Jaanin jalkojen totaalisesti väsähtäessa viimeisessä 15km trekissä ja tiimin tehdessä suunnistuspummeja urakalla. Kisasta haastavan tekivät mielenkiintoiset kartat, joita joku taisi kisassa kuvata sanalla "maailman luokan kartat". Karttojen osalta voisikin miettiä, että kuinka ässä-arpamaisia niiden pitäisi olla, kun hyvänkään suunnistustaidon omaavat ei paikalliset seikkailu-urheilijat eivät osu rasteille. Kisassa lajeja ja tehtäviä oli kivasti ja suosittelen kisaa ehdottomasti seikkailu-urheilun pariin vasta tulleille, jotka hakevat elämyksiä kisoista.

HMA 2009 - kisaraportti

2009-07-28T20:36:00.005+02:00

Omjakon onnistui nappaamaan kirkkaimman mitalin tämän vuoden Hiiltomiehet Adventuressa. Pro-sarjan voitto irtosi tänä vuonna noin 7 tunnin kisaamisen jälkeen.

Kahdeksan aikaan perjantai-iltana jaettu kartta antoi viitteitä siitä, että tämän vuoden reitti tulisi olemaan hyvin nopea. Reitti kierteli pääsääntöisesti Lempäälään pohjois-ja itäpuolella käyden koillisessa kuitenkin lähes Hervannassa asti.

Kisa lähti liikkeelle omalaatuisella tavalla joukkueiden kokoontuessa starttiviivalle kanootteineen Lempäälän kanavan sulkuun. Starttipaikka oli tällä kertaa noin 2 metriä ylempänä kuin maali, joka melontaosuudella on yleensä harvinaista. Sulun porttien avautuessa ja vihreän valon sytyttyä joukkueet ryntäsivät kohti Vanajavettä ja ensimmäistä rastia. Tavoitteenamme oli ottaa kärkipaikka heti melontaosuudella ja sen onnistuimmekin tekemään. Yhdessä Duron ja Woodman kakkosen kanssa pidimme kärkipaikkaa koko melontaosuuden ajan, onnistuen tekemään heihin eroa kuitenkin noin 5 minuuttia. Melonta sujui pääsääntöisesti hyvin, tahdin ollessa kohdillaan. Ainoa yllättävä tilanne pääsi syntymään ensimmäisen kosken jälkeen, jossa käänsimme kanoottia kallistamalla osuen samalla jonkinlaiseen akanvirtaan. Kanootin nokka osoitti hetkessä lähes 90 astetta eri suuntaan kuin mihin sen olisi pitänyt osoittaa. Onneksi melat olivat riittävän nopeasti tukemassa paattia ja kaatumiselta vältyttiin. Melontaosuudella laskettiin vielä muutama vuolaasti virtaava koski, jossa keulamies taisi saada jopa hieman roiskeita päälleen.

Hyvin menneen melontaosuuden jälkeen oli mukava ottaa uimapatja kainaloon ja lähteä juosten kohti koskiuinnin aloituspaikkaa. Noin neljän kilometrin juoksupätkän jälkeen pääsimme virkistäytymään Kuokkalankosken kuohuihin. Koskiuinnin alkumatka sujui kaikilta varsin mukavasti. Nopeasti Janne ja Jaakko alkoivat kuitenkin tehdä huomaamattaan eroa Villeen, jonka ”ladonoven” levyiset hartiat ovat ilmeisesti päässeet hieman lahoamaan. Ensin allekirjoittanut yritti etsiä syytä huonosta patjasta, mutta se ei voinut tällä kertaa ollut syy, koska Jaakko myllytti samanlaisella patjalla tehokkaasti karkuun. Ratkaisuna hitaaseen vauhtiin oli lyödä kumilenkki Villen pelastusliiveistä Janne jalkaan, jolloin matka alkoi sujua paremmin. Vaihtopaikalle päästiin eikä takaa-ajajia onneksi näkynyt. Patjat ja pelastusliivit laitettiin reppuun ja matka jatkui kohti Nakkarin vesitornia. Matkalla vesitornille puettiin vielä kiipeilyvaljaat vauhdissa jalkaan, sillä vuorossa oli köysilaskeutumista. Mukavat näkymät tarjonnut quest-rasti suoritettiin nopeasti, jonka jälkeen matka jatkui jalkaisin kohti pohjoista. Juoksuvauhti oli mukavan ripeää, jota kaikki pystyivät varsin kivutta reppu selässä juoksemaan. Rastit löytyivät ilman suurempia ongelmia. Suunnistusosuudella reitin nopeus tuli selkeästi esiin, sillä rastit oli sijoitettu joko polulle tai hyvin lähelle polkua, minkä vuoksi metsäjuoksua ei tarvinnut kovin paljoa harrastaa. Noin 15 kilometrin juoksuosuus saatiin mukavasti pakettiin, jonka jälkeen alkoi kisan rullaluisteluosuus.

Rullaluistelun reitti kulki Kuljun länsipuolelta kisakeskuksen kautta kohti etelää, jossa polkupyörät odottivat. Aurinko alkoi lämmittää ja matka taittui mukavasti. Yksi rasti sijaitsi Kuljun koululla, joka toimi siis kilpailukeskuksena. Kyseisellä rastilla saimme jättää kyydistä pois pelastusliivit, uimapatjat ja kaiken muun tavaran, jota olimme uintiosuudelta asti mukanamme kantaneen ja jota emme enää tarvinneet. Reput kevenivät huomattavasti eikä selässä tuntunut olevan enää mitään. Matka jatkui jo aamulla poljettua reittiä pitkin kohti Lempäälän keskustaa, josta aamulla olimme lähteneet melomaan. Kartta rullalla painoimme kohti fillareita ja viimeistä pyöräilyetappia.

Pyöräilyetapista järjestäjät olivat rakentaneet hyvin vaihtelevan. Luvassa oli tiukkaa asfalttimyllytystä, mäkistä metsäautotietä ja komeaa singletrackiä. Osuus oli suunnistuksellisesti mielenkiintoinen, sillä lähes jokainen rastiväli oli mahdollista suorittaa useampaa kuin yhtä järkevää reittiä pitkin. Alkuun ajoimme noin 10 kilometrin pätkän asfalttia, jonka aikana Omjakonin juna kulki tasaisesti puksutellen. Ensimmäisen pidemmän välin ajoimme pohjoisen kautta, joka ainakin järjestäjien mukaan oli ilmeisesti nopein. Isommilla teillä ajelun jälkeen reitti siirtyi mitä mainioimmalle polulle, joka toimii myös syksyllä järjestettävän Pirkan Hölkän reittinä. Polku on nopeaan maastopyöräilyyn mitä parhain ja olihan sitä mukava ajaa tälläkin kertaa. Koko osuuden ajan ketju oli sopivan kireällä ja matka joutui. Pummeilta vältyttiin ja reitinvalinnatkin tuntuivat osuvan oikeaan, sillä pyöriä emme tuupanneet kuin ennakkoon varoitetulla hakkuulla sekä jonkin verran superliukkailla pitkospuilla. Pyöräilyetapin lopuksi palasimme Kuljun koululle, jonka jälkeen oli jäljellä vielä kaksi rastia. Ajoimme pyörällä rastille numero 17, jossa oli vuorossa quest. Tehtävänä oli tällä kertaa löytää läheisen Pirunvuoren luolaan ”piilotettu” rasti. Rastilla teimme kisan ylivoimaisesti pisimmän pummin ja niin teki ilmeisesti moni muukin. Loppujen lopuksi rasti löytyi mäen ehkä pienimmästä kallionkolosta. Matka maaliin sujui leppoisasti ajellen, kun tiesimme takaa-ajajien olevan jo turvallisen matkan päässä.

Kisa oli kokonaisuutena varsin onnistunut. Uuden kokoonpanon toiminta sujui kuin vaseliinilla rasvattu sekä jäsenten etenemiskyky kullakin etapilla oli hyvin tasainen, jolloin ketään ei suuremmin tarvinnut odotella. Järjestäjät olivat onnistuneet laatimaan hyvin nopean ja suoraviivaisen radan, joka ei jättänyt sijaa sattumalle. Kiitokset siitä heille! Kiitos myös Soikalle, joka uhrasi Acroninsa käyttöömme sekä juoksi pitkin puskia nappailemassa kuvia. Ravit jatkuvat seikkailu-kisojen osalta elokuun lopussa Archipelago Adventuressa. Sitä ennen luvassa kuitenkin mm. EM-rogaining, jonne myös monet seikkailijat ottavat suunnan. Lisäksi Omjakonin rivit harvenevat seuraavan vuoden ajaksi, kun Jaska lähtee hiomaan Dolomiiteille mäkikuntoaan.

Kuulumisiin,

-Ville

Omjakon Teurasti HMA:ssa

2009-07-26T08:16:00.008+02:00

Omjakon ylivoimaiseen voittoon Hiiltomies Adventure Pro-sarjassa, kun pojat suorittivat reitin pintakaasulla yli tunnin järjestäjän ihanneaikaa ja toiseksi tullut joukkuetta nopeammin.. Heikki myös osoitti "seikkailijan mitat" täyttävän veljensä kanssa, että jokainen voi seikkailla ja jokainen voi myös pärjätä Challenge sarjan toisen sijan myötä. Raporttia lisää lähipäivinä.

KUVIA

HMA09

Hiiltomiehet Adventure 2009

2009-07-21T19:19:00.004+02:00

Omjakon lähtee ensi viikonlopun Hiiltomiehet Adventureen nälkäisellä kokoonpanolla jahtaamaan kirkkaimpia mitaleja. Tällä kertaa Omjakonin paidan vetävät ylleen Ville, Jaakko M. sekä Multisport.fi -tiimistä lainalla oleva Janne Mononen. Hiiltomiesten kisa on menneinä vuosina ollut yksi Suomen parhaiten järjestetyistä kilpailuista ja ainakin ennakkotietojen mukaan tänäkin vuonna on tulossa mitä hienoin kisa. Paikalle saapuvat jopa televisiokamerat, joiden välityksellä jokainen seikkailu-urheilun ystävä voi päästä nauttimaan HMA:n tunnelmista. Kooste kilpailusta esitetään VO2 -ohjelmassa Urheilukanavalla elokuun puolivälissä. Tarkempia lisätietoja osoitteessa www.hiiltomiehet.com.

AC24 - miten meillä meni.

2009-07-13T18:53:00.011+02:00

Omjakon nappasi toisen tilan tämän vuoden Arctic circle 24h kisasta, voiton omjakonin edestä vei Northern Kings, onnittelut heille!

Kisa lähti liikkeelle Eero Mäntyrannan ampuessa pistoolilla ilmaan lauantaina klo 15, jolloin yhden jäsenen joukkueesta oli haettava prologin kartta uimalla Tornionjoesta. Reitti sahasi Loimanputaan rantoja edestakaisin ja meininki oli villiä kun pienessä tilassa poukkoili 50 kanoottia. Prologi oli kerrankin hyvin suunniteltu, ja se toimi hyvin osana tulevaa reittiä. Rastit löytyivät pienen alkuhämmingin jälkeen ja pääsimme ensimmäiselle etapille kolmantena alle minuutin kärjestä.

Kisa jatkui edelleen meloen, eikä aikaakaan kun siirryimme jo kärkeen meloessa kohti Ruotsia ja tulevaa 12km luistelupätkää. Ennen luistelua oli kuitenkin jo ensimmäinen yllärirasti, jossa piti kiertää pururata bongaten matkalta kolme rastia. Koko kööri kiersi rataa käytännössä yhdessä jolloin luistelemaan päästiin porukalla. Pääsimme kuitenkin yhdessä JSP:n poikien kanssa heti alkuun irti ja "pääjoukko" jäi pari minuuttia taakse. JSP:n lisätessä kaasua mekin jäimme heille vielä luistelun jälkimmäisellä puoliskolla pari minuuttia. Luistelun jälkeen vaihdoimme jälleen vesille ja lähdimme paahtamaan Tornionjokea vastavirtaan. Vauhdin hurmaa ei koettu, sillä vauhti oli varmaankin noin 3km/h. Melonnan tiesimme meille vahvaksi lajiksi, eikä mennytkään kauaa kun olimme JSP:n peräkontissa kiinni ja samantein ohitse. Osa porukoista oli päättänyt raahata kanootteja rannasta käsin kun kanootti ei tahtonut muuten liikkua.

Seuraavaksi vaihdettiin fillareihin ja pyöräilyä olikin luvassa reilut 70 kilometriä. Reitti kulki ensiksi Kittisvaaran taakse, jossa oli köysilaskeutuminen veteen ja bingo-luetunymmärtämis suunnistus. Tämän jälkimmäisen tapaiset "questit" voisi järjestäjät tulevaisuudessa poistaa, koska ne eivät palvele ketään. On aika tulkinnanvaraista mikä on "leveä kärripolku" tai "ensimmäinen polku oikealle" jos ensimmäinen polku on jo kohtuullisen ajettava joidenkin mielestä.

Aikaa tuhraantui ja nyt oltiin kärkeä perässä noin 10min. Seuraavaksi suunnattiin kohti Ritavaaran laskettelurinnettä muutama rasti matkalta poimien. Pyörä kulki ja kilometrit taittuivat. Laskettelurinteen alla yksi kävi jälleen uimassa ja muut tekivät sillä välin varustetarkastuksen. Ilman sakkoja mentiin ja lähdettiin huiputtamaan Ritavaaraa. Ennen ensimmäistä jalkapätkää oli järjestäjä laittanut välikirin yhdelle rastivälille. Poimimme nopeimpana 15 hyvitysminuuttia, vaikka sanomista tuli siitä että joukkue oli liian hajonnut. Noh, kaverin selkä oli koko ajan näkyvissä, joten liekö etäisyydet nyt niin valtavia. Suunnistusetappi kierrettiin vielä hyvässä vauhdissa, vaikka pienen pummin teimmekin jossa eroa kärkeen tuli ehkä 2min lisää. Tämän jälkeen pyöräilyvauhtimme hieman tippui, emmekä saavuttaneet kärjessä myllyttävää Norhtern Kingsiä niin nopeasti kuin olimme kuvitelleet. Rastit kuitenki löytyivät ja lopulta kärkikin oli ajettu kiinni Iso-Apinan huipulle. Hetken poljimme Pukeman ja kumppaneiden kanssa yhdessä, kunnes lisäsimme kaasua ja pojat tippuivat suoraan vetoon. Ensimmäisellä huoltopaikalla eroa oli pari minuuttia meidän hyväksi.

Täältä alkoi kilpailun haastavin etappi, joka sisälsi 12km melontaa ja 22km juoksua kiertäen vaaroja huipulta huipulle soiden kautta kiertäen. Melonta sujui hyvin, ja kun huomasimme hieman pääsevämme karkuun muilta, niin ehkä puseroon hiipi pieni hyvänolon tunne. Melonta suoritettiin Ajankijärvellä ja Ajankijoessa, joka oli mielestäni kisan hienoin pätkä. Melonnan jälkeinen juoksu kulki vielä tiellä hyvin, mutta metsään mentäessä vauhti romahti ja Pohjolan kunkut olivat taas kannassa. Samalla he painoivat ohitse, ja itse koin kisan vaikeimman hetken kun tuntui, että en päässyt soissa eteenpäin ollenkaan. Loppu juoksu olikin allekirjoittaneella hirveää taistelua ja vaihtoon päästessämme eroa oli eteenpäin jo 18minuuttia! Taaksepäin sitä oli jo tuntitolkulla, sen verran muutkin olivat niitissä.

Nyt vaihdoimme jälleen pyörille ja matkaa edessä oli noin 36km +6km suunnistusta. Pyörä kulki ihan ok, mutta suunnistuspätkä ei ollut taaskaan kovin vahvaa suorittamista. Heti alkuun teimme myös lähes 10 minuutin pummin. Rastit tulivat kuitenkin haetteua ja poljimme kohti seuraavaa vaihtoa. Nyt eroa kärkeen oli jo 28 minuuttia.

Seuraavaksi oli edessä aika perusmättö 12km suunnistus Pellon länsi- ja eteläpuolella. Harmiksi Soikalla alkoivat polvikivut vaivata, ja juoksu teki kipeää. Itse aloin toipua yön niitistä, ja juoksu alkoi maittaa aivan eri tahtiin mitä se yöllä teki. Etappiin meni aikaa joka tapauksessa pieni ikuisuus, jolloin arvioimme kisan olevan jo taputeltu ja loppu menikin todelliseksi retkeilyksi.

Pitkän huollon jälkeen oli edessä kilpailun viimenen etappi, 12km luistelua ja saman verran melontaa. Luistelu oli niin kauan hyvää kuin asfalttikin, mutta kun asfaltti muuttui huonoksi niin menokin hidastui paljon. Melonta oli mukavaa, kun virta liikutti kanoottia ja matkalle sattui muutama helppo koskikin.

Maaliin päästiin ajassa 22h 34min kärjelle noin 50min häviten. Kolmanneksi tuli Virolainen Vaude ja neljänneksi SSP-asennus.

Kisa oli parantanut otettaan viime vuodesta huomattavasti. Nyt kisa ei enää tuntunut vain pitkältä multisport-kisalta, mutta parannettavaakin järjestäjälle jäi. Ainakin kilpasarjalaisilla voisi suorituttaa vaikeampiakin köysitehtäviä. Rastipisteet olivat hyviä kuin myös kartta. Hapanta makua suuhun taas jätti jo edellä esitelty quest-rasti. Kisan jälkeen (ilmeisesti jo kisan aikanakin) säännöistä käytiin kovaa keskustelua, kuinka etäisyydet joukkeen jäsenten välillä olivat suuria ja että kaikki kilpailijat eivät käyneet käyneet kaikilla rasteilla, vaikkei sitä säännöissä edellytettykään. Oma suoritus ei ollut häikäisevä, mutta tällä kertaa se riitti ihan kohtuulliseen toiseen sijaan. Kiitokset järjeställe ja ensi vuonna uudestaan!

Omjakon Hopealla AC24-kilpailussa

2009-07-12T21:07:00.004+02:00

Omjakon hopealla Arctic Circle 24-kisassa tiukan voittotaistelun jälkeen. Raporttia kisasta äijien toivuttua.

AC24 lähestyy

2009-07-07T19:03:00.005+02:00

Torstaina lähtee auto kohti Pelloa, sillä perjantaina on Omjakonilla edessä Suomen pisin seikkailukisa. Tiimi on tällä kertaa Jaakko S, Jaakko M ja Ville, tämmöistä kokoonpanoa ei taida olla kisoissa ennen ollutkaan, mutta yhteisreenejä on takana tuntitolkulla joten ajatusten pitäisi kohdata. Kisasta haetaan puhdasta suoritusta, jossa viime vuoden yli parin tunnin pummit saataisiin karsittua ja sijoitusta hilattua kohti kärkeä. Viivalla nähdään paljon kovia tiimejä mm. viime vuoden voittaja team JSP ja Northern Kings ja tuskin muutkaan ovat eräretkelle lapin kairaan lähdössä. Järjestäjät lupaaavat 230 hikistä kilometriä ja paljon korkeuseroja. Nähtäväksi jää mitä tulevan pitää.. Kisaa voi muuten seurata netistä, http://www.arcticcircle24.com/ menkää sinne jos ei muuta tekemistä viikonloppuna ole.

Omjakon Salvia Multisportin voittoon

2009-07-05T15:06:00.008+02:00

Lauantaina käytiin Suomen suurin ja kovatasoisin pari multisport-kilpailu Salvialla ja Omjakon oli mukana Heikin ja Jaakon toimesta. Matkana oli 15km maastopyöräilyä, 3km melontaa ja 7km juoksu merkityllä radalla.

Heti alkupaukusta Omjakon karkasi muilta joukkueilta pyörillä ja melonnassa etumatka vaan kasvoi. Juoksuosuus vedettiin sitten muita kisaajia tarkkaillen ja reilun tunnin kisaamisen jälkeen oli helppo tuuletella maalisuoralla voittoa.

Toiseksi kisassa taisi tulla paikallisia urheilijoita ja kolmanneksi kovaa kuntoa AC24 kisaan etsivät Masa Leppäniemi ja Japi Mikkola.

Yksilösarjan voiton vei Markus Kettunen.

Kokonaisuudessaan kisa oli erinomaisesti järjestetty reilun tunnin mittainen mättö kauniilla reitillä. Tälläisiä kisoja saisi Suomeen tulla lisää.

Midsommarfest 2009

2009-06-22T19:31:00.008+02:00

Omjakon vietti juhannuksen totuttuun tapaan lapin jänkhällä ja vaaroilla harjoitellen. Messissä olivat Outi, Kaisu, Heikki, Soikka ja Ville. Juhannusaattona Ylitornion oma poika Jauhojärven Samikin osui samalle reitille, tosin rullasukset jalassa. Sää Länsi-Lapissa oli paras mitä Suomesta juhannuksena löytyi, harjoituspuitteet olivat loistavat eikä huolto tälläkään kertaa olisi voinut olla yhtään parempi. Kiitokset siitä huollolle. Lajivalikoimaan kuuluivat mm.

juoksu
melonta

pyöräily

sekä "seikkailulliset tehtävät"

Stay tuned!

Omjakon vahvisti Cup-johtoaan

2009-06-06T18:37:00.005+02:00

Omjakon Hotpot tälläkertaa joukkueella Outi ja Ville voittivat sekasarjan No Limit adventuressa näytöstyyliin ja kasvattivat eroaan pahimpiin kilpakumppaneihin multisport-cupissa. Miestenjoukkueilla päivä meni hiukan heikommin. GK ja Heikin joukkueessa murtui n.1h kisaamisen jälkeen takavaihtaja ja sen jälkeen maaliin asti edettiin sinkuloiden ilman vaihteita ja tulospaineita. Tumen ja Jarnon kauden aloitus Suomessa meni suunnitelmien mukaan ja tuloksena hieno sijoitus top10.

Miesten sarjan kovimpia olivat kotipaikkakuntalainen team Multisport ja hienolla loppukirillä hopeaa otti woodman ja kolmas Hiiltomiehet, joita kumpaakin Omjakon Hotpot ahisteli hienosti kisan ajan.

Omjakonilaisia lähtöviivalla NoLimit Adventuressa

2009-06-04T11:47:00.005+02:00

Tulevana viikonloppuna kisataan Espoossa Multisport-cupin toinen osakilpailu, eli NoLimit Adventure. Kilpailu on noin 5 tunnin pituinen, lajeina tulevat olemaan maastopyöräily, melonta ja juoksu. Lisäksi luvassa on jonkinlaisia quest-tehtäviä. Ensimmäisessä multisport cupin osakilpailussa Spring Adventuressa Omjakon menestyi hyvin voittaen niin seka- kuin miestensarjan ja tämänkin kertaiset tiimit ovat iskukykyiset, kun kahdessa tiimissä on liiderinä mestaruuden Bimbachessa voittaneet henkilöt eli Pekka ja Outi. Huhujen mukaan myös Vilttiketjun jäsenet ovat vahvassa kunnossa eli heilläkin on mahdollisuudet yllätykseen.

Omjakon ottaa kilpailuun osaa kolmen tiimin voimin: Ville ja Outi (Omjakon HotPot), Heikki ja Pekka (Omjakon retkeilijät) sekä Tume ja Jarno Mikkola (Omjakon Vilttiketju)
Kisassa on mukan Spring Adventuren malliin useita kovia seikkailutiimejä, joten seuraa ihmeessä miten omjakonilaisten lauantaina käy!

Voitto Bimbachesta!

2009-05-28T19:38:00.003+02:00

uomalaiset voittivat Espanjassa käydyn Bimbache extreme -seikkailukisan selkeästi. Multisport.fi –joukkueessa kisasivat Outi ja Pekka sekä Monosen Janne ja Jäppisen Eero. Seuraavassa pientä raporttia kisan kulusta.

Kisareissuun lähdettiin jo kisaa edeltävänä lauantaina Helsingistä kohti Madridia. Lauantai sujui leppoisasti lentokentillä ja lentokoneissa istuskellen, sen jälkeen bussissa maisemia, (lue: lähinnä peltoaukeaa), katsellen. Bussimatka Madridista Leonin maakunnassa sijaitsevaan Vegacerveran kylään kesti noin viisi tuntia. Matkalla pysähdyttiin supermarkettiin 25 minuutiksi kisaruokaa ostamaan, tuli hiukan kiire. Myöhemmin bussimatkalla pidettiin toinen n. 45 minuutin tauko, joka pönötettiin hiljaisen kahvilan parkkipaikalla ihmetellen, mitä ihmettä siellä oikein taukoilemme. Illalla majoituttiin erääseen mökkikylään, jossa punkattiin ruotsalaisen Team Exploren kanssa. Lauantai-ilta sujui illallisen merkeissä. Sunnuntaina alkoi kamavälppäys, pakollisten varusteiden tsekkaus ja karttojen jako. Kartat saatiin vasta illalla, joten sitä ennen kaikki kisakamat oli saatava ojennukseen, tai paremminkin sullottua kisajärjestäjien jakamaan neljään tynnyriin. Tynnyrit jaettiin lajien perusteella, eli kaikilla tiimeillä oli trek-, MTB-, Kayak- ja Camp –tynnyrit. Lisäksi rullaluistimet olivat omassa kassissaan. Taisimme olla ainoa joukkue, joka sai kamansa tynnyreihin ja vielä kannen kunnolla kiinni. Oman mausteensa tynnyrihässäkkään toi se, että tiimit eivät nähneet kisan kaikissa 15 vaihdossa kaikkia tynnyreitä vaan vain osan. Kisassa oli näin ollen neljä vaihtoa, joissa melkein kaikki tynnyrit olisivat. Koska kisassa oli neljä ”isoa” vaihtoa tynnyreiden kannalta, muodostui kisaan viisi pitkää osuutta. Kullekin viidelle osuudelle oli kannettava koko osuuden ruoat, joten osuuksien alussa ruoka painoi repuissa lahjakkaasti. Kartat jaettiin vasta illalla, joten tiimit välppäsivät kamojaan myöhään yöhön. Meidän tiimi sai kamansa suht koht nopeasti ojennukseen ja kartat piirrettyä seuraavaa päivää varten. Seuraavan osuusajat ovat road bookista, joten ne ovat ohjeellisia, ei tarkkaa muistikuvaa kunkin osuuden tarkoista ajoista.

Osuus 1, noin 7,5 tuntia.

Kisan startti oli maanantaiaamuna kello 9.00. Sitä ennen syötiin tyypillinen espanjalainen aamupala, eli patongin pala voilla/marmelaardilla sekä kahvia. Ei kovin tukeva meidän mielestä. No, starttiviivalle niillä eväillä kumminkin asetuttiin, rullaluistimet jalassa. Osuus yksi sisälsi siis alun 8 km ylämäkirullaluistelu, 4,5 tunnin trekkauksen vuoriryhmän yläosissa sekä luola- ja kanjoneerausosuuden. Rullaluistelu päätettiin kärkisijoilla Team Exploren kanssa, josta lähdettiin tykittämään kohti viereistä huippua. Maasto oli kivikkoista ja korkeuskäyrää riitti, joka osuudella. Trekkausosuuden jälkeen oli luvassa luola- ja kanjoneeraus, joka olisi noin 2,5 tuntia pitkä. Olimme vuokranneet kisajärjestäjiltä paksut märkäpuvut ja kypärät, joissa oli lamppuviritys. Niiden avulla luolassa ei tulisi kylmä eikä pimeä. Pääsimme luolaan ensimmäisinä, koska toinen joukkue ei ollut saanut kamojaan vielä päällensä vaikka luolaan ei olisi saanut mennä ilman märkäpukuja.

Luolan pohjalla virtasi vesi, ja eteneminen tapahtui vedessä kahlaten, uiden ja ryömien. Väleissä oli köysilaskeutumisia ja veteen hyppäämisiä. Välillä luola oli suuri ja välillä sai ahtaa itsensä pienistä suuaukoista. Todella hieno pätkä, ehdottomasti parasta!! Kun luola loppui, jatkui osuus vielä nätissä auringonpaisteessa rotkon pohjalla. Lopuksi juoksimme lähtöpaikalle ja näin ensimmäinen osuus oli suoritettu. Tiimi kärjessä.

Osuus 2, noin 18 h

Toinen osuus piti sisällään maastopyöräilyä, kajak-trek –osuudet ja toisen maastopyöräilypätkän. Osuus alkoi seitsemän tunnin pyöräilyllä. Nousumetrejä kertyi, ja maasto oli pääosin hiekka/kivikkoista tietä, joissa jouduttiin työntämään pyöriä suhteellisen paljon. Rastit olivat usein harjanteilla, jonne ei mennyt enää polkuja, joten pyörän työntäminen varsinkin rastia lähestyttäessä tuli tutuksi. Pyöräilypätkältä päästiin onneksi vaihtoon juuri pimeän tullen. Pyöräilyn jälkeen tiimi hajaantui siten, että kaksi henkilöä lähti hakemaan rastia läheiseltä vuorelta ja kaksi lähti melomaan järvelle. Parit näkivät melonnan/trekin vaihtopaikalla. Olin Pekan pari. Tulimme noin 10 min Eepoa ja Jannea myöhemmin vaihtopaikalle. Siitä matka jatkui meloen takaisin pyörien jättöpaikalle. Melonnan aikana ranskalaiset uhkasivat meidän kärkipaikkaa, mutta jäivät odottelemaan toista tiimin puolikasta vaihtoon saapuvaksi meidän lähdettyä uudelle maastopyöräosuudelle. Pyöräily oli noin neljän tunnin pituinen ja sen aikana noustiin (tönättiin pyöriä paljon) muutamille rasteille. Tiimi kärjessä.

Osuus 3, noin 14 tuntia

Kisan kolmas osuus piti sisällään melontaa, raftingia ja trekkausta. Osuus alkoi melonnalla, noin 3 tuntia. Melonta oli järvellä sit on top –tyyppisissä kajakeissa. Melontaan piti ottaa mukaan kiipeily- ja rafting –varusteet, jotka olisivat heti melontaosuuden päätyttyä. Saimme kuitenkin kuulla juuri ennen kiipeilyosuutta, että se olikin peruttu. Siirryimme siis heti rafting-osuudelle, joka olisi noin 2,5 tunnin pituinen. Rafting tapahtui patojokea pitkin noin II-tyypin virtaamassa. Jokea oli mukava laskea kumiveneellä, suhteellisen helppoa, ja mukavaa!! Kädet ja niska paloivat itse kullakin, kun keli muutenkin koko kisan aikana oli suhteellisen kesäinen.

Raftingin jälkeen alkoi noin 8 tunnin mittainen trekkausosuus. Trekkaus sujui meiltä hyvin, suunnistus erinomaisesti. Trek-osuus piti sisällään lähinnä ylämäkitamppaamista ja alamäkeen juoksemista, koska tasaista pätkää ei pahemmin missään ollut paria lyhyttä tiepätkää lukuun ottamatta. Tällä trek-osuudella tuli viimeistään tutuksi tiheät fighting-puskat, joiden läpi oli miltei mahdoton päästä. Eteneminen oli puskissa todella hidasta. Päätimme, että saamme trek-osuuden tehtyä ennen pimeän tuloa, ja niin kävi. Saavuimme kolmannen osuuden päätepisteeseen juuri kun tuli pimeä. Kolmannen osuuden jälkeen oli vuorossa kaikille pakollinen neljän tunnin tauko. Se tuli meille juuri parhaimpaan mahdolliseen aikaan, koska pimeän tullen alkaisi väsymys painaa enemmän. Söimme nopeasti, laitoimme seuraavan osuuden kamat valmiiksi ja menimme nukkumaan kahdeksi ja puoleksi tunniksi. Varttia vaille kolme aamuyöllä jatkoimme matkaa, pari minuuttia yli neljän tunnin tauon jälkeen.

Osuus 4, noin 16 tuntia

Neljäs osuus piti sisällään rullaluistelun, trekkauksen ja pyöräilyn. Rullaluisteluosuus ei vienyt meiltä kuin 45 minuuttia. Sen jälkeen alkoi kisan pisin trek-pätkä, eli noin 10 tuntia. Lähdimme pimeässä liikkeelle erääseen solaan. Siellä valitsimme vahingossa väärän suunnan, koska pimeässä oli erittäin vaikea erottaa maastosta oikeaa suuntaa, vain vuorten rajat piirtyivät taivasta vasten. Parin tunnin pummi siitä yhteensä tuli, mutta päätimme että nollaamme tilanteen eikä jäädä voivottelemaan virhettä vaan lähdetään vauhdilla eteenpäin. Saimme hyvällä tempolla rasteja haettua yksi toisensa perään ja parin tunnin pummista huolimatta olimme menneet reitin noin tuntia muita nopeammin. Trekkiin meni aikaa noin 10 ja puoli tuntia. Trekin jälkeen alkoi polkupyöräosuus, jonka aikana pääsimme pyöräilemään yllättävän paljon, pyörän tönäämistä oli vähemmän edellisiin pyöräetappeihin verrattuna. Pyöräpätkä vei aikaa noin 5 tuntia, keli oli kuuma ja aurinkoinen. Tiimi kärjessä, noin 4 tuntia toista joukkuetta edellä.

Osuus 5, noin 10 tuntia.

viimeinen osuus alkoi rullaluistelulla, joka tehtiin ylämäkeen pimeässä. Rullaluistelu oli hiukan tylsä ja hidas. Rullaluisteluun meni aikaa noin 1,50 h. Sen jälkeen oli vaihto trekkaukseen, ja se meni meiltä suhteellisen hitaasti. Kävelimme vaihtoalueelta jonkin matkaa eteenpäin, jolloin päätimme ottaa pienet powernapit suunnistuksen sujumisen varmistamiseksi. Nukuimme 13 minuuttia, paitsi itse makasin maassa muiden välissä nuokkuen. Lyhyet unet tekivät terää, koska suunnistus sujui ja vauhti kasvoi. Trek-osuus kesti noin 4 tuntia ja kulki suhteellisen korkealla pitkään, etenimme paljolti teitä pitkin. Välillä tietysti piti ottaa kosketusta fighting-puskiin rastin lähestyessä.

Trek-osuuden päätyttyä ja melontaosuuden alettua oli aurinko juuri nousemassa. Melonnan alku oli matalassa kivikkoisessa virtaamassa, mutta pian reitti kulki järvellä. Melontaa kesti noin pari tuntia, jonka jälkeen rantauduttiin rogaining-osuutta varten. Se tapahtui matalapiirteisessä maastossa. Juoksimme lämpimiksemme vähän sinne sun tänne rasteja hakien. Kiire ei sinänsä ollut, koska tiesimme, että seuraava joukkue ei meitä tule enää hätistelemään. Seuraava joukkue tulisi maaliin noin 6,5 tuntia meidän jälkeen. Rogaining oli hauskaa, ja kaikki halukkaat saivat suunnistaa. Kävelimme rogainingin jälkeen vielä rastimiehelle jättääksemme leimat, mutta hän ei sitä huolinut. Tuli pari turhaa kilometriä. Siitä jatkoimme läheiseen kylään, jossa odotti vielä loppuliuku kylän torilla olevasta kirkon tornista. Olimme maalissa 74,5 tunnin kisaamisen jälkeen torstai aamupäivällä. Siitä jatkoimme kuohuvien juomisen jälkeen läheiseen tapasravintolaan ja radiohaastatteluun. Ravintola oli niin hyvä, että vierailimme siellä pariin otteeseen myöhemminkin.

Teksti: Outi

Outi ja Pekka voittoon Bimbachessa

2009-05-21T15:45:00.004+02:00

Tiimin Outi ja Pekka voittivat Bimbachen Espanjassa tiukan taistelun jälkeen. rehellisyyden nimissä ei tainnut olla tiukkuudesta tietoakaan, kun tiimi karkasi heti lähtöpaukusta kärkeen ja saapui lopulta maaliin voittaen kisan usean tunnin marginaalilla. Onnittelut!

Ennakko Bimbbaralaasta

2009-05-08T19:09:00.009+02:00

Omjakonista Sepän Outi ja Sorjosen Pekka lähtee Espanjaan Bimbache Extrem seikkailukisaan Multisport.fi –tiimin Monosen Jannen ja Jäppisen Eeron kanssa. Kisa on yksi 9:stä seikkailu-urheilun MM-cupista. Luvassa on reilu kolme vuorokautta hikeä, verta ja kyyneleitä… no ei sentään vain tätä. Luvassa on ennen kaikkea vuoristoisia teitä, huimia maisemia ja tiukkaa myllyttämistä noin 550 kilometrin edestä. Kisa järjestetään Leonin maakunnassa, joka on samalla suunnalla kuin monille tuttu Santiago de Compostelan vaellusreitti.

Tiimi lähtee pelipaikoille lauantaina 16.5. Heti seuraavan päivän karttojen jako ja varusteiden tsekkaus pitävät tiimin kiireisenä ennen kisan starttia, joka tapahtuu maanantaiaamuna 18.5. klo 9.00. Maaliin joukkuetta odotetaan torstaina 20.5. Kisa toimii non-stop –periaatteella, jolloin joukkueet itse päättävät kisastrategiastaan. Huoltajia ei tässä kisassa tule tiimillä olemaan. Lajivalikoimaan kuuluvat perinteiset juoksu, pyöräily, rullaluistelu ja kiipeilytehtävät sekä melonta. Kisaan oman mausteensa tuovat rafting ja canyoneering, joka todennäköisesti tulee olemaan aika hyinen kokemus.

Kisaa pääsee seuraamaan sivuilta:

http://www.meridianoraid.com/raid/bimbache09/en/the_raid.html

Klikkaile siis sivustolle ja seuraa miten Outi, Pekka, Janne ja Eero kahden Suomen kovimman seikkailutiimin liittoutumana myllyttävät kisassa!

-Oude-

Spring Adventuren tapahtumia

2009-05-04T20:29:00.007+02:00

Omjakon kävi viikonloppuna kisaamassa parin joukkueen voimin Multisport cupin avauskilpailussa Sipoossa. Multisport.fi -tiimin oma poika Monosen Janne oli loihtinut todella hyvän radan, joka ei jättänyt aihetta jossitteluun.

Aikaisin tapahtuneen startin vuoksi tiimimme matkasivat Sipooseen jo edellisenä iltana viettäen aikaa paikallisessa kuppilassa nimeltä Paroni. Paikallisen Nykäsen Mervin viihdyttämänä lataus seuraavan päivän kisaan oli mitä parhain, ja kun vielä yöllä Sipoon kardaanikunkku kävi vetämässä leirintäalueella rallia, oli soppa valmis.

Aamulla kisa starttasi prologilla, jonka jälkeen vuorossa oli pyöräilyä. Molemmilla joukkueilla prologi meni mukavasti ja vaihtopaikalla oltiin aivan kärkiryhmässä. Veljekset unohtivat Tammisen teesit ja ensimmäisen kymmenminuuttisen tärkeyden, mikä aiheutti pienen kierron ensimmäiselle rastille. Poikien onneksi kärkiletka oli kuitenkin näköetäisyydellä ja pienen vuorovedoin tehdyn tempoajon jälkeen kärki ajettiin kiinni. Toisen rastin jälkeen kärkijoukko hajosi kahtia, kun osa joukosta valitsi virheellisen polun. Noin viiden tiimin voimin matka jatkui kohti seuraavia rasteja kohtalaisen leppoisasti ajellen. Suurempia pummeja ei tullut ennen rastia neljä, jonka jälkeen polku kuitenkin katosi mystisesti altamme. Ainoastaan Multisportin karttaguru Pete huomasi virheen ja teki oman ratkaisunsa. Muut joukkueet lähtivät painelemaan metsän läpi kohti maakaasulinjaa menettäen samalla kuitenkin paljon aikaa. Tämän virheen seurauksena useampi joukkue oli mennyt ohitsemme, mikä tarkoitti samalla sitä, että takaa-ajo kohti kärkeä oli aloitettava. Pyöräosuuden loppu oli paikoin selkeää ja nopeaa metsäautotietä ja paikoin tarkasti luettavaa metsäpolkua. Suurempia virheitä ei enää syntynyt ja kumpikin joukkue onnistui hinaamaan itseään kohti kärkeä kovan ajamisen ansioista. Veljekset huomasivat ihmetyksekseen olevansa kärjessä melontaosuuden alussa eikä Heikki ja Outikaan olleet paljoa perässä. Melontaosuudella ainoastaan Multisport.fi onnistui häiritsemään poikien kärkitilaa. Muutaman minuutin takamatkalta lähtenyt Multisport ajoi pojat kiinni, mutta ei onnistunut enää saamaan suurta eroa ja vaihtoon tultiinkin samaan aikaan. Outi ja Heikki meloivat sekajoukkueeksi todella hyvää vauhtia ja ohittelivat matkalla useampia joukkueita. Melontapaikalta kaksi kärkijoukkuetta lähtivät samaan aikaan, mutta jo seuraavaan mäkeen pojat onnistuivat saamaan pienen eron seuraavaan. Viimeisenä ollut rogaining tuli hyvään paikkaan, sillä juoksu on yleensä veljeksiltä kulkenut mukavasti. Sopivan vauhdikkaasti ja ilman pummeja suoritettu rogaining toi pojille ensimmäisen voiton Multisport cupissa. Myös Heikki ja Outi onnistuivat rogainingissa hyvin ja keräsivät kaikki rastit ainoana sekajoukkueena.

Tiimin panos ensimmäisessä osakilpailussa oli kiitettävä, mutta harjoitusten on jatkuttava entistä kovempana, jos meinataan pärjätä. Multisport Cup jatkuu kesäkuun alussa. Kaikki mukaan!

Spring adventure Omjakonien näytöstä

2009-05-02T17:43:00.004+02:00

Kaikki Suomen ykköstiimit kerännyt Spring Adventure Sipoossa päättyi Omjakonin tuplajuhliin. Mäkelän veljesten luotsaama Omjakon PP voitti kokokisan halliten sitä alusta loppuun, vaikkakin Forsmannin, Hiiltomiesten ja Free adventuren tiimit poikia kovasti ahdistelivat. Sekasarjassa Outin ja Heikin Omjakon Hotpot voitti sekasarjan näytöstyyliin hakien ainoa sekajuokkueena kaikki lopun rogaining rastit. Kisan jälkeen Omjakonilla onkin kaksoisjohto Multisport-cupissa.

KY City Challenge -raportti

2009-04-28T07:42:00.004+02:00

Omjakon saavutti kauden ensimmäisen voiton Helsingin Kauppakorkeakoulun järjestämässä KY City Challenge –kilpailussa. Toiseksi ylsi aina vaarallinen Teres ja kolmanneksi nimellä Miks läksit? kilpaillut joukkue.

Lähettäjä 2009-04_KY-citychallenge

Kilpailu käytiin kahden etapin kilpailuna, joiden välissä oli yötauko. Järjestäjät olivat onnistuneet laatimaan varsin vaihtelevan radan asfaltti- ja maasto-osuuksineen ja kun kerran kaupungissa edettiin, oli suunnistuksen sujuvuudella suuri merkitys lopputuloksen kannalta.

Perjantai-iltana joukkueemme pääsi starttaamaan koko joukon viimeisenä hieman ennen kuutta. Startti tapahtui Helsingin ydinkeskustan tuntumasta Väinämöisen kentältä ja suuntasi sieltä kohti Espoota Hietsussa suoritetun suunnistuksen jälkeen.

Ennen kisaa olimme miettineet onkohan järjestäjillä tarkoitus kastella kisaajat huhtikuun kylmissä vesissä ja jo 15 minuutin kisaamisen jälkeen saimme vastauksen pohdiskeluillemme. Ensimmäisellä quest-rastilla tehtävänä oli käydä leimaamassa rasti muutaman kymmenen metrin päässä merellä. Apuvälineeksi tarjottiin isoa traktorin sisäkumia, jolla olisi voinut meloa rastille, mutta veden ollessa vain rintaan asti syvää, oli samantekevää vain kahlata rastille. Huhtikuinen merivesi jäähdytti sen verran Villen jalkoja, että seuraavat pari kilometriä meinasi Heikin ja Jaakon vauhti lyödä happoja reisiin. Onneksi aurinko paistoi täydeltä taivaalta, niin vaatteiden kuivumiseen ja miehen lämpiämiseen ei mennyt kuin hetki.

Pyöräetappi jatkui sujuvasti ja vauhdilla kohti Leppävaaran urheilupuistoa, jossa odotti laskeutuminen kalliolta ja jalkasuunnistuspätkä. Matkalla olleet rastit löytyivät hyvin, lukuun ottamatta rastia, joka piti etsiä juoksuhaudoista. Ongelmia rastin löytymisessä oli tosin varmaan kaikilla joukkueilla, sen verran ihmisiä mäellä juoksenteli. Leppävaaran quest –rastille joukkueita oli muodostunut jonoksi asti ja laskutumista saikin odottaa noin vartin verran. Taktiikkamme ylimääräisten valjaiden kanssa kisaamisesta ei oikein tuottanut tulosta, kun mukana ei ollut kasia ja sulkkaria. Laskeutuminen kahdet valjaat päällekkäin sen sijaan oli tuplasti turvallisempaa. Jonottaessamme rastille saimme hyvän tilannekatsauksen vastustajista. Teresiä olimme saavuttaneet jonkin verran ja *** olimme yllätykseksemme ohittaneet.

Laskeutumisen jälkeen vaihdoimme lenkkarit jalkaan ja kipittelimme suunnistusosuudelle. Rastit löytyivät helposti ja juoksukin kulki varsin mainiosti. Vaihdosta lähdimme jahtaamaan edellä meneviä reitin jatkuessa kohti Malminkartanon mäkeä. Matkalla kohti Malminkartanoa jouduimme ensimmäisen kerran hiljentämään vauhtia suunnistuksen vuoksi. Asuinaluiden läpi johtavat tiet ovat kartassa epäselvää punaista spagettia ja niiden lukeminen kovassa vauhdissa on hyvin hankalaa.

Lähettäjä 2009-04_KY-citychallenge

Malminkartanolle saavuttuamme oli vuorossa jälleen tehtävärasti. Joukkeista yhden jäsenen tuli juosta rappuset ylös ja juoksusta otettiin aika. Kolme nopeinta joukkuetta saivat hyvitysminuutteja, mitä juoksijamme ei tietystikään kuunnellut. Ylös lähti juoksemaan Ville, jolla oli emitin lisäksi suurin reppu, jossa oli kaikkien kengät ja suurin osa pakolllisista varusteista. Tämä ei ollut järkevä ratkaisu ja mies tummuikin matkalla ylös. Pyynikin portaita ei Ilmeisesti ole kulutettu tarpeeksi. Alas kuitenkin päästiin ja matka jatkui entistä kiivaampana, kun tiesimme Teresin olevan vain muutaman minuutin päässä.

Seuraavalla rastille mennessä olimme saavuttaneet Teresin, kun he olivat käyttäneet luolassa olevan rastin etsintään hieman enemmän aikaa. Matka jatkui kohti Vantaanjokea ja juoksuosuutta. Juoksuosuudella rasteja etsittiin mistä milloinkin. Ensimmäisenä rasti käytiin hakemassa ojarummusta, johon komensimme pisimmän miehemme Jaakon. Matka jatkui kohti Vanhankaupunginkoskea, jossa rasti oli epäonneksemme toisella puolella jokea. Sen sijaan, että olisimme palanneet taaksepäin muutaman metrin, teimme oman pienen questimme uimalla koskesta yli järjestäjien kiikuttaessa pelastusliivejä luoksemme, jotka he olivat unohtaneet meille vaihtopaikalla antaa. Kaikki sujui hyvin, vaikka virta olikin aika voimakas. Seuraavan rastin lähestyminen meni vähintäänkin yhtä hyvin, kun pienen kierron sijaan painoimme läpi suomalaisesta mangrovesuosta. Lopulta pääsimme kuitenkin lintutornille tähystämään rastia, joka ei vielä ollut paikoillaan. Rastinpitäjä joutuikin soittamaan seuraavan rastin sijainnin, jotta pääsisimme jatkamaan matkaa.

Loppulenkki pyörille sujui ongelmitta ja matka kohti muutaman kilometrin päässä olevaa maalia alkoi kovalla tahdilla. Kova vauhti ja pimenevä ilta koitui viimeisellä rastilla kohtaloksemme ja teimme päivän ainoan megapummin. Etsimme rastia väärästä mäestä ja *** saavutti meidät. Rastin löytymisen jälkeen kummallakaan joukkueella ei enää ollut kiire ja ajelimme yhdessä maaliin. Ensimmäisen päivän saldo oli varsin hyvä. Viimeisenä matkaan ja ensimmäisenä maaliin. Ainoastaan viimeisen rastin pummi jäi kaivelemaan joukkuetta.

Toinen päivä alkoi siten, että ensimmäisen päivän hitain joukkue lähti ensimmäisenä ja nopein viimeisenä. 51 minuuttia kärjen jälkeen lähdimme taas ajamaan edellä meneviä kiinni. Toinen päivä alkoi viivasuunnistuksella, jossa reittiä ei tiedetä vaan suunnistaminen tapahtuu suuntien ja etäisyyksien avulla. Yhdessä *** kanssa pummasimme heti ensimmäistä rastia ja saimme 20 minuutin sakon. Muut rasti löytyivät kuitenkin ongelmitta ja juoksuosuuden alkuun ajoimme yhtä matkaa.

Juoksupätkä melontaosuuden alkuun oli tiukkaa pellolla juoksemista. Saavutimme pari minuuttia ennen meitä lähteneen Teresin ja melontaosuudella lähdimme yksissä tuumin. Melonta sujui meiltä ongelmitta ja vauhti koskissa oli hyvää. Melontaosuus oli sopivan haastava eikä tasaista vettä ollut kovinkaan paljoa. Koskien kuohuissa vaanivat kivet yllätivätkin monet joukkueet ja kippasivat heidät ympäri. Matkalla ohitimme monia joukkueita ja saimme hyvin eroa myös pahimpiin kilpakumppaneihin. Melonnan jälkeen matka jatkui pyöräilyllä kohti Paloheinää.

Paloheinässä oli vuorossa viuhkasuunnistus, jonka keskusrasti oli Paloheinän mäen päällä. Suunnistus sujui alun pientä haparointia lukuunottama hyvin ja saimme pidettyä eron takana tuleviin.

Suunnistuksen jälkeen oli vuorossa enää pelkkää pyöräilyä. Rastien löytyminen sujui edellisen päivän kaavan mukaisesti, kun onnistuimme pummaamaan toiseksi viimeisenä ollutta rastia oikein urakalla (VIDEO). 10 minuutin virheestä huolimatta takaa-ajajat eivät onnistuneet saamaan meitä kiinni ja kun Hartwall-areenan laskeutuminenkin sujui rutiinilla, oli jäljellä enää ajelu Olympiastadionille. Toinen päivä sujui yhtä hyvin kuin ensimmäinen. Lähdimme viimeisenä liikkeelle ja tulimme ensimmäisenä maaliin.

Kevään ensimmäisestä kisasta jäi varsin hyvä fiilis. Reitti oli varsin mukava, rastit löytyivät suhteellisen hyvin ja vauhtikin oli ihan kohtalaista näin kevään ensimmäiseksi kisaksi. Suuri kiitos kuuluu jälleen järjestäjille ja huoltajille.

Ravit jatkuvat ensi viikonloppuna ensimmäisellä Multisport Cupin osakilpailulla. Kaikki mukaan!

Voitto kotiin

2009-04-26T06:26:00.004+02:00

Omjakon hoiti hommat kotiin voittamalla ylivoimaiseen tapaan Ky City Challenge-opiskelijaseikkailukilpailun Helsingissä. Raporttia tapahtumasta lähiaikoina.

KY city challenge

2009-04-22T20:24:00.004+02:00

Omjakon lähtee ahmimaan asfalttia Helsinkiin KY City Challengeen. Porukka muodostuu tällä kertaa Mäkelöistä ja Hihnalan Heikistä. Tapahtumassa riittää vilinää ja vilskettä kun yhteensä 50 kolmihenkistä joukkuettä lähtee paahtamaan pitkin Helsingin katuja perjantaina kello 17. Lähtö tapahtuu väliaikamuodossa, sillä 150 ihmisen ryntääminen kisafiiliksissä Helsingin iltapäiväruuhkaan ennustelisi lähes varmaa katastrofia. Kisassa pidetään myös yötauko ja uusi startti tapahtuu takaa-ajona aikaisin lauantai aamuna. Saapa nähdä millaisessa kevätkunnossa pojat ovat. Huoltokin tulee pelaamaan, sillä huoltajaksi lupautui Soivion Jaakko. Lisää kisasta osoitteessa www.kycitychallenge.fi

Kebnekaise Klassic

2009-04-19T20:51:00.009+02:00

Hans Norenin kuva hiihtoreitiltä.

Lähes 10 vuoden tauon jälkeen järjestettiin Kebnekaisen maisemissa legendaarinen alppi-kilpailu Kebnekaise Classic, johon oli pakko päästä Omjakonin painovoimahiihtäjienkin kisaamaan joukkueella Hannu ”Yxa-Mannen” Hänninen, Pekka Sorjonen ja Heikki Hihnala ja koska Hannu toimi kapteeni oli joukkueen nimi kisassa legendaarinen Helsingin Umbihangihiihtäjät.

Kebnekaise Classic on ehkä maailman vaativin randokilpailu sillä hiihtoaikaa kahtena kisapäivänä tuli 16h, nousumetrejä loputtomasti ja kisapäivien välissä yövytään itse tehtävässä lumiluolassa. Kaiken lisäksi mukana pitää olla kaikenmaailman härpäkkeitä lumivyörypiippareista, hakuista aina makuupussiin asti. Nousumetrejä kisassa on tarpeeksi ja ehkä parhaan kuvan kisasta kertoo sen, että kisassa on ollut mukana aikanaan Suomen seikkailu-urheilun kärkinimiä ja Ruotsalaisia olympiavoittajahiihtäjiä, niin ei heille kellekään ole kisasta merkittävää menestystä tullut kovasta yrityksestä huolimatta. Liekö kisa sitten liian tekninen laskuineen ja ”kiipeily”tehtävineen suurimmalle osalle? No ei kisa ole tekninen, jos kaikki menee hyvin, mutta huonolla onnella kaikille jäätikkö ja lumivyörykamoille olisi saattanut olla käyttöä.

Reissuun kuitenkin lähdettiin hauskanpitoon ja välineiksi kerättiin ympäri Suomea ja Ruotsia kaikkea mahdollista ja käytiin sitä yksiviikonloppu kisan alla nousukarvojen suksiin laittamista harjoittelemassa Pullingissa ja Kolilla.

Perille saavuttiin ja kisakeskukseen Kebnegaise fjällstationille päästiin kelkkakyydillä, vaikka lunta oli paikanpäällä vain nimeksi. Kaikki kamat tsekkiin ja kamatsekkaaja lyhyesti totesi, ettei meidän tarvi ainakaan pelätä, etteikö laskuvehkeet ole tarpeeksi painavia minimipainosääntöjä silmällä pitäen...Kuulema yhdellä joukkueella oli ehkä lähes meidän joukkueen keveimpien suksien painoiset vehkeet...

Kisa:
Ekapäivä:
Kisa alkoi järkyttävällä nousulla ja heti Pekka ja Hannu painoivat karkuun, kun Heikillä ei ollut pitoa nousukarvoissa, vaan ainoastaan hartioissa, koska leveiden twintip-suksien ja nousukarvojen leveysero oli liian suuri, jotta nousukarvat olisivat sivuttaisnousuissa koskettaneet lunta. Ylös kuitenkin päästiin ja alas olikin sitten nautinnollista laskea. Samaa ylös-alas leikkiä sitten toistettiin loppupäivä hirveässä lumimyrskyssä. Välillä tehtiin ketunlenkkiäkin tasaisella jäätiköllä, mutta ei sinne tainneet muut joukkueet kovasta yrityksestämme huolimatta eksyä. Loppulaskua Tuolpagornin päältä oli kuitenkin päivänkruunu, reitin ollessa jäistä kumpareikkoa ja näkyvyyden pysytellessä n.2metrissä, mutta eihän se ollut kuin mennä ja keräillä kamoja rinteestä. Vaihtoon kuitenkin saavuttiin yllättäen seitsämäntenä, joka oli ihan kohtuu sijoitus. Päivän päätteeksi kaivettiin sitten lumiluola ja tietenkin Ruotsalaiset alkoivat heti meitä neuvomaan, ettei siihen voi kaivaa, kun lumi on niin kovaa. Pääasiassa Yxa-mannenin hirveästi iskusta johtuen lumiluolamme oli valmiina ensimmäisten joukossa, tosin kaikkia ”lumiluolasääntöjä” se ei kuulema täyttänyt? Mitä ne säännöt sitten olivat, jäikin meille ikuiseksi mysteeriksi...

Toinen
Toinenpäivä alkoi takaa-ajona kärjen osalta ja me loput lähdimme yhteislähdössä perään. Heti ensimmäisessä nousussa parkkeerasimme viimeisten joukkoon jäistä rinnettä poikittain noustessa osa hiihtäen ja osa(Heikki) kävellen ja lähes kaikki muut yhteislähdössä olleet joukkueet katosivat horisontiin auringon grillatessa kasvojamme. Parin tunnin jälkeen kaksi takanamme ollutta joukkuetta keskeyttivät ja pääsimme kisaamaan kisan viimeisenä. Harvemmin on tullut viimevuosina kisattua viimeisellä paikalla tosissaan, mutta näköjään oikeilla välineillä sekin on mahdollista. Sitkeästi eteenpäin kuitenkin raahauduimme Yxa-Mannenin pääasiassa keskittyessä auringon ottoon, kun Heikki ja Sorjonen raahautuivat perässä. Viimein kuitenkin päästiin Halspassetille ja ilmavaa reittiä pitkin Kebnen pohjois- ja etelähuipuille. Tuskaa oli ja kävelymetrejä tuli kerättyä urakalla, kun kaltevilla seinämillä ei hiihtokaan onnistunut. Lopulta pääsimme alamäkeen ja nautiskelimme maaliin laskemalla muutoman Ruotsalaisen joukkueen ohitse. Lopputuloksissa olimme 7. ja sijoitus oli puolivälin tietämissä. Hienokisa, mutta välineurheilua siinä missä normaalihiihtokin. Toisaalta sijoitus ei ollut suomalaisittain huono, koska järjestäjien mukaan se oli paras Suomalaissuoritus kisassa ikinä.

Kisan jälkeen pidettiin palkintobanketti, jossa tarjoiltiin tapahtuman omaa Kebnekaise Classic-olutta ja arvottiin palkintoja. Ja olihan tuolla kisaamassa myös toinen joukkue Suomesta eli naisten randomaajoukkue tiimillä Noora Pinola, Inkku Stengård ja Rauni Parantainen, jotka hienosti voittivat kisan naistensarjan.

Eli ensivuonna uudestaan kisaamaan tai sitten muuten vaan alueelle laskemaan, niin hienoissa rinteissä tuli kisassa nautiskeltua, että jokatapauksessa alueelle on uudelleen talviaikaan päästävä.

UR !

2009-04-03T13:08:00.009+02:00

***********************************
http://urbanrideoulu.blogspot.com/
***********************************

Hauhon melontastadion auki

2009-03-22T20:30:00.008+02:00

Saatiinpa viimein melontakausi avattua.

Winter adventure raid Latvia - kisaraportti

2009-03-10T12:45:00.006+02:00

Outi, Tume (Tormas) ja Jaakko kävivät menneenä viikonloppuna Baltiassa haistelemassa Latvialaista seikkailukulttuuria. Reissuun lähdettiin perjantai-aamuna, ja perillä Vecpiebalgassa oltiin hyvissä ajoin perjantai-iltana. Illalla laitettiin varusteet järjestykseen, pakattiin reput, kuunneltiin kisabriefingit ja saatiin vielä hyvät yöunet. Kisa tultiin käymään rogaining-tyyppisesti, eli kaikkia rasteja ei välttämättä ollut pakko hakea ja jokaisella etapilla oli maaliintuloaika, josta myöhästyminen tarkoittaisi sakkopisteitä. Kartat sai käsiinsä aina vasta etappien alussa.

Kisa alkoi lauantaiaamuna klo 10 40minuutin juoksuetapilla. Tämä oli ainut etappi jossa eri rasteista sai eri pistemääriä. Nämä sitten vielä muutettiin vastaamaan varsinaisen radan rastimääriä. Haimme yhteensä 6 rastia, joista saimme 2 pistettä kisaan. Ehdimme juuri ja juuri ajoissa maaliin 40minuutin sisällä, mutta ihmetykseksemme vaihdossa ei ollut vielä ketään muuta. Silloin mieleen juolahti, että yhden sakkopisteen ottamalla olisi ehtinyt hakea jopa 3 rastia enemmän, ja saaden näin enemmän pisteitä. Kärki teki näin ja saikin yhden pisteen meitä enemmän.

Seuraavana oli 37km pitkä pyöräily, ja kartan saatuani tajusin, että nyt ei tule olemaan helppoa. Kartta oli vuodelta 1911 oleva Latvian armeijan sotilaskartta, jossa lähes yksikään tie ei enää pitänyt paikkaansa luonnossa. Ensimmäistä rastia pummasimmekin heti reilut 30min, ja sanomattakin oli selvää että kärki oli karannut kauaksi. Loppu etappi osuikin sitten hieman suorempaa lipulle, vaikka hapuilu jatkui lähes joka rastilla. Etapin maalin poljimme kuntosarjalaisia ohitellen.

3.etappi oli 30km pitkä hiihto. Se oli toteutettu lähinnä pikkuteitä kiertelemällä, mutta mukaan mahtui myös muutama satametriä umpihankea. Tiesimme että nyt oli mahdollista ajaa kärkeä urakalla kiinni. Lippuja tuli vastaan toinen toisensa jälkeen eikä pummeja sattunut ennen viimeistä rastia. Siinä etsimme lippua 200m liian aikasin ja aikaa tuhrautui noin 5min. Etapin maalissa taisimme olla kolmantena ja jouduimme pitämään pakollisen 40min tauon koska seuraavalle etapille ei saanut vielä startata. Yksi Latvialainen porukka oli siltikin meitä nopeampi hiihdossa, joten hiihto taitaa olla tuttua heillekin.

Seuraavana oli luvassa 25km pyöräilyä kilpailun toiselle vaihtopaikalle. Matkalla poimimme 2 rastia ilman ongelmia ja saavuimme vaihtoon yhdessä neljän muun joukkueen kanssa. Täältä starttasi 12km pitkä trekki ja nyt pimeyskin oli jo saapunut. Olimme päättäneet ennen pyöräilyä että otamme lumikengät etapille mukaan vaikka yksikään toinen kärkijoukkue ei tätä ollut tehnyt. Nyt vaan piti toivoa että trekki olisi hirveää umpihangessa kyntämistä. Kartan käteen saatuani tuli huokaistua helpotuksesta, sillä tietä osuuden aikana pystyi etenemään vain noin kilometrin verran ja luntakin metsässä oli paikoin jopa yli puolimetriä. Annoimme muiden joukkueiden lähteä vaihdosta ensin, jolloin itse lähdimme kiertämään rataa eri suuntaan, jotteivat he pysty peesaamaan lumikenkien jälkiämme. Aikaa etappiin oli "pakko" käyttää 4 tuntia, sillä seuraava fillarietappi aukesi vasta sen jälkeen ja pakkasessa ei olisi kiva värjötellä paikallaan. Juosta ei siis edes kannattanut. Liput tulivat jälleen hyvällä prosentilla eteen, emmekä joutuneet osuuden aikana puristamaan juurikaan. Aikaa käytimme 3h 45min, jolloin ehdimme hyvin välppäämään kamat kuntoon ennen seuraavaa starttia. Muut kärjessä olleet joukkueet käyttivät aikaa trekkiin jopa yli 5 tuntia.

Pyöräilykarttana oli taas vanha sotilaskartta, nyt vuodelta 1926. Kartta ei pitänyt edellisen tapaan yhtään paikkaansa, ja kun suunnistus oli "sujuvaa" oli Latvialaiset ajaneet meidät jo ensimmäiselle rastille kiinni. Eli ykköselle tuli reipas tunnin pummi. Matkalla ei voinut kuin ihmetellä paikallisten suunnistustaitoa, sillä osalle heistä kartta ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Meidän ongelmat taas jatkuivat koko yön, emmekä edes onnistuneet löytämään kaikkia etapin rasteja. Kisan saattoikin jo arvata ratkenneen tähän, sillä hävisimme johtavalle joukkueelle 3 pistettä tällä osuudella. Vaihtoon piti ehtiä ennen klo 03, jonka jälkeen oli pakollinen yötauko. Johtavat joukkueet olivat olleet yötauolla jo iät ja ajat. Nuudelit naamariin ja pari tuntia nukkumista oli tauon epistola. Sijoitus oli varmaankin jollain 10. sijan tienoilla.

Kello 06 kisa jatkui 17km hiihdolla. Nyt karttaan oli piirretty vain reitti, ja matkalta piti itse huomata poimia vastaan tulevat rastit. Reitti oli tehty ajaen moottorikelkalla kaksi uraa vierekkäin, ja se oli järjestäjän mukaan Latvian hienoin hiihtoreitti jolla järjestetään oikein massahiihtoja. Vertasipa Normuds (kisajärjestäjä) sitä oikein Tarto maratoniin. No aivan sitä se tuskin vastasi, mutta liput löytyivät ja maaliin päästiin.

Seuraavana pätkänä oli 18km pitkä trekki, jolle emme ottaneet lumikenkiä sillä kuntosarjalla oli ollut sama pätkä jo edellisenä päivänä. Vaikka urat etapilla jo olivatkin, oli eteneminen hyvin hidasta. Kaikki olivat käytännössä kävelleet samoja jalanjälkiä syvässä hangessa, joten jalkaa piti aina nostaa yhtä korkelle kuin mitä sitä pystyi viemään eteenpäin. Aikaa kului hieman rapiat 4 tuntia, noin 10min nopeimmalle häviten. Reitillä oli mahdollisuus valita jättääkö muutaman rastin väliin ja käy vielä fillarilla hakemassa 2 rastia viimeiseltä etapilta. Molempia oli lähes mahdotonta ehtiä suorittamaan, ja tuskin kukaan niin tekikään. Vaikka trekki oli hidaskulkuista, päätimme hakea mielummin kaikki trekin rastit hyvällä kartalla, sillä epäilimme että fillarikarttana olisi toiminut taas joku nuijasodan aikainen huippukartta jolla ei rasteja välttämättä edes löytyisi.

Maalissa olimme käyttäneet aikaa rataan 23h59min +3h yötauko ja sijamme oli kahdeksas, häviten kärjelle 4 rastia ja podium sijaan 2 rastia. Jos haluaa jossitella, niin prologista olisi helposti saanut ainakin yhden rastin enemmän, ja paikallistuntemuksen avulla yöpyöräilystä 3 rastia enemmän. Mutta kun paikallistuntemusta ei ole, niin sillon suunnistuksen pitää olla napissa eikä jossittelu auta. Suomen kisoissa tottuukin helposti "liian" hyviin karttoihin joissa kaikki pitää paikkansa ja suunnistus on tätämyöten helppoa. Suunnistus vaatii siis vielä paljon treeniä, vaikka sitä olenkin harrastanut jo herrat 8v sarjasta lähtien.
Muuten vauhtimme oli kisan kärkitasoa, ja jaksaminen kisassa oli hyvää.

Kisa järjestelyt toimivat moitteetta, mutta mielestäni etappien aloitusajat saisi poistaa, jottei tule turhaa odotusta. Järjestäjät olivat ystävällisiä, eivätkä (kai) jättäneet meiltä mitään kisaan liittyviä tietoja pimentoon. Karttoina käytettiin useaan eri mittakaavaan painettuja topologisiakarttoja, sekä värillisiä että mustavalokoisia valokuvakarttoja, tiekarttoja ja niitä surullisen kuuluisia armeijan karttoja. Hinta kisalle oli n. 100e/joukkue, ja näin hyvin järjestetyksi kisaksi se oli tuntui todella halvalta. Taisi myös olla ensimmäinen kisa, jossa järjestäjä tiesi mitä sana OMJAKON tarkoittaa.

X-Wiima, Pirkan Hiihto, WAR 09

2009-03-01T19:26:00.004+02:00

Omjakonilaisten viikonloppu oli työntäyteinen. Pekka aloitti lauantaina nappaamalla x-wiiman kakkostilan xc-hero Olli Miettisen kanssa. Kisan voiton vei nimiinsä multisport.fi.

Sunnuntaina tavoiteltiin Tampereen herruutta Pirkan hiihdossa, jossa matkana oli 90km. Perttelillä hiihtivät Mäkelä veljekset, joista Ville oli 4. jääden kärkeen vain muutaman sekunnin. Jaakko tuli maaliin kuudentena, reilun minuutin takamatkalla. Perinteisen sarjan voitti Janne Mononen ajalla 4h55min. Seikkailijat olivat muutenkin hyvin edustettuina kun viidenneksi kiilasi vielä Niemelän Ville Hiiltomiehistä. Heikki ja Jaakko Niemelä hiihtivät vapaalla tyylillä käyttäen aikaa reippaat 5 tuntia. Tässä parivaljakossa Jaakko otti kevyen niskalenkin Heikistä. Lopussa taisi näkökenttäkin Heikillä jo vähän hämärtyä, liekö syynä liiallinen alkuvauhti?

tulokset: http://pirkankierros.fi/

Ensi viikonloppuna Omjakon matkaa Latviaan 24h Winter Adventure Raidiin. Kokoonpano reissussa on Tuomas Hallila, Outi Seppä ja Jaakko Mäkelä. Lajeina ovat pyöräily, juoksu ja hiihto ja jokainen etappi suoritetaan rogainingina. Kotiintuomisiksi kelpaa vain voitto.

Kultaa, kultaa!

2009-02-08T11:55:00.003+02:00

Omjakonin edustajat ovat napanneet kultaa kahdessa sarjassa Pudasjärven umpihankihiihdoissa. Heikki nappasi Suomen mestaruuden henkilökohtaisessa lumikenkäsarjassa ja Pekka V. ja Jaakko M. olivat Utin jääkärirykmentin voitokkaassa joukkueessa hiihtosarjassa. Utin joukkueelle siis MAAILMANMESTARUUS. Pekan ja Jaakon tiimikavereina kisasivat Jäppisen Eero ja Hakkaraisen Hannu. Onnittelut kaikille!!

omjatalk !

2009-02-06T17:28:00.003+02:00

Blogiin lisätty komeahko O M J A T A L K -chat room. Eli, zykologikäynnit voi korvata avautumalla anonyymisti tai jopa tunnistettavalla nimimerkillä tsättiin.

Satunnainen käyttäjä voi lueskella aikaisempia höpinöitä ja kirjoittaa "edit nickname" kohdassa määrittämällään nimimerkillä.

Massakäyttäjä, royal-spekulator tai muuten vain pahemmin häiriintynyt voi mennä osoitteseen meebo.com ja määrittää oman käyttäjätilinsä siellä sekä etsiä talk roomin / keskusteluhuoneen "omjatalk". Tämän jälkeen chatti on käytettävissä ilman blogisivua ja muutenkin isommassa ikkunassa. Suositeltavaa.

Suora osoite:
http://www.meebo.com/room/omjatalk/

Winter Xdream-raportti

2009-02-05T12:08:00.005+02:00

Omjakon avasi siis kautensa sunnuntaina 1.2. Virossa, Kurtna Lakelandin alueella järjestetyssä Winter Xdream – seikkailukisassa ja tuloksena oli hopeasija sekajoukkuesarjassa joukkueella Heikki Hihnala, Tuomas Hallila ja Merja Kiviranta.

Virittäytyminen kisatunnelmaan tapahtui kuin itsestään menomatkalla, kun Pannjärven kisakeskuksen löytämisen kanssa oli pientä hapuilua. Perille kuitenkin päästiin ja paikalla iltahämärissä häärineiltä kisajärjestäjiltä saatiin lypsettyä sen verran sisäpiiritietoa, että sukset voisivat olla nopein väline kisassa etenemiseen. Ideana tässä talviseikkailukisassa oli etsiä mahdollisimman monta karttaan merkittyä rastia, jotka oli sijoitettu alueen 44 järven reunamille, ja siirtymisen rastilta toiselle sai suorittaa parhaaksi katsomallaan moottorittomalla kulkuneuvolla. Kisassa nähtiinkin joukkueita, jotka pyöräilivät, potkukelkkailivat, juoksivat, tai kuten me, hiihtivät.

Kilpailuaamuna lämpömittari näytti 17 pakkasastetta, mutta onneksi aurinko nousi lämmittämään ilmaa niin, ettemme lopulta kärsineet kylmyydestä. Startti tapahtui klo 10, minuutin sen jälkeen kun olimme saaneet kartan käteemme. Valitettavasti meidät oli sijoitettu lähes viimeiseen lähtöruutuun ja alkumatkasta kärsimme tästä syystä edellämme kulkeneiden hitaudesta. Aika pian ruuhka kuitenkin helpotti ja saatoimme edetä pitkiäkin matkoja nähden muita joukkueita vain rasteilla. Eteneminen olikin sitten varsin mielenkiintoista. Pääasiassa hiihdimme, vaikka risukkoisessa metsässä tai hiekoitetulla tiellä se ei ollut ihan yksinkertaista. Merjan housujen haaroihin repesi ammottava aukko, kun menon tiimellyksessä risut tarttuivat tuulipukukankaaseen. Heikin puolestaan nähtiin kaatuvan suorin vartaloin naamalleen maahan sukset jalassa, kun luisto tyssäsi yllättäen johonkin metsätien kivenmurikkaan. Paikoitellen sukset oli pakko ottaa pois jalasta ja niinpä Tumekin pisti välillä pyllymäeksi, kun muutenkaan jyrkän mäen alas pääseminen ei onnistunut. Hiihtosuunnistuksen lomassa oli yksi erikoistehtävärasti, jossa joukkueen jokainen jäsen laski vuorollaan autonrenkaalla rinteen alas ja veti renkaan takaisin ylös mäen päälle.

Saavuimme maaliin ajassa 5t25min31sek, noin 14 minuuttia kotimaankamaralla kilpailleelle ISC Adventure Teamille hävinneenä. Pientä säätöä Merjan liian voimakkaaseen itsesuojeluvaistoon ja kokemattomuudesta johtuvaan leimausnopeuden puutteeseen sekä Heikin rogaining-reitinvalintoihin, niin kärjessä ollaan. Tume on jo täydellinen. Hauska reissu ja kelpo suoritus koko joukkueelta – hyvä me!

-Merja

Umpihankihiihdon MM-kisat käydään viikonloppuna!

2009-02-03T20:18:00.004+02:00

Tiimiläisiä nähdään kisaamassa umpihankihiihdon maailmanmestaruudesta tulevana viikonloppuna Pudasjärven hangilla. Heikki kilpailee joukkueessa Merikotkat kun taas Pekka ja Jaakko M taistelevat voitosta UTJR:n tiimissä. Kisa koostuu lauantain pitkästä (n10h) hiihdosta, jonka aikana suoritetaan muutama tehtävärasti joiden perusteella ratkaistaan sunnuntain sprintin lähtöjärjestys. Yö vietetään ulkosalla laavun suojissa. Mestaruustaisto tulee olemaan kiihkeä joten ladatkaapa kaikki gps-seurantaohjelmat koneillenne ja liittykää tunnelmaan!

Virusta kakkossija

2009-02-01T18:01:00.002+02:00

Virosta kiiri shampanjahuuruinen uutinen, jonka mukaan Tume, Heikki ja Merja ottivat xdeamin talviversiosta kakkossijan. Voittajaksi, vajaan kuuden tunnin hiihtelyn jälkeen, selviytyi viron ISC.

Lisää ensviikolla - pysy tuunatuna.

Omjakon avaa kauden Virossa ja Keski-Suomen hiihdossa

2009-01-28T21:23:00.007+02:00

Tulevana viikonloppuna Omjakoni avaa seikkailukauden Viron winter xdream-kisassa uudella kokoonpanolla, kun kisaamaan lähtevät Merja Kiviranta, viimevuoden taukoa pitänyt Visuveden mökkijorma Tuomas Hallila ja Tamperelaiseksi ryhtynyt Heikki Hihnala. Tarkoitus oli osallistua kisaan jopa kahdella sekajoukkueella, mutta osa joukkueesta osallistuu samana viikonloppuna Keski-Suomen hiihtoon ja muihin kekkereihin.

Keisarin uudet vaatteet

2009-01-27T16:42:00.003+02:00

Omjakonin kisailme uudistuu tulevalle kaudelle uusien tiimipaitojen myötä. Nyt kannattaa painaa muistiin millaista paitaa seuraamalla ollaan tuloslistoilla korkealla! Paidat Omjakonille suunnitteli ja toimitti Noname. Jos olette kiinnostuneita hankkimaan yhtenäisen ilmeen joukkueellenne ottakaa yhteyttä nonamen Teemu Kalliojärveen (teemu.kalliojarvi@nonamesport.com). Nonamen ystävällinen asiakaspalvelu loihtii varmasti myös teille edustavat kisapuvut.

Loppiaisen rogaining

2009-01-15T08:49:00.005+02:00

Omjakonin kolmikko Heikki, Jaska ja Ville kävivät loppiaisena juoksentelemassa Nuuksion metsissä järjestetyssä rogainingharjoituksessa. Säätiedotukset olivat luvanneet tiistaille loistavaa pikkupakkasta, joten päätimme lähteä viettämään mukavaa ulkoilupäivää. Harjoituksen olivat järjestäneet paikalliset rogainingharrastajat, joita on suuri kiittäminen siitä, että olivat viitsineet viedä rasteja metsän täyteen muiden iloksi.
Kilpailu oli perinteinen kahdeksan tunnin rogaining, joskin rasteja oli sen verran vähän, että järjestäjä epäili osan joukkueista keräävän kaikki ennen määräaikaa. Startti tapahtui Velskolan toimintakeskuksesta, jonne saavuimme mukavasti puoli tuntia ennen starttia. Järjestäjät olivat luvanneet mallikarttanse meille, sillä emme olleet ehtineet hankkia karttoja edellisenä iltana tehdyn lähtöpäätöksen jälkeen. Osaltamme harjoitus sujui mukavasti ilman suurempia pummeja ja kun juoksukin maittoi, niin mikäs aurinkoisena päivänä on sen mukavampaa kun juosta pitkin komeita maastoja. Lumeton, mutta kylmä alkuvuosi oli luonut mahtavat puitteet retkiluisteluun ja alueen pikkujärvet olivatkin täynnä ihmisiä luistelemassa. Harjoitukseen käytimme aikaa karvan verran yli 7 tuntia, jonka aikana kilometrejä kertyi noin 50. Hyvä harjoitus niin juoksun kuin suunnistuksenkin näkökulmasta.
Järjestäjät uhkailivat järjestää keväällä toisen harjoitusrogainingin ja kaikkien, jotka aikovat suunnata elokuussa Ylläkselle kannattaa tämä harjoitusmahdollisuus hyödyntää.

Kisaraportti:Portugal XPD

2009-01-08T07:25:00.004+02:00

Omjakon kävi kisaamassa Portugal XPD racessa 27.11-5.12.2008. Omjakonin kisareissu alkoi Helsinki-Vantaan lentokentän aulasta, kun koko tiimi tapasi isojen laukkujen ja pyörälaatikoiden kera toisensa jännittynein ja odottavin tunnelmin. Tiimi koostui seuraavasti: Heikki ”Tohtori Omjakon”, Jaakko ”Jokipoliisi” Soivio, Pekka ”Gumbölen kommari” Sorjonen ja Outi ”Oude” Seppä. Huoltaja Jaakko ”Jörge” Mäkelä saapui pelipaikoille päivää myöhemmin perjantaina. Seuraavassa on Omjakonin reissu parilla sanalla.

Kisaformaatti:
Portugal XPD race:n kisaformaatti oli uudenlainen suurelle osalle omjakonilaisista ja muistakin kisaajista. Kisa ratkaistaan pisteiden perusteella, joten taktikointi ja ajankäytön arviointi eri stageilla olivat kisassa menestymisen avainsanoja. Reitillä oli pakollisia ja vapaaehtoisia rasteja. Kisasijoituksen ratkaisi siten ensin pakollisten rastien lukumäärä, sen jälkeen laskettiin vapaaehtoisten rastien määrä. Jos edellä mainitut pisteet menivät tasan niin sitten sijoitus ratkaistiin käytetyn ajan suhteen. Kisassa oli siis tärkeää kerätä kaikki pakolliset rastit, jonka jälkeen arvioida montako vapaavalintaista kullakin eri etapilla ehtisi käymään annettujen aikatavoitteiden mukaisesti. Reitti koostui neljästä stagesta, joiden välissä oli kolme puolen tunnin pakollista taukoa GPS:ien seurantalaitteiden päivittämiseksi. Omjakon ei sellaista jostain kumman syystä saanut. Eipä sillä niin väliä olisi ollutkaan ainakaan kotikatsomoiden näkökulmasta, koska kisajärjestäjien nettisivuilla kisan kulkua oli erittäin vaikea seurata GPS-seurannasta huolimatta. Pakollisten taukopaikkojen lisäksi tiimien huoltajat pääsivät jättämään ja hakemaan tiimien varusteita satunnaisten ns. pick up sekä drop off –pisteiltä, joihin saattoi jättää myös ruokaa pakollisten varusteiden lisäksi.

Keli ja maasto:
Jo ennen kisan alkua huomasimme, että keli ei tulisi olemaan erityisen hyvä. Portugalin talvi ei ollut kovinkaan lämmin koko kisan aikana, koska vettä satoi suhteellisen paljon ja oli tuulista. Olipa jonakin aamuna pikku pakkastakin. Kisassa nähtiin monenlaista maastoa. Melonnat olivat merellä ja järvellä, jossa oli rauhallista meloa. Estorilin maastoihin on näköjään luontaista todella tiiviit tetsauspusikot. Niiden läpi kävellessä kului jokin tovi eikä vaatteiden repeämisiltä vältytty.

Kisavalmistautumista:
Lähdimme kisareissuun hyvissä ajoin torstaina 27.11.08 ennen kisan starttia, jotta ehtisimme laittamaan pyörät ja kaikki muut kamat kisakuntoon ilman kovaa kiirettä. Tämä suunnitelma ei kuitenkaan oikein toteutunut, koska huomasimme varsin nopeasti, että vain puolet pyöräkolleista saapui määräpaikkaansa eli Lissabonin lentokentän matkatavaraliukuhihnalle. Lähdimme erinäisten selvittelyjen ja puhelinsoittojen jälkeen kisajärjestäjien pakettiautolla kohti Estorilia pakollisten kuvioiden, eli McDonaldsilla vierailun, jälkeen. Samalla lennolla tuli myös toinen suomalainen joukkue eli penaltyläiset, jotka kisasivat nimellä Team AVA.fi.

Majapaikan respassa istuskellessa huomasimme, että järjestäjien meille tekemä huonevaraus ei ollutkaan mennyt perille, joten saimme odotella vielä jokusen tovin lisää. Majapaikkamme resepsuunin ”Juan Karlokselta” meni aivan älyttömän kauan huoneen selvittämisessä. Majoittumishärdellin jälkeen kävimme kaupassa ja istuskelimme hiukan iltaa ennen nukkumaan menoa. Seuraavana päivänä olisi tarkoitus hommata puuttuvat tavarat takaisiin ja hakea vuokra-auto sekä Jaakko-Huoltaja Lissabonin kentältä.

Perjantaina saimme kuulla, ettei pyörälaukkujen sijainnista ole Finnairilla mitään tietoa ja jos ne löytyvät ovat ne perillä vasta sunnuntaiaamuna eli samoihin aikoihin kun kisan startti olisi. Ei hyvä. Tämän ”worst case scenarion” varalta lähdimme katsastamaan paikallisen pyörävuokraamon tarjontaa. Eipä se hääppöistä ollut, ja varsinkin, kun kuvitteli minkälaista kyytiä pyörät saisivat tiimin könsikkäiden komennossa. Pyörävuokraamosta pyyhälsimme lähimpään kauppakeskukseen viimeisiä kisavarusteita ostamaan, josta löysimmekin huokealla hinnalla asianmukaisia tuotteita. Soittelimme pyörälaatikon perään useampiakin kertoja ja viimein saimme kuulla toivottuja uutisia: tavarat ovat löytyneet ja saapuisivat lauantai-iltana myöhään eli kisaamaan päästäisiin

Lauantaina hankimme kisaruokia ja laitoimme kisavermeitä kuntoon, siis ne joiden kamat olivat tulleet perille saakka. Lisäksi kisajärjestäjät jakoivat kartat ja pitivät kisainfon. Joukkueet saivat tosin vain ensimmäisen 24 tunnin kartat, loput jaettaisiin vaihdoissa. Kisavalmisteluissa tulee helposti hiukan kiire, ja varsinkin siinä tapauksessa että osa tavaroista puuttuu. Lauantai-ilta venyi pitkälle yöhön/aamuun, kun puuttuvat pyörälaatikot vihdoin saatiin lentokentältä majapaikkaan ja kaikki kamat saatiin kuntoon.

”Go…!!”

Kisa-aamuna oli sateista ja koleaa. Kisan startti oli sunnuntaiaamuna kello 10.00, jolloin kaikki tiimit lähtivät lyhyelle rullaluistelupätkälle Estorilin keskustasta kohti melontapaikkaa. Satoi ja rullaluistimilla oli liukasta, mutta meno vauhdikasta Omjakonin vetäessä koko porukkaa kärjessä. Rullaluistelun jälkeen oli luvassa sekava tehtävärasti, jossa piti kiertää merellä kellunut puomi meloen ja bodyboardin avulla. Kisajärjestäjät eivät nähtävästi olleet evästäneet kisailijoita riittävän hyvin, koska monet joukkueen eivät tienneet mitä rastilla piti oikeastaan tehdä. Homman teki hankalaksi kunnon meriaallot, jotka veivät mennessään kanootin jos toisenkin. Aallokko tuntui allekirjoittaneen mielestä kuin olisi pesukoneessa pyörinyt. Puomia kiertäessä huomasimme, että kisajärjestäjät eivät tarkkaan edes kontrolloineet sitä, kuka kiertää puomin tai ovatko kaikki joukkueet edes niin tehneet. Tehtävän jälkeen aloitettiin ensimmäinen melontaosuus. Kaikilla joukkueilla oli käytössä sit on top -kajakit, eli joukkueet eivät voineet saavuttaa erityistä etua kajakkivalintojen suhteen. Monilla joukkueilla oli omat melat, kuten myös Omjakonilla.

Ensimmäinen melonta sujui ok, ottaen huomioon ettei näissä kajakeissa ollut kovin mukava istua. Melonnan jälkeen lähdettiin juoksuetapille, jolla oli mittaa 50 km. Tällä etapilla oli kuljetettava märkäpukuja repussa mukana uintia varten. Reitti kulki merenrannassa ja metsikössä, välillä oli mäkeä sopivasti. Välissä oli uintirasti, jonka suoritimme muitta mutkitta. Uinnin jälkeen kävimme hakemassa juomatäydennystä paikallisesta baarista, ja matka jatkui ongelmitta hyvää vauhtia ylläpitäen. Juoksupätkän aikana tuli pimeä, ilta ja lopulta yö. Juoksun välissä oli luvassa pyöräilypätkä sekä kiipeilytehtävä. Teimme kiipeilytehtävän heti pois alta ennen 30 km:n pyöräilyä. Juoksimme suorittamaan kiipeilytehtävää, joka oli helppo: perinteistä kalliokiipeilyä yläköydellä. Tehtävänä oli käydä myös luolassa, jossa piti olla rasti, mutta sinne saavuttuamme rastia tai leimaa emme saaneet. No, äkkiä takaisin vaihtopaikalle, ja pyörien päälle. Pyöräreitti kulki kumpuilevassa ja mutaisessa maastossa, jossa oli paljon pikkupolkuja. Tällä etapilla hukkasimme yhden SportIdentin, jonka hukkumisesta ilmoittamiseen paloi turhaa aikaa. Säädimme myös pyöriä hetken aikaa. Pyöräilemästä palatessamme oli taas jatkettava matkaa juosten ensimmäisen stagen loppua kohden eli ensimmäiselle ½ tunnin taukopaikalle.

Pyöräilyn jälkeen juoksimme vielä noin 20 kilometrin verran mäkisessä maastossa. Reitti kulki osittain pieniä ja hidaskulkuisia polkuja pitkin, osin hiekkateitä pitkin. Aivan merenrannalla kallion kupeessa sijaitsevaa rastia etsi meidän lisäksi tsekit, sole ja polskit. Lopulta löysimme sen monien muiden joukkueiden lailla ja matka pääsi taas jatkumaan. Juoksuosuus päättyi vaihtopaikalle, jossa olisi 30 minuuttia aikaa levätä, syödä ja valmistautua lyhyehköihin suunnistusosuuksiin, jotka tehtäisiin kahdessa osassa muodostaen kaksi paria. Ensin juoksivat Jaakko ja Pekka ja toisena juoksivat Heikki ja Outi. Parisuunnistuksen jälkeen oli aika lähteä eteenpäin juosten. Tässä vaiheessa aurinko oli juuri noussut ja uusi päivä alkamassa. Juoksu tapahtui samankaltaisissa maastoissa kuin edellisen päivän juoksu: mäkeä, pikku polkuja sekä metsä- ja maalaismaisemaa. Juoksun lomassa oli luvassa kiipeilytehtävä, jossa piti laskeutua ja nousta via ferrata -tyyppisesti sekä nousukahvoja ja kasia käyttäen. Maisemat olivat merenrannassa kallion kupeessa upeat ja aurinkokin ihme kyllä paistoi sen ajan. Hienoa! Juoksu kulki hyvin.

Juoksuetapin jälkeen oli vuorossa merimelontaa. Tällä kertaa saimme kajakkeihin istumatuet, jotka helpottivat melontaa todella paljon. Melonnan välissä oli jousiammuntarasti. Emme saaneet ammunnasta tarvittavaa määrää pisteitä, joten yhdessä tsekkien ja solen joukkueiden tavoin lähdimme penaltykierrokselle lähellä olevan kukkulan päälle talsimaan. Aika kova sakko yhdestä jousiammunnasta. Kukkulalle noustessamme Jaakolle tuli paha olo ja hän oksensi. Kukkulanvalloitusreissun jälkeen lähdimme heti melomaan eteenpäin seuraavalle rastille, joka näkyi vastakkaisella rannalla. Siellä piti ”skimmata” eli liukua pienehköllä laudalla laskuaaltojen päällä. Haukaa oli. Samaan aikaan tuli ilta ja pimeä, ja ilma viileni. Jaakolla ei vieläkään pystynyt syömään tai juomaan mitään ja oli kylmissään, eikä enää pystynyt olemaan kajakin kyydissä, joten osa puolet joukkueesta päätti lämmitellä kävelemällä rantaa pitkin. Lopulta päätimme seuraavalle rastille saapuessamme että jätämme melonnan kesken, koska mitään lämmittelypaikkaa ei ollut lähistöllä, jossa Jaakko oltaisiin voitu saada iskuun.. Rastilta lähdimme Jorgo-huoltajamme kanssa seuraavalle huoltopaikalle toisen stagen alkuun. Siellä huomasimme, että useat joukkueet olivat joutuneet jättämään melonnan kesken tai eivät olleet päässeet lainkaan sitä suorittamaan. Startti olisi seuraavana päivänä kello 8.00 ja niinpä menimme nukkumaan herätäksemme huomiseen pyöräilyyn virkeinä.

Aamulla aurinko paistoi ja oli pikkupakkasta ilmassa. Edessä oli noin 80 kilometrin pyöräetappi ja upea keli. Lähdimme pyöräilemään kolmen hengen voimin Jaakon jäädessä lepäilemään ja keräämään voimia. Pyörämaasto oli upea, maasto kulki melkein asumattomalla seudulla harvaan kasvavassa metsässä, jossa oli paljon hiekkateitä ja -polkuja. Portugalissa on tapana nähtävästi pystyttää aitoja lähes joka paikkaan, koska ylitimme lukuisia piikkilanka-aitoja ja portteja heitellen pyöriä aika rajusti. Matka taittui suhteellisen hyvin, muita joukkueita risteili siellä sun täällä rasteja hakien. Pyöräetappi päättyi järven rantaan, josta oli tarkoitus lähteä melomaan noin 20 km:n matka. Lähdimme neljän hengen voimin Huoltaja-Jaakko mukana melomaan. Haimme lisä- ja pakollisia rasteja. Ilta ja pimeä viileä laskeutui melonnan aikana. Melonnan loppuessa oli tarkoitus lähteä bike and run -osuudelle, jonka pituus oli noin 60 kilometriä. Outi kuitenkin palella ja oksentaa ja fiilis oli suhteellisen matala kisan ulkopuolelle joutumisen johdosta jo pyöräilyosuuden alussa. Päätimme lähteä yöksi lämpöiseen ja katsoa sitten miten kisa jatkuisi meidän osalta. Takapakkia tuli vielä lisää Heikin ja Huoltaja-Jaakon oksenteluista. Lopputuloksena koko poppoo oli vatsataudissa.

Seuraavana päivänä joukkue saapui neljännen etapin alkuun vaihtoalueelle. Neljännen etappi alkaisi pyöräilyosuudella, jonka jälkeen olisi juoksua. Heikki, Pekka ja Jaakko päättivät lähteä tälle viimeiselle juoksuosuudelle, joka kulki mäkisessä ja kauniissa maastossa lähellä maalia. Koska kisajärjestäjät eivät olleet laittaneet tälle juoksuosuudelle vielä rasteja, soittivat he Huoltaja-Jaakolle ja sopivat noutopaikasta. Ilta samalla pimeni ja alkoi sataa. Trek-osuuden jälkeen koko joukkue suuntasi Estorilin kylään samaiseen yöpaikkaan, josta sunnuntaina lähdettiin.

Aamulla joukkueen jäsenet pyöräilivät omia reittejään, osa kannustaen muita joukkueita reitin viimeisillä pätkillä ja osa sightseeing-pyöräillen. Tiimi taisi samalla pelastaa yhden kisan ehdottomista kärkijoukkueista, joka oli hukannut karttansa ennen viimeistä etappia.

Palkintojenjakotilaisuus oli samana iltana, jonka jälkeen kaikki tiimit painuivat pakkaamaan tavaroitaan seuraavan aamun aikaista lentoa varten.

Perjantai kului matkustaen Estorilista Lissaboniin autolla, lopun matkaa lentäen. Tällä kertaa kaikki tavarat, mukaan lukien pyörät saapuivat asianmukaisella tavalla. Kisa oli pettymys koko tiimille, mutta sitkeinä tiimi jatkaa kisaamista vuoden 2009 koitoksissa voitonnälkäisinä!

-Outi

Omjakon takaisin Suomessa

2008-12-06T19:52:00.004+02:00

Portugal XPD kisaamisesta toipunut joukkue on saapunut takaisin Suomeen. Kilpailu ei mennyt tiimiltä suunnitelmien mukaisesti, vaan huono-onni tai kokemattomuus aiheuttivat ongelmia ennen kisaa ja itse kisassa. Ensinnäkään kisavarusteita ei saatu kisapaikalle kuin juuri ennen starttia, vaikka kisapaikalle oli menty suoralla lennolla 3-päivää ennen kisaa kotimaisilla siivillä.

Kisa starttasi joukkueelta ihan kohtuullisesti ja etenimme tasaisesti yhtä matkaa Teva la pinilla/Solen, Puolalaisten, buffin ja tsekkien kanssa. 2.päivän iltana ruokamyrkytys/vatsapöpöt iskivät joukkueeseemme ja ensimmäisenä kaatui tiimistä Jaakko....ja vaikka pidimme 12h tauon, niin pöpö oli iskenyt niin rajusti ettei matkan jatkaminen ollut Jaakolla mahdollista. Muu tiimi kuitenkin päätti jatkaa kisaamista ulkopuolella, kunnes tauti saavutti myös heidät ja huoltajan. Lopulta koko tiimi eteni oksennuspussit/vessapaperi kädessä raahautuen ja kisapäätettiin jättää kokonaan väliin. Pari viimeistä päivää kisasta joukkueen hengissä olleet jäsenet sitten nauttivat maisemista ja reitistä ilman tulospaineita samalla muita tiimejä maaliin kannustaen.

Kokonaisuudessa kisa oli reitiltään kaunis ja monipuolinen. Etenkin säännöt olivat hyvin monipuoliset. Mahtavinta kisassa oli kuitenkin kolmen suomalaistiimin mukana oleminen, joista parhaiten pärjäsi hienon kolmannen sijan saavuttanut Team Finland. Myös team penalty sai hienosti taistelua itsensä maaliin, joten hattua täytyy nostaa myös heille.

Omjakonin pääosin kausi on täten paketissa ja ensivuotta suunnitellaan jo.

Portugal XPD Race

2008-12-03T09:51:00.002+02:00

Omjakonin retkikunnan alamäki sen kun jatkuu. Tällä hetkellä koko tiimi, huoltaja mukaan lukien, on vatsataudissa. Näin ollen kisa on mennyt ihan pipariksi ilmeisesti jonkun pöpön takia.

Team´s downhill goes on. Whole team, including assistant, is in stomach flu.

Portugal XPD Race

2008-12-02T09:48:00.003+02:00

Tiimi koki yön melontaosuudella merkittävän vastoinkäymisen ollessaan sijalla 4 hyvän taisteluetäisyyden päässä kolmannesta sijasta. Yksi jäsenistä ajautui huonoon kuntoon energian imeytymisongelmien takia eikä turvallisesta matkanteosta tullut mitään. Tiimi koittaa jatkaa aamulla matkaansa, joko neli- tai kolmehenkisenä.

Team confronted problems during the night´s kayak section. One member couldn´t eat or drink and due to that they had to stop to take care of the member. Team will try to continue in the morning, with three or four competitors.

Portugal XPD race

2008-12-01T16:25:00.003+02:00

Omjakon starttasi hetki sitten melontaan viidenneltä vaihtopaikalta. Tarkasta sijoituksesta ei ole tietoa.

Omjakon has started kayaking section from transition 5. There´s no information about team´s ranking.

Portugal XPD Race

2008-11-30T17:27:00.002+02:00

30. marraskuuta, 8:20
Kisakamat saapuivat viime tingassa viime yönä. Sitten kova kamavälppäys, vuokra-auton pakkaus. Meni myöhäiseksi. Nyt aamulla syönti ja juonti ja menoksi klo 10. Välillä sataa kuin esterin perssiistä ja tulee, mutta välillä ei. Aika arvoitus. Perus kisafiilis.

30. November, 8:20
Our race stuff arrived on the last minute last night. Then fast final adjustments and uploading them into a rented car. It took late. Now eating and hydrating and the start is at 10:00. At times it rains like hell and at other times not. What a mystery. Basic race feelings on.

2008-11-29T21:26:00.002+02:00

H-hetki lähestyy Portugalissa! Omjakon on valmiina starttaamaan kisaan pienten logistiikkakommervenkkien jälkeen. Lähtö tapahtuu klo 10 paikallista aikaa sunnuntaiaamuna, joten silloin viimeistään peukut pystyyn.

Omjakonin vuoden kohokohta lähestyy!

2008-11-18T17:15:00.006+02:00

Omjakon lähtee hakemaan seikkailu-urheilun maailmanmestaruuskisapaikkaa Portugalista marras-joulukuun vaihteessa. Portugal XPD Race kisataan 30.11.–4.12.2008 Estorilissä, lähellä Lissabonia. Reissuun lähtee Tsekin voittoisa iskutiimi: Seppä Outi, Hihnala Heikki, Soivio Jaakko ja Sorjonen Pekka. Huoltajaksi lähtee Mäkelän Jaska, joten huolto tulee toimimaan luotettavasti. Kisasta tulee erittäin mielenkiintoinen ja haastava, koska paikan päälle tulee useita maailman kovatasoisimpia tiimejä ja reitistä on tehty monipuolinen ja viime vuoteen verrattuna pitempi.

Reitti pitää sisällään neljä etappia, joihin menee aikaa yhteensä 90–100 tuntia. Pituutta reitillä on reilut 700 kilometriä. Kisa on non-stop –tyyppinen eli joukkueet saavat pitkälti itse päättää lepotaukojen ajankohdista ja muustakin kisastrategiasta. Kisastrategia näyttelee kisassa tavallista suurempaa roolia, koska voittaja ratkaistaan lisärastien perusteella, jolloin on tärkeää hahmottaa kuinka monta lisärastia kannattaa hakea missäkin vaiheessa kisaa. Kaikkia lisärasteja ei liene kuitenkaan mahdollista hakea, jolloin kotikatsomoissa voi olla hankala hahmottaa mikä joukkue todella johtaa kisaa. Lajikirjo kisassa on runsas ja luvassa on myös ns. mix-osuuksia, joiden aikana puolet joukkueiden jäsenistä etenee esimerkiksi pyöräillen ja puolet kickbikella. Ajallisesti eniten aikaa kuluu kuitenkin juoksu- ja pyöräilyetapeilla, joita on noin puolet koko kisan ajasta. Estoril sijaitsee meren rannalla, joten vesiaktiviteettejä tulee olemaan runsaasti, kuten melontaa ja surffausta rannan tuntumassa aaltojen päällä (ja alla ja seassa). Vuorovesi on otettava myös huomioon kisan edetessä. Portugal XPD Race kisataan alueella, jossa on paljon korkeuskäyrää, joten myllytysvaihde saa olla päällä koko ajan. Suuret korkeuserot lupaavat toivottavasti huikeita kiipeilytehtäviä…

Omjakon saapuu Portugaliin jo torstaina hakemaan kisatunnelmaa, tekemään ruokahankintoja ja virittämään vehkeitä. Kisabriefing on lauantaina, jolloin todennäköisesti kaikki kisamateriaali tulee jakoon. Silloin alkaa toden teolla reitinsuunnittelu ja muu vääntäminen. Kisa starttaa vihdoin sunnuntaina 30.11. päivällä. Yleisön ei kuitenkaan välttämättä tarvitse raahautua kisapaikalle vaan voi seurata kisaa mukavasti kotisohvalta 24/7 gps-seurannan avulla. Suomesta lähtee Portugaliin myös muita tiimejä, ja tietysti kaikilla tiimeillä kova kisailu keskenään siitä mikä joukkue on kovin ja nopein…

Nyt ovat harjoitukset harjoiteltu ja kisafiilikset alkaa olla itse kullakin jo korkealla. Tiimillä on hyvät eväät lähteä kisaamaan Portugaliin, koska yhteisiä harjoitusviikonloppuja sekä kisareissuja on tehty pitkin vuotta hyvällä menestyksellä. Kisaa voi seurata omjakonin blogista Abulan ja Jaskan lyhytuutisten muodossa sekä osoitteesta http://www.portugalxpdrace.com/estoril08/en/index.php

Nike ACG siguldas ultramaraton

2008-11-03T11:48:00.006+02:00

Omjakonilaiset ja kisan voittaja.

Omjakonin ultramaratoonareilla ei edellisen viikonlopun reilu 90km mammuttimarssi tuntunut missään kun latviassa kisailtiin mitaleista. Vajaat 1800 nousumetriä sisältäneellä äärimmäisen raskaalla ja mutaisella 55km radalla Pekka Sorjonen voitti miehet 40-vuotta sarjan 5,35 ajalla ja peesissä Heikki Hihnala saavutti miehet 21- sarjassa hopeaa ajalla 6.07.
Enää kaksikolla puuttuu yksi piste ensivuoden mont-blanc ultramaratonin arvontaan mukaan pääsemiseksi, joten ultrahupailut saavat todennäköisesti jatkoa jossain vaiheessa.

MammuttiMarssi 2008

2008-10-26T19:44:00.003+02:00